18.10.2009, Sainte-Catherine, Bryssel

Euroopan Unionin seuraavan ohjelmakauden alkuun on aikaa neljä vuotta. Brysselin bulevardien toimistoissa ja ravintoloissa käydään jo vilkasta keskustelua vuosien 2014-2020 maatalouspolitiikasta.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan eli CAP:n jatkosta päättäminen tulee olemaan entistä monimutkaisempaa.

Lissabonin sopimuksen myötä siirrytään myös maatalouspolitiikan osalta ministerineuvoston ja parlamentin yhteispäätösmenettelyyn. Tähän saakka maatalouspolitiikan linjoista on päätetty ministerineuvostossa ja parlamentin rooliksi on jäänyt lähinnä sivusta räksyttäminen, ei juuri sen enempää.

Euroopan Unionissa on 27 jäsenvaltiota ja liki yhtä monta näkemystä maatalouspolitiikan kehityssuunnista. Viimeksi Unioniin liittyneet uudet jäsenvaltiot toivovat maatalouspolitiikalta aivan erilaisia piirteitä kuin keskisen Euroopan vanhat jäsenvaltiot. Uudet jäsenmaat puhuvat tukijärjestelmän oikeudenmukaisuudesta, vanhat jäsenmaat taas budjettikurista. Näiden lisäksi Euroopan Unionissa on Suomen ja Itävallan kaltaisia jäsenvaltioita, jotka odottavat omien erityispiirteidensä huomioimista. Maatalouspolitiikkaa koskevien näkemysten ääripäät ovat hyvin kaukana toisistaan.

Ääripäistä puheenollen, erään täällä kuullun kommentin mukaan seuraava maatalouskomissaari ei saisi tulla mistään maatalouspolitiikan ääripäätä edustavasta maasta. Puhuja tarkensi vielä kommenttiaan: ”Siis Ruotsista – taikka Suomesta”.

Maatalouspolitiikan uusi päätöksentekoputki

Europarlamentilla tulee siis olemaan aivan uusi rooli maatalouspolitiikan linjaamisessa. Kun Lissabonin sopimus astuu voimaan, parlamentti joutuu muuttamaan asennettaan maatalouspolitiikan suhteen. Teatraalisista puheista on siirryttävä vastuullisen päätöksentekijän asemaan.

Suomalaisten katseet kohdistuvat parlamentin maatalousvaliokunnan varajäseneen, EPP-ryhmittymää edustavaan Ville Itälään. On syytä huomata, että valiokunnan varajäsenellä on enemmän vaikutusvaltaa kuin titteli antaa odottaa. Varajäsenellä on mahdollisuus osallistua valiokunnan jokaiseen kokoukseen ja myös äänestää, mikäli kaikki varsinaiset jäsenet eivät ole paikalla. EPP:n maatalouspoliittinen linja ei vakuuta, mutta juuri siihen toivoisi Ville Itälän vaikuttavan. Toki Itälän lisäksi myös muilla suomalaisilla mepeillä on oma vastuunsa Suomen erityispiirteiden esille tuomisessa.

Ohjelmakauden 2014-2020 maatalouspolitiikka

Millaisesta maatalouspolitiikan sisällöstä Brysselissä sitten puhutaan? Rahoituskehys vuosiksi 2014-2020 on maatalouspolitiikan lähtökohta. Euroopan Unionin alkuperäisiä tavoitteita on ollut maatalouden tuotanto-olosuhteiden tasaaminen viljelijöille maksettavien tulotukien avulla. Suurimmillaan maatalouden osuus Unionin budjetista lähenteli 90:tä  prosenttia, mutta nyt maatalouden osuus on kutistunut noin 30 prosenttiin. Siitä huolimatta seuraavan maatalouspolitiikan rahoitukseen tulee kohdistumaan kovia paineita. Samanaikaisesti tullaan keskustelemaan – eikä vain keskustelemaan, vaan myös vääntämään kättä – I ja II pilarien välisestä rahanjaosta.

