MTK Etelä-Karjalan johtokunta on käsitellyt ehdotuksen ”Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuoteen 2015”ja antaa siitä seuraavan lausunnon:

Suunnitelma on laaja selvitys Vuoksen vesistön nykytilasta, vesistön tilaa heikentävistä tekijöistä ja tarvittavista toimenpiteistä. Siihen liittyy myös ympäristökeskus/vesistökohtainen konkreettinen esitys toimenpiteiden toteuttamisesta (toimenpideohjelma).

Yleisesti voidaan todeta, että pääosissa Saimaata hyvässä tilassa ja päähuomio on nykyisen tilan säilyttämisessä.

Maatalouden osalta on todettavissa se, että lähes kaikki viljelijät ovat toteuttaneet Unioniin liittymisen jälkeen kansallista ympäristötukiohjelmaa. 

Karjatilojen ja karja määrä on myös eteläisillä alueilla ko. alentunut merkittävästi (aluetalouden kannalta epäedullista). Näiden vaikutukset ovat hitaita ja tulevat varmasti tulevaisuudessa näkymään maatalouden osalta ravinnehuuhtoutumisen vähenemisenä. Siten hyvien alueiden osalta riittää, kun nykyiset toimenpiteet pidetään. Tätä kuvaa se, että Suomen maatalouden fosforin käytön huomattava alentuma vuosina 1990-2004, jona aikana se oli peräti -60 % fosforille ja typellekin -35 % (MMM:n tilastot).  Peltojen ravinnetaseet (= lannoitus – satojen ottamat ravinteet) ovat ajanjaksolla 1990-2002 painuneet negatiivisiksi, fosfori -67 % ja typpi -43 % (MTTn tutkimusaineisto).

Uusia toimenpiteitä ei näille tarvita. Maatalouden aiheuttamien valumien edelleen vähentämiseksi on tärkeää, että ympäristöohjelmiin tuodaan myös uusia toimenpiteitä ja niille on turvattava riittävä rahoitus. Erityisesti lisäresurssit tulee kohdentaa alueille, joissa veden tila on tyydyttävä tai sitä huonompi. Samoin tulee kehittää ja ottaa käyttöön nykyistä parempia mittausmenetelmiä, joilla voidaan todentaa todelliset ravinnevalumat ja –huuhtoutumat ja kohdistaa toimenpiteet niiden vähentämiseen.                     

Suunnitelman laadinta perustuu Euroopan unionin vesipuitedirektiivin (vpd) toteuttamiseen ja tavoitteeseen harmonisoida EU:n jäsenmaiden vesienhoitoa. Valtioneuvosto on periaatepäätöksessä ”Vesienhoidon suuntaviitat 2015” tavoitetta on tarkoitus toteuttaa vpd:n mukaisilla vesienhoitosuunnitelmilla. Näkemyksemme mukaan vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmien laadinnassa ei ole kysymys kansallisesta ”Vesienhoidon suuntaviitat 2015” toteuttamisesta, vaan EU:n yhteisestä vesienhoidon tavoitteiden toteuttamisesta. 

Etelä-Karjalan alueella ongelmat kohdistuvat Pien-Saimaaseen ja pieniin jokivesiin. Näiden osalta tulee tarkemmin selvittää eri lähteiden kokonaisvaikutukset (sisäinen kuormitus, luonnonhuuhtoumat, ilmalaskeumat, suljetut kaatopaikat, viherrakentamiseen käyttävän lietteen vaikutukset ja eri elinkeinojen toimenpiteiden vaikutukset) ja suunnata päähuomio voimakkaimmin kuormittavien toimenpiteiden vähentämisen aikaansaamiseen ja toimenpiteiden riittävään rajoitukseen. Toimenpiteet eivät kuitenkaan saa aiheuttaa kohtuutonta haittaa ja taloudellisia menetyksiä elinkeinoelämälle. 

Pohjavesien osalta, koskien sekä maa- että metsätaloutta, on syytä erottaa pohjaveden muodostumis- ja varastoitumisalueet ja, siten myös niillä sallitut ja rajoitetut toimenpiteet. Pohjaveden muodostumisalueet ovat herkempiä mm. mikrobikontaminaatiolle kuin varastoitumisalueet, joten näiden alueiden kohdalla ei ole perusteltua kiristää nykyisiä vaatimuksia. 

