Tiistaina 30.3.2010

Interventiovarastojen tyhjennystä vauhditetaan

Brysselissä työskentelyni ensimmäiset asiat liittyivät vilja-asioihin ja niin myös viimeiset. Helmikuussa kävimme tapamassa komission edustajia ja kertomassa, että interventiovarastoihin tulee saada tilaa, jotta interventio voi toimia. Sittemmin tehtiinkin päätös, että interventiovarastoja tyhjennetään siirtämällä ohraa Muugaan, Viroon. Ensimmäinen siirtoerä oli 60 mil. kiloa ja sitten 140 milj. kiloa lisää eli yhteensä 200 milj. kiloa siirretään kevään ja alkukesän aikana Muugaan.

Suomen ohraongelma ei kuitenkaan tällä viennillä ratkea, vaan varastot täyttyvät. Siksi kävimme taas kertomassa komission virkamiehille, että lisäsiirto on välttämätöntä. Ohran sato oli viime lähes 2 200 milj. kiloa. Kun kotimainen ohran käyttö on laskenut ja on hieman runsaat 1600 milj. kiloa, on löydettävä varastotilaa yli 500 milj. kilolle ohraa. Koska myös maatilavarastot olivat täynnä jo ennen vuoden 2009 satoa, tarvitaan tilaa myös maatiloille. Yhteensä tämä merkitsee, että interventiovarastoihin tulee ensi satovuoden alkuun mennessä ohraa kaikkiaan 650 milj.kiloa. Tähän eivät varastotilat Suomessa riitä.

Kävimme siis taas komissiossa kertomassa, että Viroon menevien 200 milj. kilon rahtauksen lisäksi tarvitaan vielä noin 200 milj. ohrakilon siirto Suomen interventiovarastoista muualle. Tämä toisi jossain ensi syksyn sadolle lisätilaa ja tasapainottaisi markkinoita syksyllä. Muutoin on vaara, että intervention poistuessa ja kotimaisten varastojen ollessa aivan täynnä, on edessä vakava markkinahäiriö ensi syksynä.

Perustelumme ymmärrettiin hyvin komissiossa. Komissio ei halua, että Suomessa syntyy markkinahäiriöitä. Komissio tutkii erilaisia mahdollisuuksia välttää viljamarkkinan kriisiytyminen ensi syksynä.

Komissio oli kovin kiinnostunut tietämään, mitä Suomessa on tehty, jotta ongelma vältettäisiin. Esitimme uuden ennusteen ensi vuoden viljelyaloista, josta selviää, miten viljelijät Suomessa ovat reagoineet tilanteeseen ja miten viljamarkkinoita yritetään nyt kaikin keinoin. Kävimme läpi tehdyt toimenpiteet: luonnonhoitopellon ja muun kesantoa vastaavan viljelyalan kasvattaminen, öljykasvien viljelyalan lähes kaksinkertaistaminen, mallasohran viljelyn 40 % vähennys, ohra-alan yli 10 % vähennys, vehnäala ennallaan ja kaurassa pieni vähennys. Nämä toimenpiteet tasapainottavat markkinoita, sillä niiden avulla rehuohran tuotanto pienenee. Totesimme samalla, että samaan aikaan kuitenkin ohran teollinen käyttö on vähentynyt tärkkelysteollisuudessa paperiteollisuuden vaikeuksien myötä, maltaan vienti Venäjälle on vähentynyt ja lisäksi ohran käyttö rehuksi on vähentynyt kotieläintalouden supistumisen myötä. Yhdessä nämä kaikki lisäävät interventioon tarjottavan ohran määrää.

Suomessa ohran viljelyala vähenee selvästi enemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Tämä oli viesti, joka kertoo komissiolle siitä, että Suomessa myös omin toimin koetetaan vakauttaa viljamarkkinoita. Ja komission edustajat panivat tämän merkille ja haluavat etsiä ratkaisua ogelmaamme.

Kertasimme taas komission edustajille sen, että Suomessa on laajat alueet, joilla ainoa mahdollinen viljakasvi on käytännössä rehuohra, sillä kasvukausi on lyhyt ja siten vehnän ja öljykasvien viljely on mahdollista vain osassa Suomea. Totesimme myös, että mikäli keväästä tulee myöhäinen, se yleensä merkitsee ohra-alan kasvua, koska muiden kasvien kylvöistä siirrytään aikaisempaan ohraan.  Aina yhtä yllättävää on myös havaita, että komissiossa on ihmisiä, joille on uusia asia se, että Suomessa viljellään lähes pelkästään kevätvilja. Muualla Euroopassa keväällä kun ei paljon viljakasveja edes kylvetä, vaan niin ohra kuin vehnäkin ovat pääosin syksyllä kylvettäviä, korkeamman satotason lajikkeita.

Viljamarkkinoiden tasapainottaminen on nyt vielä kevään viestinnässä keskeinen tehtävä. On haettava vielä vaihtoehtoja ohralle. Viherkesantoala kannattaa maksimiin ja tutkia myös muita viljelymättömyysvaihtoehtoja. Öljykasvien hinta on ollut vahva suhteessa vehnään ja tilakohtaisesti öljykasvialaa kannattaa nyt laittaa maksimiin. Mikäli rehuviljaa aikoo kylvää, voisi nyt olla parempi laittaa maahan kauraa ohran sijasta.

Tämä oli tällä kertaa viimeinen blogini Brysselistä ja palaan taas liiton normaalitöihin. Kiitän lukijoita mielenkiinnosta.

J-P Kataja

Maanantaina 22.3.2010

Jari Koskinen toimistolla

MTK:n toimistolla Brysselissä oli viime viikolla tuttu mies kylässä, kun Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) johtokunnan jäsen Jari Koskinen kävi vierailulla. Jarin työpaikka sijaitsee varsinaisesti Lontoossa, missä on pankin päämaja. Hän on nyt viime elokuusta lähtien ollut siellä töissä.

Jari kertoi hieman taustatietoja pankista, sillä arveli, että sitä ei kovin paljon Suomessakaan tunneta. Tämä johtuu siitä, että Suomi ei kuulu niihin maihin, joita pankki rahoittaa. Pankki on perustettu vuonna 1991 ja alkuperäinen tarkoitus on ollut rahoittaa lähinnä Itä-Euroopan uusia demokratioita, pääosin vanhoja Varsovan liiton maita tai Neuvostoliitosta eronneita valtioita.  Talouden lisäksi rahoituksella pyritään vahvistamaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

Nykyisin pankin kohdemaita on kaikkiaan 29 kappaletta; uusin kohdemaa on Turkki. Myös Kaukasuksen alueen maita on paljon kohdemaina. Toisaalta kohdemaita tippuu pois, Tsekki ei ole enää pankin kohdemaana. Baltian maat ovat vielä mukana, sillä talouskriisi on siellä ollut niin vakava, että tarvetta pankin toiminnalle Baltiassa on edelleen ollut.