Maatalouspolitiikan välitarkastuksessa syksyllä 2008 päätettiin siirtää osa I pilarin maataloustuesta II pilariin ns. ohjelmallisiin tukiin. Näitä ohjelmallisia tukia ovat mm. Suomen LFA-tuki, ympäristötuki, ja maatalouden investointituet. I pilarin tukia eli menettäjiä ovat mm. tilatuki ja viimeiset suorat CAP-tuotantotuet. Edellä kerrotusta saa osviittaa, mikä tulee olemaan seuraavan ohjelmakauden maatalouspolitiikan lähtökohta. Ohjelmallisten tukien rahoitus lienee varmemmalla pohjalla kuin I pilarin maataloustuen.

I pilarin tukien eli tilatuen ja viimeisten tuotantoon sidottujen tukien osalta mennään todennäköisesti entistä yksinkertaisempaan ja suoraviivaisempaan järjestelmään. Esimerkiksi saksalaiset ennakoivat, että maan sisällä olevaa alueiden välistä tilatuen porrastusta saatetaan pienentää.

Oma kysymyksensä on, kuinka tuotantosuuntien välinen tukirahan uudelleenjako klaarataan uudistuksessa. Useissa EU:n jäsenmaissa on havahduttu huomaamaan, että maidontuotanto on jäänyt vuosien 2005-2007 reformissa ja viimeisimmässä terveystarkastuksessa häviäjän asemaan.

Kuinka nautakarjatalous huomioidaan maatalouspolitiikan uudistuksessa? Entä sitten Euroopan Unionin pohjoiset ja vuoristoiset erityisalueet? Euroopan talous- ja sosiaalikomitea muistuttaa, että näiden erityisalueiden ongelmat on huomioitava maatalouspolitiikan uudistuksessa. Unionin yhteinen maatalouspolitiikka CAP ei aiemmin ole huomioinut erityisolosuhteita, joten niiden kohdalla on ratkaisua haettava todennäköisimmin II pilarin kautta LFA-tuesta ja muista erityisistä kompensaatio-ohjemista.

Suomalaisittain suurin huomio kohdistuu II pilarin tukiin. Seuraavan LFA- ja ympäristöohjelman sisältö on elintärkeä suomalaisille viljelijöille samoin kuin kansallisen tuen järjestelmä. LFA-tuelle on saatava jatko, jossa on huomioitu pohjoisen lyhyt kasvukausi ja muut Suomen erityisolosuhteet.

Maatalouspolitiikan muutostekijät

Maatalouspolitiikan välitarkastelussa nostettiin esille eurooppalaisen maatalouden uusia haasteita, joita ovat ilmastonmuutoksen torjunta, uusiutuva energia, vesitalous sekä luonnon monimuotoisuus. Mitä todennäköisimmin nämä teemat saavat entistä enemmän huomiota seuraavan ohjelmakauden maatalouspolitiikassa.

Uusiutuvan energian tuotannon ohella energian säästäminen sekä luonnonvarojen ja materiaalinkäytön tehostaminen voivat nousta merkittäviksi teemoiksi. Ilmastonmuutos on aihe, joka on nyt Brysselissä jokaisen poliitikon, virkamiehen ja lobbarin huulilla.

Moni suomalainen saattaa pitää ilmastonmuutoksesta puhumista ennenaikaisena. On totta, että meillä ilmastonmuutoksen merkit eivät ole niin selkeästi nähtävissä kuin eteläisemmissä maissa.

Suomi kuulunee alueeseen, jossa ilmastonmuutoksen vaikutus ei ole niin dramaattinen kuin lähempänä päiväntasaajaa. Ilmaston lämpenemisestä viimeisen kahden vuosikymmenen aikana on selkeitä havaintoja. Ilmaston lämpenemisen myötä erilaiset ääri-ilmiöt kuten rankkasateet, pitkät kuivuusjaksot ja myrskyt ovat lisääntymässä. Eteläisempi Eurooppa ja Välimeren alue kärsivät jo nyt yhä useammin kuivuusjaksoista ja vesivarojen riittämättömyydestä. Tästä syystä vesitalous on nimetty yhdeksi EU:n maatalouspolitiikan uudeksi haasteeksi. Suomessa ilmastonmuutoksen ennustetaan näkyvän pidentyyneenä syksynä ja yllättävinä tulvina pinnanmuodostukseltaan alavilla alueilla.