Ympäristöhallinnon on määriteltävä ja rajattava nykyistä selkeämmin, mitä vedenhankinnan kannalta tärkeillä tai siihen soveltuvilla alueilla tarkoitetaan ja, missä ne kullakin alueella sijaitsevat. Nykyisellä ilmaisutavalla törmätään usein tilanteisiin, joissa pyritään kieltämään kaikki toiminta kaikilla pohjavesialueilla, mikä on kohtuutonta. Laissa määritelty pohjavesien pilaamiskielto on kuitenkin täysin riittävä keino ohjata toimintaa pohjavesialueilla, sen lisäksi ei tarvita esim. kunnallisia ympäristönsuojelumääräyksiä.

Torjunta-aineiden käytön rajoituksia koskien riittää, että aineiden käytöstä annettuja ohjeita noudatetaan eikä täten lisävaatimuksille ole tarvetta. Mikäli pohjavesissä ei ole aikaisemmin voitu todeta pilaantumista, ei ole perusteltua rajoittaa maa- ja metsätalouden toimenpiteitä erityisesti, kun näillä aloilla edellytetään jo käytettävän ns. BAT- eli parasta mahdollista tekniikkaa.

Yksittäisenä tekijänä tulee ottaa huomioon mm. se, että kuluttajien kiinnostus luomuruokaan on lisääntynyt merkittävästi. Tällöin karjanlannan käyttö jää miltei ainoaksi mahdollisuudeksi kasvien ravinnon tarpeen varmistamiseksi. Karjanlannan käytön epääminen pohjavesialuilla estäisi tilan siirtymisen luomutuotantoon ja joidenkin tilojen osalta se johtaisi luomutuotannon lopettamiseen.

Pelloilla lannoituksen vähentäminen ei ole enää ensisijainen keino ravinteiden huuhtoutumisen ehkäisemiseksi, vaan toimenpiteissä tulee keskittyä pellon kasvukunnosta huolehtimiseen ja sitä kautta riittävän sekä laadukkaan sadon takaamisesta. Vain hyvässä kasvukunnossa oleva pelto ja elinvoimainen kasvusto voi käyttää ravinteita tehokkaasti hyväkseen, tuottaa riittävän sadon ja siten poistaa pellosta jopa enemmän ravinteita kuin sinne on aikoinaan lisätty. Ravinnetasoselvityksillä ja hyvän ravinnekäytön vaatimuksilla päästään optimilannoitukseen.  

Lannoituksen vähentämisen sijaan on keskityttävä löytämään keinoja, joilla ravinnehuuhtoumia vesistöihin voidaan vähentää. Näitä ovat mm. kosteikot ja suojavyöhykkeet sekä erilaiset kevytmuokkaus- ja suorakylvömenetelmät. Samalla on huomioitava, että kosteikkojen rakentaminen ja suunnittelu ovat kalliita prosesseja, johon tulee valtion suunnata riittävästi resursseja. Sama tilanne on suojavyöhykkeiden kohdalla, jossa erityistä huomiota on kiinnitettävä niiden myötä tuotannollisesta toiminnasta poistuvaan peltoalaan, mikä vaikuttaa maatalouden harjoittamisen taloudellisiin edellytyksiin. Suojavyöhykkeet onkin kohdennettava tarkasti sinne, missä niistä on selkeimmin hyötyä ja niiden leveysvaatimukset on oltava perusteltuja.

Salaojituksen on todettu vähentävän merkittävästi peltojen ravinnehuuhtoumia, joten sen edistämiseen tulee kohdentaa sisätoimenpiteitä.

Lannasta saadaan nykyteknologialla eroteltua puhdas vesi, lämpö, ravinteet, hajut ja kasvihuonekaasut. Kuitenkaan näitä teknologioita ja niiden kehittämistä ei tueta riittävästi valtion toimesta, jotta ne saataisiin laajasti maatalouden käyttöön. Lannan monimuotoiseen hyötykäyttöön on suunnattava huomattavasti nykyistä enemmän tutkimusresursseja. Tämän lisäksi hyvien ja lupaavien teknologioiden edistämiseksi on suunnattava riittävästi investointitukia, jotta näitä saadaan edistettyä ja vietyä käytännön maatalouteen.

 Pohjavesien osalta, koskien sekä maa- että metsätaloutta, on syytä erottaa pohjaveden muodostumis- ja varastoitumisalueet ja, siten myös niillä sallitut ja rajoitetut toimenpiteet. Pohjaveden muodostumisalueet ovat herkempiä mm. mikrobikontaminaatiolle kuin varastoitumisalueet, joten näiden alueiden kohdalla ei ole perusteltua kiristää nykyisiä vaatimuksia.

Kohteliaimmin! 

 _________________________

Tuomo Hintsanen

toiminnanjohtaja