Pankki myöntää rahoitusta vuodessa noin 8 miljardia euroa. Rahansa pankki hankkii pääasiassa markkinoilta. Pankin rahoittajatahoina ovat useimmat läntiset OECD-maat, Suomi siinä muiden mukana. Pankin takana on Euroopan maiden ohella mm. USA, Japani, Australia ja Meksiko.

Pankin rahoituksesta noin 30 % menee Venäjälle, Ukraina on myös suuri kohdemaa ja nyt Turkki on nousussa. Pankki osallistuu lainoituksen lisäksi alueiden kehittämisen myös toimimalla pääomasijoittajana. Noin 20 % varoista menee pääomasijoituksiin. Pankin lainaraha ei ole kohdemaille mitään erityisen edullista, halpaa, mutta se on kuitenkin haluttua, sillä pankin mukanaoloa ja asiantuntemusta pidetään arvossa.

Keskustelimme Jarin kanssa tietysti myös ajankohtaisista maatalousasioista. Kerroimme, että uuden yhteisen maatalouspolitiikan uudistus vuoden 2013-jälkeiselle ajalle on nyt lähtenyt liikkeelle ja välitimme hänelle MTK:n näkemyksen asiasta.

Lauantaina 20.3.2010

Tipuja ja munia

Perjantaina olin mukana kananmunia ja broileriasioita käsittelevissä kokouksissa. Ensin oli tuottajajärjestöjen yhteinen kokous ja sitten iltapäivällä kokous, jossa mukana EU:n komission virkamiehet ja sitten siipikarjasektoria edustavat tuottajat ja jalostajat.

Kokous oli mielenkiintoiseen aikaan, sillä sen alla oli tullut Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisilta raportti, jossa selvitettiin erityisesti salmonellan ja kampylobakteerin yleisyyttä Euroopassa. Suomihan selviytyi tässä kisassa kärkeen eli meillä on Euroopan puhtain broilerinliha. Salmonellaa ei Suomesta löytynyt ollenkaan ja kampylobakteeria vähiten.

Irlannin tuottajajärjestön siipikarjavastaava kertoi minulle, että hän oli viettänyt koko torstain vastaamassa tiedotusvälineiden kyselyihin, miksi Irlannissa kampylobakteeria on hyvin yleinen. Kertoi myös, että usein oli kysytty, että miksi sitten Suomessa bakteeria ei juuri ole.

Myös Brysselissä Suomi pääsi tässä myönteisesti esiin ja tutkimusta referoitiin lehdissä. Mutta laajemmin täällä eivät nämä erilaiset ruokaan liittyvät asiat ole kovin paljon esillä. Eläinten hyvinvointikeskustelu, mitä Suomessa koko ajan käydään, ei ole täällä minkäänlainen asia. Kaupoissa erilaisten terveystuotteiden ja kevyttuotteiden asema ei myöskään ole kovin vahva.

Eläinten hyvinvointikeskustelu näyttää olevan erityisesti suomalainen ja ruotsalainen erikoisuus. Meidän pitää miettiä, miten pitkälle tässä Suomessa ollaan menossa. Meillä on kuitenkin EU:ssa yhteiset sisämarkkinat ja meidän tuotanto-olosuhteemme eivät voi poiketa muiden EU-maiden vastaavista. Mikäli joudumme tekemään kireämpiä tuotantovaatimuksia tuotannollemme, se tuo meille pysyvän kilpailuhaitan. Näyttää olevan valitettavasti toiveajattelua se, että voisimme saada markkinoilta korkeampaa hintaa sillä, että tuotanto-olosuhteemme olisivat jotenkin muita paremmat. Ruotsi on minusta tästä hyvä esimerkki. Sekään ei ole pystynyt puolustamaan ruotsalaista kotieläintuotantoa ja nythän se on pitkälti lihasektorin osalta muiden hallussa ja ruotsalaisen tuottajan asema ei ole erikoinen.

Hyvä todiste siitä, että emme ole pystyneet tähänkään mennessä saamaan tuotannolle kotimaisuuslisää puhtaasta tuotannosta, ovat kananmunat. Suomessa on nyt Euroopan heikoimpia kanamunan hintoja. Muiden maiden edustajat kokouksessa kehuivat, että munamarkkinoilla hinta on hyvä ja kysyntä vahva. Kysyntää on lisännyt heikko taloustilanne, joka suosii kananmunien käyttöä. Rehun hinta, soijaa lukuun ottamatta, on myös ollut hyvin hallinnassa, joten ala oli yleisesti ottaen melko tyytyväinen tilanteeseen.  Soijan hinnan odotettiin myös hieman laskevan jatkossa, sillä sato ja kylvöalat ovat kasvussa Etelä-Amerikassa ja USA:ssa.

Suomessa munankulutus on vajaa kymmenen kiloa henkilöä kohden, kun se EU-maissa on yli 14 kiloa. Ja kuitenkin EU-maissa on hinta korkeampi! Suomessa ei jostain syystä arvosteta kananmunaa. Tässä varmaan taas painaa meidän vinksahtanut terveyskeskustelu. Nythän kananmunan imago on parantumassa, joten toivotaan, että meilläkin munankulutus kasvaa lähemmäksi eurooppalaista kesitasoa.

Torstaina 18.3.2010

EU parlamentin maatalousvaliokunta puolustaa maatalousrahoja

Kävin eilen EU:n parlamentissa kuulemassa, kun maatalousvaliokunta piti kokoustaan, johon se oli kutsunut eri asiantuntijoita keskustelemaan EU:n maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen. Paikalla oli valiokunnan jäsenet, osa varajäsenistä, sitten parlamentin muiden valiokuntien niitä jäseniä, jotka käsittelevät myös maatalousvaliokunnan asioita. Lisäksi oli komission virkamiehiä sekä sitten lukuisa joukko parlamentin jäsenten avustajia, eri maiden edustustojen maatalousvirkamiehiä ja meitä lobbareita. Arvioisin, että runsaat 500 henkilöä oli paikalla.

Tällä kertaa tulkkaus oli myös suomeksi. Mutta kyllä siinä tulkilla tahtoo olla tekemistä, kun italialainen edustaja oikein tehokkaasti selittää maatalouspolitiikan kiemuroita. Ja tulkattavia vaihtoehtoja on kyllä melkoinen määrä. Valitettavasti vaan maatalouskomitean tulkkien ei tarvitse paljon suomesta päin tulkata, sillä nytkään tuossa tilaisuudessa ei ollut ketään suomalaista EU-parlamentaarikkoa. Tämä johtuu siitä, että valiokunnassa ei ole yhtään suomalaista varsinaisena jäsenenä.