Ilmastonmuutosta jarruttavat toimenpiteet tulevat olemaan entistä painokkaammin mukana seuraavan ohjelmakauden maatalouspolitiikassa joko I tai vielä todennäköisemmin II pilarin ohjelmassa. Seuraavan ohjelmakauden erityistoimenpiteitä voivat olla esimerkiksi maanmuokkauksen minimoiminen, turvemaiden pitkäaikainen nurmiviljely ja muokkauksen välttäminen, lantaloiden kattaminen, karjan ruokinnan tarkentaminen, fossiilisten polttoaineiden käytön minimoiminen ja maatilan omien uusiutuvien energiavarojen entistä tarkempi hyödyntäminen.

Naapurimaamme Ruotsi on yhden askeleen verran Suomea edellä maatalouden ilmasto-ohjelman toteuttamisessa. Maatalouden ympäristöohjelma esiteltiin Suomessa vuonna 1995. Käynnistetäänkö meillä 2014 maatalouden energia- ja ilmasto-ohjelma ja ryhdytään laatimaan tilakohtaisia toimenpideohjelmia taannoisen ympäristöohjelman tapaan?

Brysselin bulevardeilta – ja varjoisilta kujilta

Brysselissä viettämäni ajanjakson kalkkiviivat alkavat nyt siintää. Täällä vietetty rupeama on ollut mieleenpainuva ja opettavainen. Omaa näkemystäni Euroopan Unionista se ei ole isommin muuttanut, mutta nyt tunnen maatalous- ja aluepolitiikan ”päätöksentekoputken” paljon paremmin kuin kuukausi sitten.

Mihin Euroopan Unionia sitten tarvitaan? Tiedämme, että Euroopan Unionin toimintaan liittyy paljon byrokratiaa ja suuri poliitikkojen, virkamiesten ja lobbareiden leegio. Yhteisten varojen syytämisessä Kreikkaan tai Itä-Euroopan uusiin jäsenvaltioihin on vaikea nähdä mitään järkevää syytä. Suomen itsenäisyys on rajoitetumpi kuin ennen EU-integraatiota.

Heti perään pitää muistuttaa, ettei pienen valtion nimellisestä itsenäisyydestä ole iloa, jos todellisuuden sanelemat reunaehdot eivät jätä sijaa itsenäiselle päätöksenteolle. Ruotsin kruunun arvo on laskenut voimakkaasti viime syksyn ja tämän vuoden valuuttaturbulenssissa. Tässä tilanteessa Suomen markalla olisi ollut vielä kovempi kohtalo. Vientiteollisuus olisi tietenkin jollain aikavälillä hyötynyt valuutan devalvoitumisesta, mutta köyhtyminen ei ole mukavaa! Köyhtyminen ei ole herkkua ruotsalaisillekaan.

Nuorempi sukupolvi suhtautuu Euroopan Unioniin yleensä käytännönläheisesti. Valtioliitossa on ideaa, kun maasta toiseen voi siirtyä helposti ilman rajamuodollisuuksia ja käytössä on yhteinen valuutta. Rajojen yli ulottuvat kontaktit ovat nykyään arkitodellisuutta. Varttuneemman väestön suhde Unioniin saattaa olla idealistinen, olipa oma kanta sitten puolesta tai vastaan. Monet eurooppalaisen yhteisön puolestapuhujat näkevät Euroopan Unionin nimenomaan rauhanprojektina. Euroopassa ei koskaan ennen ole nähty näin pitkää ajanjaksoa ilman veristä sotaa. Muistettakoon, ettei suomalaistenkaan asema suurvaltojen puristuksessa ole ollut helppo.

Suomen nettojäsenmaksu Euroopan Unioniin oli viime vuonna 60 euroa/asukas. Rauhanprojektista ja talouselämän vakaudesta maksettu hinta ei ole meille liian kallis.

Omalla kohdallani Brysselin bulevardit ja Sainte-Catherinen hämärät kujat vaihtuvat piakkoin aivan toisenlaiseen ympäristöön. Au revoir, Bryssel.

