Helsingin Sanomat kertoi 10.6.2011 Helsingin yliopiston professoreiden tutkimuksesta, jonka mukaan maatalouden ympäristötuki on ollut tehoton. Ympäristötuen maksaminen Suomessa alkoi EU-jäsenyyden alettua vuonna 1995. Tutkimuksen mukaan Itämeren ravinnekuormitus ei ole pienentynyt suurista satsauksista huolimatta.

Tutkimusta arvioitaessa tulee miettiä, mitä tutkimustulokset kertovat ympäristötuesta, mitä ne kertovat ympäristön tilasta yleensä ja mitä ne kertovat maatalouden vaikutuksista ympäristöön.

Tutkimuksesta saadut tiedot kertovat, kuinka maatalouden ympäristökuormaa ovat lisänneet lisääntynyt kevätvehnän ja säilörehunurmen viljely. Tiedoista ei kuitenkaan käy ilmi, että näiden kasvien viljelyalan lisäys on vastaavasti vähentynyt muun muassa ohran viljelystä. Kasvien lannoitustasoissa ei ole niin merkittävää eroa, että se olisi vaikuttanut kokonaisuuteen juuri mitään. Päinvastoin fosforin käyttö on vähentynyt luokkaa 70% tarkastelujaksolla hehtaaria kohden ja typen käyttö noin 40%. Koska viljellyn kokonaispinta-alan muutos on hyvin pieni, on maatalouden ravinnekuormitus vähentynyt lähes vastaavasti.

Miksi Itämeren tila ei ole parantunut, vaikka maatalouden ravinnekuormitus on vähentynyt ympäristötuen ansiosta? Vastaus voi löytyä historiasta. Geologian tutkimuskeskus julkaisi helmikuussa monikansalliseen Bonus-tutkimusohjelmaan liittyvän tutkimuksen, jonka mukaan Itämeri kärsi nykyistä suuremmasta happikadosta ja ravinnekuormasta tuhat vuotta sitten. Meri oli silloin pari astetta nykyistä lämpimämpi, vaikka ihmisen toiminta ei siihen vaikuttanut. Sen jälkeen on ollut Pieni jääkausi vuosina 1450-1850, jolloin ilmasto viileni ja Itämeren tila parani. Sen jälkeen olemme eläneet lämpenevässä ilmastossa, jolloin Itämeri historian valossa jatkaa rehevöitymistään ihmisen toiminnasta riippumatta.

Tämä ei sulje pois sitä, etteikö maatalouden ravinnekuormituksella voisi olla merkittäviä paikallisia vaikutuksia esimerkiksi sisävesissä. Sen takia maatalouden ympäristötukeen kuuluvia suojavyöhykkeitä ja kosteikkoja kannattaa jatkossakin rakentaa. Tärkeää on myös ravinnetaseiden mittaaminen: kasville ei tulisi antaa enempää ravinteita kuin korjattavassa sadossa poistuu. Tähän tavoitteeseen on jo usean vuoden aikana päästy tarkan lannoituksen ansiosta. Ravinnetaseen saavutettu nollataso todentaa kaikkein parhaiten ympäristötuen tavoitellun hyödyn, nimittäin maatalouden ylimääräisen ravinnekuormituksen poistumisen.

Entäpä se rahojen käyttö? Onko ympäristötuen sadat miljoonat heitetty kankkulan kaivoon? Niin Suomi kuin muutkin EU-maat pitävät kynsin hampain kiinni maatalouden rahoituksesta, sillä se on ainoa tehokas keino saada EU:lta jäsenmaksurahoja takaisin. Maatalouden tukipotti hyödyttää koko yhteiskuntaa ja viime kädessä etenkin vähätuloisinta kansanosaa, koska yhteiskunnan tukemana ruoka maksaa kaupassa vähemmän.

Lisätietoja INFLOW / BONUS -tutkimusohjelman Itämeri-tuloksista:
http://www.aka.fi/fi/A/Suomen-Akatemia/Mediapalvelut/Tiedotteet1/Happikato-vaivasi-Itamerta-jo-keskiajalla/