Valiokunnan italialainen puheenjohtaja Castro avasi kuulemistilaisuuden. Hän totesi, että CAPin uudistuksia tulee jatkaa, mutta kritisoi komission tuottamaa EU-2020 strategiaa, jossa maatalous on huonosti esillä.  Maataloutta pidetään tärkeänä kaikkialla muualla maailmassa ja siihen pitää investoida ja lupasi, että parlamentti tulee kantamaan osansa tässä asiassa.

Valiokunnan maatalousraporttia CAPin uudistuksesta tekevä George Lyon esitteli raporttinsa nykyvaihetta.  Hän otti esille raportin lähtökohtia ja päähaasteita: talouskriisin, budjettipaineet, viljelijöiden tulotaso, väestönkasvu, julkishyödykkeet, ympäristönsuojelu. Hän totesi, että on osoitettava, että CAP on ratkaisu näihin ongelmiin, ei itse ongelma. Tuotannon oltava kilpailukykyistä ja sanoi myös ihan lupaavasti, että tuotantoa on oltava kautta Euroopan..

EU:n viljelijäjärjestön näkemyksen toi saksalainen varapuheenjohtaja Gerd Sonnleiter. . Hän muistutti, mitä hyvää CAP on tehnyt: elintarviketurvallisuus on parantunut, ympäristöä huomioidaan paremmin, maatalouspolitiikalla ylläpidetään maaseudun asutusta ja palveluita. hyvällä tiellä. Maataloussektori käsittää EU:ssa 40 miljoonaa ihmistä ja se on maaseudun perusta. Mutta totesi samalla, että ongelmia on, tuottajahinnat eivät ole nousseet kuluttajahintojen tahtiin. Tukien alentaminen johtaisi ongelmiin, sillä tukien kanssakin viljelijöiden tulot ovat vain noin puolet muiden väestöryhmien tuloista. Kilpailupolitiikkaakin pitäisi tarkastella, nyt markkinatasapaino ei toimi elintarvikeketjussa.

Sonnleiter viittasi keskusteluun, joka on nyt käynnissä täällä Brysselissä jo kiivaana. Eli millä perusteella jatkossa jaetaan suora tuki. Hänen mukaansa uudet jäsenmaat, joiden CAP tuki on nyt alempi kuin EU:ssa keskimärin, tarvitsevat tukea, mutta miten se tehdään, ellei budjettia kasvateta?

Parlamentin maatalousvaliokunnan jäsenet käyttivät lopuksi reippaita puheenvuoroja eurooppalaisen maatalouden ja yhteisen maatalouspolitiikan puolesta. Heidän mukaansa nyt ei maatalouden pidä nöyristellä eikä suostua edes keskustelemaan mistään budjettileikkauksista. He saivat tukea myös parilta budjettivaliokunnan jäseneltä. Tosin yksi heistä totesi, että on oltava sitten valmiita taisteluun ja voi olla, että parlamentin jäsenet joutuvat ottamaan kantaa kotimaansa hallituksen vastaan.

 Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee nyt Lissabonin sopimus, joka kasvatti parlamentin valtaa. Jäsenmaat eivät enää voi sopia asioista ohi parlamentin, vaan vaaditaan yhteistoimintamenettelyä eli asiaa hierotaan niin kauan, kunnes yhteinen näkemys syntyy. Onkin todennäköistä, että maatalouspolitiikan uudistus pysyy täällä Brysselissä asialistan kärjessä parin lähivuoden ajan.

Tiistaina 16.3.2010

MTK ja edunvalvonta EU:ssa

Anteeksi pieni tauko raportoinnissa. Tämä johtui siitä, että kävin Suomessa hoitamassa myös liiton asioita välillä. Minulta kotimaassa kovasti kyseltiin, että mitä siellä Brysselissä oikein tehdään ja miksi siellä pitää olla. Tuntuu siltä, että Suomessa ei oikein ymmärretä sitä, että EU todella vaikuttaa välittömästi Suomen asioihin kaikilla sektoreilla, ei pelkästään maataloudessa. Ajattelin siksi hieman kertoa tästä edunvalvonnan koko kuvasta ja sektorin laajuudesta MTK-laisesta perspektiivistä.

Lähes kaikki maataloutta ja yhä enenevä osa ympäristöasioita on EU-päätöksenteon kohteena. Myös Suomen metsiin vaikutus ulottuu ympäristö- ja kilpailulainsäädännön kautta ja koko ajan paineet myös metsiä koskevaan yhteiseen lainsäädäntöön kasvavat. Myös muuhun lainsäädäntöön EU vaikuttaa monin tavoin ja EU:n vaikutus on kokonaisuudessaan suurempi kuin mitä suomalaiset haluavat ymmärtävät ja mitä Suomessa halutaan kertoa.

Päätöksentekokoneisto on EU:ssa laaja. EU:ssa on kansalaisten valitsema parlamentti, jossa on 736 jäsentä. Sitten on eri sektoreita edustava komissio (EU:n hallitus). Näiden lisäksi päätösvaltaa on jäsenmaiden ministerineuvostoilla. Parlamentin valta nousi  Lissabonin sopimuksen myötä ja sen mukaan lainsäädäntöä toteutettaessa tarvitaan yhteismenettelyä parlamentin sekä komission ja neuvoston välillä. Parlamenttia ei voida enää päätöksenteossa ohittaa.

Parlamentin laajeneva valta merkitsee, että myös MTK:n vaikuttamisessa on entistä enemmän paneuduttava parlamentissa toimimiseen. On tärkeää, että parlamentin suomalaisjäsenet saavat kaiken mahdollisen tiedon, jotta toimiessaan siellä osaavat pohtia myös, mitä parlamentin päätökset tarkoittavat suomalaisen maatalouden, metsätalouden ja maaseudun näkökulmasta.

Parlamentissa parlamenttiedustajilla on yleensä 1-3 avustajaa. Parlamentin jäsenet ovat muodostaneet puoluetaustansa mukaisesti poliittisia ryhmiä, joilla on taas oma sihteeristö ja asioita valmisteleva toimisto. Yhteensä parlamentissa on parlamentin jäseniä, heidän avustajiaan sekä poliittisten ryhmien toimihenkilöitä noin 3 000. Lisäksi on tuhansia parlamentin omia työntekijöitä sekä laaja kääntäjien ja tulkkien armeija, mutta heidän työnsä on teknistä eikä poliittista.

Jokaisella komissaarilla on pieni avustajakunta, kabinetti, joihin kuuluu noin 10 jäsentä kuhunkin. Kun komissaareja on 27, toimii näissä noin 300 henkilöä.

Komissiossa toimii noin 40 pääosastoa, jotka vastaavat tavallaan suomalaista ministeriötä. Yksistään maatalouden ja maaseutukehityksen pääosastolla on 1 000 työntekijää. Maatalouspääosaston lisäksi tärkeitä pääosastoja, joilla käsitellään MTK:n jäsenten elinkeinoihin liittyviä asioita ovat ympäristö, terveys, liikenne, sisämarkkinat, kilpailu, verotus sekä aluepolitiikan pääosastot.