11.10.2009, Sainte-Catherine, Bryssel

EU:n komissio julkisti perjantaina 9.10. esityksen uusista toimenpiteistä, joilla yritetään lääkitä maitokriisiä. Esitystä tullaan käsittelemään ministerineuvoston seuraavassa kokouksessa 19.10. Lopullisen päätöksen syntyminen riippuu osittain siitä, saadaanko asiasta Euroopan parlamentin lausunto ennen ministerineuvoston kokousta. Maatalouskomissaari Maryann Fischer Boel ilmoittaa komission hakevan tosissaan uusia ratkaisuja maitokriisin ratkaisemiseksi.

Kun arvioi Komission äsken julkistamia toimenpiteitä, pitää huomata että toimenpiteiden rahoitusvastuu jää jäsenvaltioille itselleen. Vaikka ministerineuvosto hyväksyisi Komission esityksen, kukin maatalousministeri joutuu seuraavaksi menemään oman valtionvarainministerinsä puheille. Todennäköisesti monet EU:n jäsenvaltiot eivät tule toteuttamaan Komission esitystä lainkaan.

Nyt ehdotetut toimenpiteet eivät tuo nopeaa korjausliikettä maitomarkkinoille. Tarvitaan järeämpiä hallinnollisia keinoja ja tuottajaomisteisten osuuskuntien tiiviimpää yhteistyötä, ennenkuin tuotanto ja kulutus saadaan paremmin vastaamaan toisiaan.

Vain sitä kautta maidon tuottajahinta kääntyy nousuun.

Lue asiasta lisää:

 

9.10.2009, Rue de Trevés, Bryssel

Belgia on valtiokummajainen, jonka väestö koostuu hollantia puhuvista flaameista, ranskaa puhuvaa valloneista sekä pienestä saksalaisesta yhteisöstä. Heidän lisäksi isoimmissa kaupungeissa asuu tänä päivänä runsaasti väestöä, jonka juuret ovat Euroopan ulkopuolella.

Belgian väkiluku on hieman yli kymmenen miljoonaa henkeä. Maan kahtiajakautuminen flaamien ja vallonien kesken on ilmiselvä. Flaamien osuus maan väestöstä on hieman suurempi kuin vallonien. Kumpikin kieliryhmä asuu omalla alueellaan, flaamit pääosin maan pohjoisosassa Flanderissa ja vallonit etelässä Valloniassa. Pääkaupunki Bryssel sijaitsee omana hallintoalueenaan Flanderin alueen sisällä. Brysselistä on ajan saatossa muodostunut eräänlainen ranskankielinen enklaavi.

Flander ja Vallonia

Flaamien kansallistunto on kohonnut viime vuosikymmeninä niin, että he ovat alkaneet vaatia Flanderin erottamista omaksi kansallisvaltiokseen. Erityisen vahvana hurmos näkyy isoissa pyöräilykilpailuissa. Flanderin keltapohjaiset leijonaliput liehuvat kilpailureitin varrella katsojien käsissä melkein jokaisella metrillä. Separatismin taustalla on kulttuurierot, kielikysymykset että nyttemmin myös flaamien kohonnut varallisuustaso.

Aiemmin valloneilla oli Belgiassa hallitseva asema, sillä kivihiilikaivokset olivat heidän hallussaan. Viime vuosikymmeninä kivihiilen merkitys on heikentynyt, kun taas Flanderiin sijoittunut kemianteollisuus, terästehtaat, elintarviketeollisuus ja ICT-ala ovat vahvistaneet flaamien asemaa. Flaamien pyörittämä business on dynaamisempaa ja järjestelmällisempää kuin vallonien. Flaamit eivät halua elättää valloneja.

Raskas hallinto työllistää virkamiehiä

Belgiassa on kuusi parlamenttia. Monimutkainen hallintorakenne ja sen pyörittämä raskas byrokratia ovat maan erityisiä tunnusmerkkejä. Kun virkamiesten ja väestön määrä suhteutetaan toisiinsa, Belgiassa on liki kaksinkertainen määrä virkamiehiä Suomeen verrattuna.