Suomea koskevien asioiden käsittelyä ja Suomen kantaa EU:ssä edustaa Suomen pysyvä edustusto EU:ssa. Siinä toimii noin 100 henkilöä ja heistä 4 hoitaa maa- ja metsätalouden ja elintarvikkeisiin liittyviä asioita.

EU:n viljelijäjärjestöillä on Brysselissä yhteinen organisaatio COPA, joka edustaa Euroopan viljelijöiden yhteistä ääntä. COPAssa on noin kahdenkymmenen hengen sihteeristö ja lähes joka päivä COPAssa on menossa johonkin tuotantosuuntaan liittyvä kokous, jossa edustajina ovat kunkin jäsenmaan MTK:t.  Näissä muodostetaan COPAn yhteinen kanta, jos sellaista löytyy, kulloiseenkin asiaan. Tärkeää on vaikuttaa siten myös COPAn kantaan.

MTK:n jäseniä EU:ssa koskevassa päätöksenteossa on mukana siis tuhansia ihmisiä. MTK:n tehtävä on löytää tästä ne oikeat henkilöt, joilla tulee olla tieto Suomen olosuhteista ja tieto, mitkä ovat valmisteilla olevan päätöksen merkitys meille.

Tämän vuoksi MTK tarvitsee vahvan tuen toiminnalleen Brysselissä. Nyt toimintaa hoidetaan kahden henkilön voimin MTK:n Brysselin konttorissa. Suomen edustuston ja myös muiden EU:ssa toimivien suomalaisten tahojen kanssa ollaan myös tiiviisti yhteistyössä, sillä intressit ovat useimmiten yhteiset.

Päätöksenteon siirtyminen yhä selkeämmin EU:n suuntaan merkitsee, että on mietittävä, miten voidaan vielä nykyistä tehokkaammin hoitaa edunvalvonnan laajentuvaa kenttää Brysselissä.

Kukaan muu kuin MTK ei tätä työtä Brysselissä meidän puolestamme tee.

Sunnuntaina 7.3.2010

EU:n maatalouspolitiikan uudistus käyntiin

Suomessa on jo totuttu, että EU:ssa on koko ajan meneillään jonkinlainen maatalouspolitiikan uudistus. Viimeisestä ns. terveystarkastuksesta on vain hetki aikaa ja eivätkä kaikki sen mukaiset toimet ole vielä edes toimeenpantu, kun on jo uusi laajempi uudistus alkamassa. EU:n maatalouspolitiikan (CAP) uudistus liittyy nyt siihen, että nykyinen kausi loppuu vuonan 2013 ja nyt on aloitettu suunnittelu siitä järjestelmästä, millä EU hoitaa maatalouspolitiikkaansa vuodesta 2014 eteenpäin.

Tämä prosessi käynnistyy siten, että parhaillaan on EU:n parlamentissa meneillään raportin valmistelu uudesta CAP:ista. Raportin valmistelija on liberaaliryhmästä skotlantilainen George Lyon. Hänen raportistaan saatiin sen ensimmäinen versio viime viikolla. Nyt se on ikään kuin avoimella kommenttikierroksella ja eri tahot antavat siihen vaikutteita. Sitten raportti menee parlamentin maatalousvaliokunnan käsittelyyn. Tämä vaihe on siinä huhti-toukokuussa ja sitten se menee parlamentin täysistuntoon ja parlamentti äänestää siitä heinäkuussa. Todettakoon vielä, että EU -parlamentin maatalousvaliokunnassa ei siis ole yhtään suomalaisjäsentä, ainoastaan Ville Itälä on varajäsenenä.  Eli kun MTK vaikuttaa asiaan, niin se tapahtuu olemalla yhteydessä ja kertomalla meidän näkemyksiä niin Parlamentin raportin valmistelijoihin kuin suomalaisiin parlamentin jäseniin ja muiden keskeisten parlamenttiryhmien maataloussektoreista vastaaviin henkilöihin. Mutta valitettavasti suomalaisten mahdollisuus vaikuttaa maatalousvaliokunnassa sisältäpäin asiaan on nyt heikompi kuin aikaisemmin.

Parlamentin kanta on uudessa, Lissabonin sopimuksen mukaisessa EU:ssa nykyisin hyvin merkittävä. Eli hyvin pitkälle ne suuntaviivat, jonka mukaan yhteistä maatalouspolitiikkaa unionissa harjoitetaan vuodesta 2014 eteenpäin, ratkaistaan jo lähikuukausien aikana.

No, mitä tämä CAP-uudistus sitten tarkoittaa suomalaiselle maataloudelle? Se on meille Suomessa erittäin tärkeä asia. Pitää muistaa, että huomattava osa nykyisestä tukijärjestelmästämme on joko kokonaan EU:n rahoittamaa (mm. tilatuki) tai osittain rahoittamaa (mm. LFA- ja ympäristötuki). Se, mikä on näiden tukien tulevaisuus, ratkaistaan siten jo lähiaikoina.

Liberaaliedustaja Lyonin ensimmäinen versio raportista on vielä pyöreä, eikä tiukkoja kantoja ole otettu. Periaatteet ovat kunnossa eli raportti lähtee siitä, että tarvitaan edelleenkin vahvaa yhteistä maatalouspolitiikkaa unionissa. Sen sijaan monissa yksityiskohdissa on meidän kannalta sellaisia linjauksia, joiden suhteen tulee olla tarkkana. Meille on tärkeää, että LFA-tuki osana maaseututoimenpiteitä säilyy edelleenkin sellaisena vahvana elementtinä, jolla olosuhdehaittoja tasataan. Kuumin aihe uudistuksessa tulee varmaan olemaan se, millä perustein tilatukea maksetaan jatkossa. Nythän se on perustunut historiaan ja siksi sen taso on vanhoissa läntisissä jäsenmaissa selvästi korkeampi kuin uusissa jäsenmaissa. Itä-Euroopan maat vaativat kovasti, että pitäisi siirtyä tasatukeen, jossa tuki olisi sama kaikille. Voi kuvitella, että tämä tuskin heti käy ranskalaisille.

Osana uudistusta keskustellaan siitä, pitäisikö osa maaseudun kehittämistoimenpiteistä siirtää pois rahoitettavaksi muista rakennerahastovaroista. Suomen kannalta tämä johtaisi varmasti siihen, että meidän osuus varoista tippuisi, joten tälle en näe meidän kannalta mitään perusteita.

Seuraavalla EU:n ohjelmakaudella vuodesta 2013 eteenpäin onkin hyvin todennäköistä, että Suomen osuus muista rakennerahastovaroista kuin maatalouden varoista, tulee entisestään tippumaan. Siten on tärkeää, että maatalouden kautta voidaan kotiuttaa ainakin osa niistä varoista, jotka yhteiseen kassaan maksamme.

Tämä CAP -uudistukseen vaikuttaminen on nyt sekä MTK:n Brysselin toimiston että koko järjestön keskeinen työsarka lähiaikoina ja varmaan lähivuosinakin. On ensiarvoisen tärkeää, että viljelijöillä on omat edustajat vaikuttamassa siellä, missä näistä asioista päätetään. Siksi jokaisen viljelijän ja metsänomistajan jäsenyys MTK:ssa tulisi olla itsestäänselvyys!

Keskiviikkona 3.3.2010

 Bioenergiaa

 Brysselissä MTK toimii monella sektorilla. Joku voisi kuvitella, että täällä on vain esillä maatalouden tukiin liittyvät asiat, mutta siinä erehtyy pahasti. Toimintakenttä kattaa kyllä tarkkaan kaikki maa- ja metsätalouteen ja paljon maaseutuun liittyviä asioita. Tämä tuli taas hyvin ilmi, kun osallistuin EU-maiden viljelijäjärjestöjen Copan bioenergiakokoukseen.

 EU:ssa hyväksyttiin reilu vuosi sitten direktiivi uudistuvan energian käytöstä. Siinä EU-maita velvoitetaan lisäämään uusiutuvan energian käyttöä siten, että sen määrä olisi 20 % vuonna 2020. Suomen vastaava tavoite on 38 %.

 Suomessa tavoitteen saavuttamisessa keskeistä on metsäenergian käyttö. Peltoenergian tuotannossa on siinäkin melkoisia mahdollisuuksia Suomessa, mutta kuten viinaetanolitehtaan kohtalo näyttää, tie on pitkä ja kivinen. Monissa muissa EU-maissa, kun metsiä ei juuri ole, pellolla tuotetun energian osuus nousee tärkeäksi. Saksassa tehdään rapsista biodieseliä jo nyt merkittäviä määriä ja etanolia tehdään monessa maassa. Biokaasun tuotanto peltobiomassoista on myös yleistä monissa jäsenmaissa.

 EU:n asettamat kestävyyskriteerit biopolttoaineille merkitsevät, että kunkin jäsenmaan on luotava jonkinlainen järjestelmä, joka vakuuttaa, että käytetty bioraaka-aine on tuotettu kestävällä tavalla ja laadittujen ehtojen mukaisesti. Parhaillaan ollaan eri maissa miettimässä, millaisen tämän järjestelmän tulisi olla. Saksa on tässä pisimmällä ja siellä on valmisteilla oma sertifiointijärjestelmä jonka vaatimukset biopolttoaineiden tuottajien tulee täyttää.

 EU-maiden tuottajajärjestö vaatii, että jäsenmaiden tekemien järjestelmien tulee olla sellaiset, että viljelijälle riittää se, että bioraaka-aine on tuotettu tavanomaisilla viljelymenetelmillä ja täydentävien ehtojen mukainen viljelytapa riittää. Tämän todentamiseen tulee riittää nykyinen järjestelmä eikä uusia kalliita ja byrokraattisia menetelmiä tarvita. Suomessa tulee riittää järjestelmä, jossa bioenergiaksi menevä peltokasvituotannon viljely täyttää täydentävien ehtojen vaatimukset.

 EU:ssa on hyväksytty kestävyysvaatimukset biomassan käytölle lämmitykseen. Suomen kannalta oleellista on, että nämä kriteerit koskevat kaikkia yli 1 MW laitoksia, eli siis jo melko pienetkin laitokset joutuvat raportoimaan täsmällisesti käyttämistään polttoaineista ja jotenkin todentamaan käytetyn polttoaineen tuotantotavan. Tämä voi jossain määrin lisätä byrokratiavaatimuksia esimerkiksi kuntien lämpölaitoksissa.

Sunnuntaina 28.2.

Merkintöjä elämänmenosta Brysselissä

 Pari viikkoa on Brysselissä vierähtänyt ja nyt olen ehtinyt hieman perehtyä paikalliseen elämänmenoon työn ohella. Työpäivät täällä venyvät kyllä melko pitkiksi, joten iltaisin ei ihmeitä ehdi tehdä. Syynä työpäivien pituuteen on se, että töihin toimistoihin tullaan vasta siinä yhdeksän maissa ja vastaavasti illalla ollaan yleisesti kuuteen tai vieläkin pitempään. En kyllä tiedä, miten paikalliset asian ratkaisevat, jos on pieniä lapsia ja molemmat töissä. Ehkä siksi naiset ovatkin täällä selvästi suomalaista tapaa useammin osa-aikaisesti töissä.

 Ruokakaupoissa olen tehnyt subjektiivista vertailua Suomeen. Hintatasosta on sellainen tuntuma, että hinnat ovat vähintään Suomen tasoa. Tosin vuoden 2008 tutkimuksen mukaan Belgian hintataso olisi Suomea halvempi, mutta ruuan arvonlisäveron alentaminen on kyllä tasoittanut tilannetta. Omien huomioiden mukaan täällä ovat yllättävästi vihannekset ja hedelmät kalliita. Se tuntuu kovin ihmeelliseltä, kun ainakin kuljetusmatkat ovat lyhempiä. Ja ostajakuntaa täällä on niin paljon, että luulisi senkin vaikuttavan. Belgian alueella väestötiheys on viisinkertainen Uuteenmaahankin verrattuna ja kun ostovoima on vähintään Suomen tasoa, niin luulisi hintatason olevan kyllä selvästi halvemman kuin mitä täällä on. Leipä on täällä ehkä hieman Suomea halvempaa, mutta ainakin maito on kalliimpaa. Kaupan omat merkit ovat vahvoja.

 Ruokakaupassa eniten ihmetyttää sen heikko sisäinen logistiikka. Kassajonot ovat pitkät ja liikkuvat hitaasti ja kassojen työ tuntuu melko tehottomalta. Tuntuu siltä, että vanhan puotiajan kassatoiminta on vaan siirretty sellaisenaan supermarkettiin. Kassan jälkeen on olemattoman pieni alue pakata ostokset. Siksi seuraava asiakas joutuu odottamaan, kun edellinen ensiksi pakkaa ostoksensa, kaivaa sitten lompsansa ja ryhtyy maksamaan. Kassaneiti siinä sen aikaa viilaillee kynsiään.

 Tällaisessa vanhassa kulttuurissa sitä pohtii myös suomaalisen ja täkäläisen toimintatavan eroja. Tuntuu, että ne asiat ovat aina täällä vähän sinnepäin. Mutta kyllä tämä yhteiskunta toimii näinkin. Onko sen niin väliä, jos sähköjohdot on vedetty miten sattuu, nurkat eivät ole suorassa tai jalkakäytävältä puuttuu jokunen katukivi. Siinä on kumminkin jo 1000 vuotta kävelty.  