Belgialaisesta byrokratiasta voi kuulla lähestulkoon uskomattomalta kuulostavia tarinoita. Belgialainen joutuu asioimaan jonkin viranomaisen luona paljon useammin kuin suomalainen. Jos asuinkunta muuttuu, kunnasta on hankittava uusi ID-kortti. Jokaisessa kunnassa on omanlaisensa ID-kortti, kuinkas muuten. Viranomaisen postittama sosiaaliturvakortti – paikallinen kelakortti – voi olla matkalla kolme vuotta, ennen kuin se saapuu asiakkaalle.

Autorekisteriviranomainen saattaa kirjoittaa juuri ostamasi auton rekisteriotteeseen oma-aloitteisesti vaikkapa tyttösukunimesi, eikä virheen oikaiseminen tapahdu sen jälkeen aivan helposti. Tässä on vain muutamia ihmeellisiä esimerkkejä. Olen kuullut sanottavan, että Belgiassa kelpaa virkamieheksi vaikka ei osaisi kunnolla edes lukea.

Älä mene postiin, jos sinne ei ole pakko mennä. Älä ainakaan Valloniassa, sillä et selviä Postista alta tunnin pois. Kaikki te jotka olette läpeensä tuskastuneet suomalaiseen byrokratiaan, muistakaa että Suomen byrokratia on täkäläiseen verrattuna lasten leikkiä!

Belgialaiset direktiivit

Kun hallinto toimii edellä kerrotulla tavalla, tavallisen kansalaisen luvat ja paperit eivät mitenkään voi olla kunnossa kaiken aikaa, jos sitten koskaan. No problem, ei elämä siihen pysähdy. Puuttuvan lupalapun tai väärän nimen papereissa voi kompensoida hyvän selityksen avulla. Tarpeen vaatiessa belgialaisia direktiivejä voi noudattaa suurpiirteisesti. Kukaan täkäläinen ei ole niin tyhmä, että noudattaisi kaikkia määräyksiä kirjaimellisesti. Täällä saa maalata isolla pensselillä.

Joku saattaa ajatella tässä kohdin, että onko belgialaisella byrokratialla ja EU-säädöksillä kenties jotain yhteistä taustaa. Ja voisiko niihin molempiin suhtautua samalla tavoin? Hyvä lukija, nyt alamme lähestyä asian ydintä.

6.10.2009 Rue de Trevés, Bryssel 

Toinen Brysselin viikko meni jo osittain rutiinilla. Kolmannen viikon alkua odotin jännityksellä.

EU:n jäsenvaltioiden maatalousministereiden oli määrä kokoontua maanantaina 5.10. ylimääräiseen ministerineuvoston kokoukseen käsittelemään maidontuotannon kriisiä.

Lähtökohdat tämän viikon tapahtumille

Belgialaiset kertoivat, että viimeksi kuluneen vuoden aikana joka kymmenes viljelijä on laittanut lehmänsä teurasautoon. Ranskassa ja Belgiassa maidon tuottajahinta lienee nyt noin 24 sentin paikkeilla. Irlannissa hintataso on selvästi heikompi kuin Euroopan mantereella, vain noin 20 senttiä/litra. Tsekit puhuvat 17 sentin hintatasosta tuotantosopimukseen mahtuvalta maitomäärältä, kun yli menevältä määrältä tilitetään vain 14-15 senttiä/litra. Eurooppalaiset maidontuottajat taistelevat nyt ennennäkemättömän kriisin kourissa. Tuottajahinnat ovat romahtaneet 20 vuoden takaiselle tasolle, mutta maidon kuluttajahinta ei ole alentunut kaupan hyllyssä juuri lainkaan.

Jo ennakkoon tiedettiin, etteivät maatalousministerit tule julkistamaan maanantaina toimenpiteitä, jotka voisivat ratkaista kriisin nopeasti. Euroopan Komissio on puolestaan yrittänyt lakaista koko ongelman maton alle selittäen tuottajahintojen kääntyneen jo nousuun. Komission mielestä ei ole olemassa mitään sellaista ongelmaa, joka vaatisi nopeita toimenpiteitä.  

Euroopan tuottajajärjestö COPA-COGECA käsitteli maitokriisiä viime viikolla puheenjohtajakokouksessaan eli Presidiumissa. Tuottajajärjestöjen puheenjohtajat vaativat ministerineuvostolta pikaisia toimenpiteitä kriisin ratkaisemiseksi.

Suhtautuminen maitokiintiöihin jakoi COPA-COGECA:n Presidiumin selvästi kahtia. Maitokiintiöjärjestelmän jatkaminen vuoden 2015 jälkeen sai kannatusta pääasiassa itäisen Euroopan uusista jäsenmaista sekä Suomesta. Monet vanhojen jäsenmaiden puheenjohtajat ilmoittivat, ettei kiintiöjärjestelmän jatkaminen auta eurooppalaisia maidontuottajia. Ratkaisu tulisi hakea muunlaisista säätelykeinoista, kun muu maailma tuottaa maitoa vapaasti eikä Euroopan ulkorajalla ole enää minkäänlaista rajasuojaa.

EMB lataa lisää paineita

Toisin kuin COPA-COGECA, maidontuottajajärjestö European Milk Board (EMB) on useaan otteeseen vaatinut kiintiöjärjestelmän jatkamista vuoden 2015 jälkeen. Räväkkäotteisen EMB:n rinnalla suomalaiset timosoinit ja paavoarhinmäet ovat hyvinkammattuja pyhäkoululaisia. EMB on järjestänyt vaatimuksiensa tueksi useita rajuotteisia mielenosoituksia ja traktorimarsseja. Viime viikkojen aikana EMB:n tuottajat ovat olleet useammassa maassa osittaisessa maidon luovutuslakossa. Ennakkotiedotteessaan EMB lupasi tuoda Brysselin kaduille ministerineuvoston kokouksen ajaksi 2000 traktoria ja vielä suuremman määrän vihaisia viljelijöitä. Siinä lähtökohdat maanantaille.

COPA-COGECA esitti maanantaina kolmen kohdan ohjelman ministerineuvostolle

COPA-COGECA vaati maanantaina maatalousministereiltä nopeita toimia maitomarkkinakriisin ratkaisemiseksi. Tuottajien esitys pitää sisällään seuraavat kohdat akuutin kriisin ratkaisemiseksi:

1. Maitotuotteiden interventio-ostot on käynnistettävä välittömästi. Samalla interventiohinta on nostettava riittävän korkealle, jotta maidontuottajien kassavirta korjaantuu nopeasti.

2. Maitotuotteiden vientitukiohjelma on jatkettava välittömästi.

3. Maitotuotteiden kulutusta on lisättävä mm. käyttämällä maitojauhetta eläinten rehuksi sekä käynnistämällä koulumaito-ohjelma väliaikaisesti.

COPA-COGECA katsoo, että keskipitkän ja pitkän tähtäimen ongelmiin on haettava ratkaisua tuottajaosuuskuntien yhteistyön tiivistämisestä. Tuottajien otetta markkinoista on ylipäätään vahvistettava, jotta voimasuhteiden epätasapaino vähittäiskaupan ja tuottajien välillä poistuisi.

COPA:n puheenjohtaja kannattaa kiintiöjärjestelmän lakkauttamista

COPA:n puheenjohtaja Padraig Walshe kertasi vielä, ettei maataloustuotemarkkinoita voi jättää pelkästään markkinatalouden ja vapaan hinnanmuodostuksen varaan. Hallinnollisia sääntelytoimenpiteitä tarvitaan jatkossakin, mutta maatalouspolitiikkaa ei saa muuttaa kahden-kolmen vuoden välein niin kuin nyt on tehty.

Walshe toisti maanantaina jo aiemmin kuullun kantansa maitokiintiöistä. Maitokiintiöjärjestelmän jatkaminen ei ratkaise hänen mielestään maitomarkkinoiden ongelmaa. Jos kiintiöt olisivat ratkaisu, Walshen mukaan emme nyt eläisi maitokriisin keskellä. Kiintiöiden aika on mennyt ja nyt on löydettävä uusia ratkaisuja tuotannon ja hintatason säätelyyn. Osuuskuntien vapaaehtoinen yhteistyö voisi olla yksi ratkaisu, linjasi puheenjohtaja Padraig Walshe.

European Milk Boardin mielenosoitus näkyi ja kuului

EMB oli luvannut tuoda Brysseliin 2000 traktoria ja useita tuhansia viljelijöitä. Ainakaan kaupungilla niitä 2000 traktoria ei näkynyt, mutta epäilemättä jossain päin Belgiaa ja Saksaa tiet ovat olleet tukossa maanantaina.