 Asuntoni on täällä neljännessä kerroksessa ja hissiä ei ole, vanha talo kun on. Joudun nousemaan puiset kierreportaat tiiviisti seinän vierellä, sillä portaissa oleva kaide ei ole juuri paljon polvenkorkeuttani ylempänä. En yhtään ihmettele vanhojen, tosin lähinnä englantilaisten, salapoliisiromaanien portaikossa tapahtui murhia, niin helppo on tuollaisen kaiteen yli horjahtaa, saati sitten, että joku vauhdittaisi. Täällä tarvittaisiin työterveyshuollon tilakäyntejä, tulisivat kaiteet kuntoon!

 Energiansäästössä täällä on vielä tekemistä. Kovin tehokasta ei liene sekään, että talossa on joka huoneistossa oma kaasulla toimiva lämmitysjärjestelmä. Voi olla vaikeaa siirtyä bioenergiaan, kun kaukolämpöjärjestelmät ovat kehittymättömät. Ja luulisi Abloyn lukoilla olevan täällä markkinoita, sarjoitetut lukot näyttävät olevan perin harvinaisia. Avaimia pitää olla mukana sellainen nippu taskussa, jotta on käytävä tiiviisti suklaapuodissa, jotta saa housut pysymään ylhäällä.

 Mutta palveluita täällä kyllä on. Suomessa aina valitetaan, että palvelut ovat kehittyneet Keski-Euroopan maita heikommin. Mutta tuo ei ole mikään ihme, täällä kun väkeä on kuin pipoa. Mikäs se on pitäessä suklaapuotia, pesulaa tai ravintolaa, kun tietää, että asiakkaita riittää, jos vaan palvelu on kunnossa.  Ja kun tällaista lähipalvelukulttuuria meillä ei ole ollut, niin jos joku sellaista palvelua tarjoaa, niin emme sitä sitten oikein osaa käyttää

Keskiviikkona 24.2.

Copa = Europan MTK

Alkuviikko on mennyt tiiviisti Copan kokouksissa. Copa on EU-maiden tuottajajärjestöjen yhteenliittymä, jolla on toimisto Brysselissä. Copan pääsihteerinä toimii Pekka Pesonen. Henkilökuntaa toimistolla on parisenkymmentä.  Oikeastaan koko järjestön nimi on copa-cogeca, josta tuo cogeca osa merkitsee eurooppalaista osuustoimintajärjestöjen yhteenliittymää.

Copan tehtävänä on edustaa EU-maiden viljelijöiden ääntä. No, aina ei yhteistä linjaa löydy, ja siksi kullakin jäsenmaalla on myös omat järjestönsä täällä paikanpäällä. Mutta kyllä EU-maiden viljelijöillä on paljon yhteistäkin. Yhdistäviä tekijöitä löytyy esimerkiksi kauppapolitiikassa ja suhteessa EU:n ulkopuolisiin maihin, ympäristöpolitiikassa sekä tietysti viljelijöiden ja yleensäkin maatalouden aseman kohentamisessa niin jäsenmaissa kuin EU:ssakin.

Copa esittää maatalouselinkeinon kannan komissiossa ja muissa EU:n elimissä käsiteltäviin asioihin. Copan toimintaa johtaa sihteeristö, mutta kannanmääritykset kuhunkin asiaan tekevät eri maiden jäsenjärjestöjen edustajat. Jäsenmaiden edustajat kokoontuvat säännöllisesti keskustelemaan kunkin sektorin asioista ja usein Copan omaa kokousta seuraa komission neuvoa-antavan komitean kokous, johon jäsenmaiden edustajat myös osallistuvat. Copan työryhmiä on maidosta viinaan ja naisten asemasta ympäristöasioihin. Copan kokouksissa on yleensä tulkkaus kuudelle suuriman maan kielelle eli englanti, ranska, espanja, italia, saksa ja puola.

Olin mukana Copan sokeriasioita sekä ympäristöasioita koordinoivien komiteoiden kokouksissa. Sokerikomitean kokouksessa varsinainen edustaja on MTK:n sokerivaliokunnan puheenjohtaja Pekka Myllymäki ja Pekka oli nytkin mukana. Kokouksen aluksi kuultiin EU-komission maatalousosastolta johtaja Hoelgaardin alustus ajankohtaisista sokeriasioista. Samoja asioita käsiteltiin sitten kokouksessakin, eli sokerin hintaa, tuontia ja sokeripolitiikan jatkoa nykyisen kiintiökauden jälkeen.

Hoelgaar komissiosta totesi, että EU:ssa on kuljettu koko ajan siihen suuntaan, että kiintiöitä on poistettu ja markkinavoimien suuntaan on kuljettu. Hän piti toteutettuja sokeriuudistuksia onnistuneina, tuotanto on keskittynyt EU:n ydinalueille ja hänen mukaansa sitä kautta on saatu lisättyä alan kilpailukykyä. Jatkossa harkitaan sokeripolitiikkaa ja myös maakiintiöt tulevat tarkastelun kohteeksi, kun EU:n maatalouspolitiikkaa uudistetaan. Seuranneessa keskustelussa erityisesti Ranska otti kiintiöiden jatkon esille ja totesi, että ne ovat olleet jo 1960-luvulta saakka ja päätös on tehty aina tietyksi kaudeksi eteenpäin eikä tätä ole tarpeen muuttaa. Ranskan mukaan nyt ei ole mitään tarvetta reformiin. Hoelgaard rauhoitteli, että ei ole olemassa suunnitelmia kiintiöiden poistamisesta.

Kiintiöiden jatko on Suomelle tärkeä asia, sillä jos järjestelmää muutetaan, on suuri vaara, että tehtaat keskittävät toimintaansa vielä entisestään ja se voisi merkitä meillä pahimmassa tapauksessa koko viljelyn loppumista.

Hoelgaardilta kysyttiin siitä, että Keski- ja Väli-Amerikasta tulee sokeria Eurooppaan kehitysmaiden kauppaneuvotteluissa saamien myönnytysten kautta. Ja voi olla, että tämä tuonti jatkossa kasvaa, jos annetaan lisämyönnytyksiä. Komissiosta todettiin, että maatalouspolitiikka on osa laajempaa kauppapolitiikkaa ja voi olla, että muiden teollisuussektoreiden, mainitsi mm. autoteollisuuden, saamien etujen vastapainona voidaan joutua antamaan tässä joitain myönnytyksiä. Euroopan sokerintuottajat päättivät, että komissiolle valmistellaan yhteinen paperi tulevien keskustelujen pohjaksi, miten näissä neuvotteluissa tulisi edetä.
 
Sokerissa on nyt ensi kertaa sellainen tilanne, että sokerin hinta on maailmanmarkkinoilla korkeampi kuin EU:ssa. Tämä johtuu Intian ja Brasilian tuotannon putoamisesta. Myös öljyn hinnan nousu merkitsee, että etanolin tekeminen sokeriruosta muuttuu kilpailukykyisemmiksi ja tämä on vahvistanut sokerin hintaa. Sokerivarastot ovat myös pienentyneet.