Mielenosoitus järjestettiin Brysselin keskeisimmällä paikalla Schuman-aukealla Euroopan Komission ja Ministerineuvoston rakennusten välissä. Kaikesta näki, että poliisi suhtautui mielenosoitukseen vakavasti. Pikaisesti arvioiden Schumanilla oli 400-500 poliisia, ainakin kolme vesitykkiautoa, puolenkymmentä panssariautoa ja useita kymmeniä mellakkapanssaroituja miehistönkuljetusautoja. Saksalaisia, ranskalaisia, belgialaisia ja itävaltalaisia mielenosoittajia saapui paikalle runsaasti, mutta määrä tuskin nousi kovin paljoa yli tuhannen.

Aamupäivän aikana viljelijät tyytyivät huutamaan pilkkahuutoja ohikulkeville virkamiehille. Muutama kananmuna ja pikkukivikin saattoi olla ilmassa. Iltapäivän puolella tunnelma lämpeni – vesisateesta huolimatta – kun kadulle laskettiin muovikontista joko maitoa tai maidon ja lietteen sekoitusta. Palavista autonrenkaista nouseva musta savu peitti Schumanin aukean.

Mielenosoitus jäi tällä kertaa normaalia laimeammaksi, tai ainakin näin minulle kerrottiin. Yhtään ainoata autoa ei kaadettu tai poltettu.

Ministerineuvoston kokous ei tuottanut yllätystä

Ministerineuvostolta ei odotettu paljoa, eikä se tuottanut tässä suhteessa mitään yllätystä. Kokouksen tärkein anti oli siinä, että ministerit myönsivät maitokriisin olemassaolon ja päättivät korkean tason työryhmän perustamisesta. Työryhmää tulee vetämään komission maatalouspääosaston pääjohtaja Demarty ja kukin jäsenmaa voi nimetä siihen kaksi edustajaa.

Uusi maitotyöryhmä kokoontuu jo ensimmäisen kerran jo ensi viikolla. Sitä ennen kuultaneen kuitenkin komission ehdotus lyhyen tähtäimen markkinatoimenpiteistä. Mariann Fischer Boelin mukaan tämän viikon perjantaina 9.10. julkistetaan asiaa koskevia uutisia.

Maitomarkkinatilanteeseen palataan kahden viikon kuluttua

Ministerineuvosto palaa maitomarkkinoiden tilanteeseen seuraavassa kokouksessaan 19. ja 20. lokakuuta. Luxemburgissa pidettävä kokous on luonteeltaan virallisempi kuin maanantainen, joten siltä on lupa odottaa konkreettisia toimia maitosektorin ahdinkoon. 

EMB on ilmoittanut tuovansa Luxemburgiin omat joukkonsa vauhdittamaan ministereiden päätöksentekoa. Brysselin mielenosoitus oli tavallista rauhallisempi. Tyyntä myrskyn edellä -sanonta saattaa osua jälleen kerran kohdalleen.

Katso uutisvideo mielenosoituksesta ja ministerineuvoston kokouksesta

Linkki Euronewsin uutisvideoon 

 

27.9.2009 Sainte-Catherine, Bryssel

Bryssel-Bruxelles-Brussel. Kansainvälistymistä Brysselin ilmapiirissä, siinä omat elämänraamit seuraavan kuukauden ajaksi. Tärkeimpinä kiintopisteinä tulisivat olemaan MTK:n Brysselin toimisto Rue de Treves’illä ja pieni asunto muutaman metropysäkin takana Sainte- Catherinessa.

Seuraavien viikkojen päiväohjelma tulisi sisältämään eri toimielimien kokouksia, tutustumista maatalouspolitiikan vaikuttajiin ja jossain niiden lomassa EU:n maatalouspolitiikkaan liittyvän selvityksen laatiminen.