Copan ympäristötyöryhmä kokousti myös viikolla. Copan työryhmillä on, ryhmästä riippuen 2-5 kokousta vuodessa. Suomen edustajana ympäristöryhmässä on MTK:n ympäristöjohtaja Johanna Ikävalko. Ympäristöryhmää johtaa Portugalin edustaja ja Johanna valittiin nyt varapuheenjohtajaksi.

Ympäristöryhmän asialistalla olivat mm. ilmastonmuutos ja maatalous, maaperäasiat, biodiversiteettiasiat, biojätteet sekä taajamien jätevesilietteet. Kuten lista osoittaa, asiaa kyllä riittää. EU:ssa valmistellaan monia näitä asioita eri tasoilla ja niihin Copa vaikuttaa.
Näistä asioista Suomelle ehkä nyt ajankohtaisin asia oli jätevesilietteen käyttö. Tästä on olemassa Copan vanha, melko ympäripyöreä kanta noin kymmenen vuoden takaa ja nyt katsotaan, miten sitä pitää muuttaa. Menettelytapana näissä on, että Copa pyytää kultakin jäsenjärjestöltä kantaa ja muodostaa niiden pohjalta yhteisen kannanoton asiaan.

Maanantaina oli täällä EU:n maatalousministereiden kokous eli ministerineuvosto. Siihen ei ulkopuolisia osallistumaan pääse, mutta tapasin sen jälkeen maa- ja metsätalousministeriön valtiosihteeri Jouni Lindin. Hänen kanssaan keskustelimme taas Suomen viljatilanteesta. Asiaa valmistellaan komissiossa ja toivottavasti asia etenee nyt pian. Jouni Lind on mukana myös EU:n korkeantason maitoryhmässä, jonka tehtävänä on etsiä ratkaisuja maitoalan ongelmiin ja myös maitoalan asioita kävimme hänen kanssaan läpi.

Sää on muuttunut Brysselissä jo hieman keväisemmäksi, useana päivänä on satanut vettä ja lämpötila on selvästi plussan puolella.

Maanantaina 22.2.

Metsäedunvalvontaa Brysselissä

MTK hoitaa metsäedunvalvontaa Brysselissä sekä oman toimiston että yhteispohjoismaisen metsäedunvalvonnan kautta. EU:ssahan metsätaloudella ei ole tähän saakka ollut kovin suurta roolia, lähinnä metsä on tullut esiin ympäristöpolitiikan ja nyttemmin ilmastopolitiikan osana. Myös yhteisessä maatalouspolitiikassa (CAP) metsä tulee esiin lähinnä maaseutuohjelman toimenpiteiden kautta. EU:lla ei ole omaa metsäpolitiikkaa ja MTK on tähän asti vastustanut yhteisen metsäpolitiikan luomista. Nyt, kun metsän merkitys on erityisesti energiantuotannossa ja ilmastonmuutoksen kautta nousemassa suurempaan rooliin myös EU:ssa, MTK on hiljaa reivannut omaan linjaansa. Nyt pyritään siihen, että metsätalouden toimenpiteet olisivat nykyistä paremmin koordinoituja.

No, mitä se metsäedunvalvonta sitten on, jos yhteistä politiikkaa ei ole? Esimerkkejä metsäedunvalvonnasta olkoot juuri nyt ajankohtaiset kaksi asiaa.

Ensinnäkin parhaillaan on komission ympäristöosasto valmistelemassa omaa vihreää paperia metsistä. Koska ympäristöosasto on valmistelemassa, on sen lähtökohtana ollut lähinnä metsien suojelu. MTK on vaikuttanut yhdessä muiden metsänomistajajärjestöjen kanssa asiaan, jotta siinä otettaisiin huomioon myös metsätalous, metsien taloudellinen merkitys ja yksityiset metsänomistajat. Paperi julkaistaan 1.maaliskuuta ja MTK yhdessä muiden kansallisten metsänomistajajärjestöjen kanssa jatkaa vaikuttamista, jotta näkemyksemme tulevat riittävästi huomioiduksi.

Toinen ajankohtainen asia, mikä on ollut meneillään jo jonkin aikaa, on neuvoston esitys Euroopan parlamentille laittomista hakkuista. Suomessahan tämä asia tuntuu vieraalta, mutta se on kansainvälisen metsäpolitiikan yksi tärkeimpiä ja kuumimpia aiheita. Huomattava osa maailmassa hakatusta puusta on itse asiassa peräisin laittomista hakkuista, joten asia sinänsä on tärkeä. Nyt kuitenkin alkuperäisissä esityksissä EU:n toimenpiteistä laittomien hakkuiden torjumiseksi on tehty sellaisia esityksiä, jotka ovat suomalaiselle metsätaloudelle todella vieraita. Esityksissä on ollut mm. versio, jonka mukaan jokainen puu tulisi erikseen merkitä, että se on hakattu laillisesti. Tämä olisi johtanut meillä aivan mahdottomaan tilanteeseen. Esitys kertoo siitä, että perustiedot suomalaisesta ja yleensäkin yksityismetsätaloudesta ovat monilla EU-byrokraateilla hatarat ja metsiä käsitellään lähinnä trooppisten metsien suojelun kannalta. Vaikuttamisessa on nyt ainakin sen verran onnistuttu, että pahimmat sudenkuopat on saatu kuntoon, eikä yksittäisten puiden merkkauksesta enää puhuta. Esitys tulee parlamentin ympäristövaliokunnan käsittelyyn huhtikuun aikana, joten työtä vielä riittää EU-parlamentaarikkojen kanssa.

Nämä kaksi ajankohtaista asiaa kertovat konkreettisesti, miten tärkeää on se, että MTK toimii ja vaikuttaa metsänomistajien hyväksi. Tätä työtä ei mikään muu organisaatio tee. Siksi tuntuu aivan ihmeelliseltä, että meillä valtaosa metsänomistajista ei ole MTK:n jäseniä. Nyt nämä ovat edunvalvonnan vapaamatkustajia ja ne, jotka ovat jäseninä MTK-yhdistyksissä ja MO-liitoissa, maksavat heidän puolestaan tästä työstä. Uskon vahvasti, että syynä on se, että metsänomistajat eivät tiedä, mitä MTK tekee. On vaikea ymmärtää, miksi metsänomistaja ei olisi jäsen, jos jäsenyyden avulla voidaan turvata yksityismetsätalouden harjoittamisen edellytykset. Meidän tulee selkeämmin tuoda esiin tämä edunvalvontatyö niin kunnissa, maakunnissa, kansallisesti kuin täällä Brysselissäkin.

Torstaina 18.2

Maanantaina aloitin noin kuusi viikkoa kestävän jaksoni MTK:n Brysselin toimistossa. Toimisto sijaitsee aivan EU:n Suomen edustuston ja komission maatalousosaston vieressä. EU Parlamentille on lyhyt kävelymatka. Samassa kerroksessa tässä on myös Hollannin ja Iso-Britannian tuottajajärjestöt. Talo on EU:n tuottajajärjestön Copan päämaja samalla ja siksi tässä mukana monen maan organisaatioita.

MTK: n Brysselin toimistoa johtaa Tapio Kytölä, kotieläinasiamiehenä on Jonas Laxåbacka ja sihteerinä Maarit Holma ja sitten minä nyt jonkin aikaa. Lisäksi miehistöön kuuluu Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja Ilkka Luukkonen. Ruotsin LRF on kerrosta ylempänä ja siellä istuu myös yhteispohjoismainen metsälobbari Satu Lantiainen.

Brysselin toimistolla on syksystä alkaen ollut liittojen ihmisiä oppimassa vaikuttamista Brysselissä ja samalla vahvistamassa toimistoa. Täällä on paljon tarvetta tapaamisille ja erilaisia tilaisuuksia ja seminaareja järjestetään runsaasti. Näissä olisi hyvä aina jonkun suomalaisen olla vaikuttamassa, mitä asioita niissä on esillä ja myös seuramassa sitä, mitä muut eurooppalaiset tuottaja- ja muut järjestöt tekevät.  Pyrin tässä kertomaan ainakin osan siitä, mitä kaikkea täällä on meneillään ja tarkemmin niistä, joissa olen itse mukana. Kontaktien tarpeellisuudesta antaa jotain kuvaa, että pelkästään Suomen edustustossa Brysselissä on sata henkeä, komissiossa satoja virkamiehiä, joista suomalaisia harmittavan vähän ja sitten EU parlamentti sekä komissaarien kabinetit. Näissä kaikissa on huomattava joukko virkamiehiä, joiden olisi hyvä tietää, miten EU lainsäädäntö koskettaa suomalaisia viljelijöitä ja metsänomistajia.

Markku Pärssinen (MTK Satakunnan toiminnanjohtaja) opasti alkutohinoissa. Markku oli edellinen vaihdokki täällä Brysselissä ja hän palasi nyt keskiviikkona Suomeen oltuaan täällä tuon kuusi viikkoa. Markun kanssa katselimme asuntoasiat ja muut käytännön asiat selviksi. Meillä on ollut asuntona täällä MTK:n vuokraama huone muutaman metropysäkin päässä MTK:n toimistolta. Sää kaupungissa on vielä talvinen, pikkupakkasta ja lumihiutaleitakin hieman ilmassa, mutta pikku hiljaa lämpenemässä.

Vilja-asia työllistää

Työt täällä ovat alkaneet vauhdikkaasti. Tähän oli osasyynä se, että toimistolle saapui MTK:sta Simo Tiainen (MTK:n maatalouslinjan johtaja). Olimme Markun kanssa Simon ohjelmassa mukana. Simo jatkoi täältä Brysselistä sitten maitovaliokunnan mukaan Ranskaan.

Ensimmäisenä kävimme Simon kanssa tapaamassa talouskomissaari Olli Rehnin kabinetin jäsentä Risto Artjokea. Ristohan on ollut aikaisemmin täällä MTK:n toimiston hoitaja. Risto kertoi, että kabinettien työ on nyt lähtenyt toden teolla käyntiin, kun valinnat varmistuneet ja henkilöstökin on paikalla. Riston vastuualueet ovat mm. maatalous, kalastus, aluepolitiikka. Talouskriisi ja erityisesti Kreikan tilanne aiheuttaa nyt monenlaista menoa. Rehnin kabinetissa talouspoliittisena asiantuntijana on aloittanut Vesa Vihriälä ja Vesa toimi aikaisemmin mm. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen johtajana.

Viikon varsinainen pääasia on meillä ollut ajankohtainen viljamarkkinaongelma. Tapasimme asiasta vastaavia virkamiehiä komission maatalousosastolla. Myönteistä oli, että vaikuttamisemme asiasta oli tuottanut tulosta jo nyt, sillä meille todettiin, että asia on komissiossa hyvin tiedossa ja ollut siellä esillä viime päivinä vahvasti. Toimme esiin, että meillä ovat varastot täynnä ja ohran vientiin maasta tulisi ryhtyä. Muutoin ensi syksystä uhkaa tulla viljamarkkinoilla todella vaikea. Vientitarvetta on satoja miljoonia kiloja. Nyt vilja ei liiku, kun interventiovarastot alkavat olla täynnä. Komissiossa ymmärrettiin ongelma, mutta ratkaisujen tekeminen vie aikaa. Pyrimme kiirehtimään asiaa, sillä mikäli päätökset venyvät, varastoja ei ehditä tyhjentää riittävästi syksyksi. Meille kerrottiin, että tilanne ei kosketa pelkästään Suomea, vaan kyseessä on laajempikin ohratilannetta koskeva ongelma.

Seuraavaksi kävimme Suomen edustuston maatalousvastaavien kanssa keskusteluja vilja-asiasta. Suomesta on pidetty yhteyttä komissioon monella eri tasolla ja tämä vilja-asiaan vaikuttaminen kuvaa hyvin sitä, että miten MTK ja Suomen viranomaiset toimivat hyvässä yhteistyössä täällä Brysselissä.

Tapasimme viikolla myös useita komissiossa työskenteleviä suomalaisia. Näitä henkilöitä ei näissä maatalousasioissa liikaa siellä ole. Vaikka he tietysti ovat komission virkamiehiä, on selvää, että aina on helpompi hoitaa Suomea koskevia asioita, kun ainakin voi puhua suomea. Minulle oli erityisen mukava tavata Keijo Hyvönen. Keijohan oli pitkään MTK:ssa legendaarisena tietokoneena ennen tietokoneiden aikaa. Ehdimme tehdä töitä yhdessä Keijon kanssa noin kymmenen vuotta vuosina 1985-1995.

Myös EU-parlamentissa olen jo ehtinyt käydä. Tapasin Riikka Mannerin avustajana toimivan Emilia Pernaan. Parlamentin valtahan on kasvamassa. Parlamentin komiteoissa valmistellaan raportteja eri asioista ja ne tulevat sitten vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan koko EU:ta suunnataan. Harmittavaa vaan on, että nyt parlamentin maatalouskomiteassa ei ole ketään suomalaista. Parhaillaankin on maatalouskomiteassa työn alla raportti EU:n maatalouspolitiikan (CAP) yksinkertaistamisesta. Siihen koetetaan sitten vaikuttaa muiden parlamentin jäsenten kautta, mutta tämä on selvästi vaikeampaa ja työläämpää.

Täällä on ollut tällä viikolla koulussa talviloma, joten EU:n tuottajajärjestön Copan kokouksia ei ole nyt juuri ollut. Mutta seuraavalla kerralla enemmän sitten Copan kuvioista.