Kotosuomen keskeneräiset työt pitivät hyvin huolen siitä, etten ehtinyt kärsiä matkakuumeesta ennen kuin vasta lähtöä edeltävänä päivänä. Silloin piti pakata laukut ja ratkaista yksi iso asia. Otanko mukaan läheisen kumppanin, kahdeksankiloisen Cervélo-merkkisen alumiini-hiilikuiturakenteisen maantieohjuksen, joka on ollut monella työreissulla mukana. Viime metreillä tulin siihen tulokseen, että kilpapyörä saa jäädä tällä kertaa Kälviälle. Eiköhän niitä löydy Belgiastakin, maantiepyöräilyn luvatusta maasta.

Kaikki alkoi hyvin, mutta...

Matka alkoi varhain maanantaiaamuna Kruunupyyn lentoasemalta jokseenkin rutiininomaisesti. Kaikki menomatkaan liittyvät huolenrippeet haihtuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun kahteen matkalaukkuun liimattiin kiireellisestä koneenvaihdosta kertovat keltaiset tarrat. Nyt Helsinki-Vantaan lentoasemalla tiedettäisiin että laukut on ohjattava pikapikaa Brysselin koneeseen.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla ehdin vain kiirehtiä lentokoneesta toiseen. Ensimmäiset matkustajat oli päästetty sisälle Brysselin koneeseen jo ennen kuin itse ehdin jonon päähän. Omasta ehtimisestä en kuitenkaan ollut millään tavalla huolissani. Tiesin ettei kone lähde ilman minua, koska laukut oli hoideltu Kruunupyyn koneesta suoraan jatkolennolle

Tai ainakin niiden piti olla hoideltu…sillä Brysselin lentoaseman kahdeksannelle matkatavaralinjalle ei sitten tullutkaan niitä kahta mustaa laukkua keltaisten huomiotarrojen kanssa. Laukkuja, joiden sisällä oli petivaatteet, kaikki vaihtovaatteet ynnä muu pienempi tavara. No, laukut tulivat lopulta Sainte-Catherinen asunnolle joskus iltayhdentoista aikaan. Sitä ennen mielessä ehti käydä monta rumaa ajatusta Finnairia ja Helsinki-Vantaan lentoasemaa kohtaan.

Kokouksia ja konferensseja

MTK:n toimiston väki oli täyttänyt minun ensimmäisen Brysselin viikkoni kolmella pitkällä kokouksella ja yhdellä konferenssilla. Ohjelma vaikutti kiireiseltä jo ennakkoon, sillä tiesin että pelkästään paikasta toiseen liikkumiseen ja asumisen järjestämiseen tulisi kulumaan oma aikansa. Ennakko-odotukset osuivat kohdalleen. Vasta perjantai-iltana ehdin asunnolle selvästi ennen hämärän laskeutumista ja ehdin täyttää jääkaappia viikonloppua varten. Joskus lauantaina puolen päivän aikaan saatoin vihdoin todeta, että nyt tärkeimmät raamit alkaa olla jollain lailla kohdallaan. Aivan välttämättömimmät asumisessa ja työnteossa tarvittavat tykötarpeet on hankittu. Reitit lähimpiin kauppoihin ja työpaikalle on nyt selvillä, eikä aikaa tarvitse enää haaskata kulkuväylien tai ruokakauppojen etsimiseen.

Ensimmäisen viikon tunnelmia

Millainen vaikutelma jäi sitten käteen ensimmäisestä viikosta? Mielenkiintoinen viikko. Bryssel on tänään Euroopan hallinnollinen keskus, siitä ei ole pienintäkään epäselvyyttä. Taloudellisen vallan painopiste sijaitsee jossain muualla, mutta Bryssel on Belgian ja samaten koko Euroopan ranskankielinen hallintopääkaupunki. Kaikki ”isot” hallinnolliset asiat joko laitetaan alulle, päätetään tai pannaan toimeksi Brysselistä käsin. Useassa tapauksessa kaikki nämä vaiheet tehdään nimenomaan Brysselissä.

Euroopan Unioni on laaja-alaisesti vaikuttava hallinnollinen instituutio niin hyvässä kuin pahassa. Monesti tulee esille, että eri tahoilla on olemassa selvää halua harmonisoida EU:n jäsenvaltioiden väliset säädöserot minimiin tai poistaa ne kokonaan. Tässä on yksi vahva syy, miksi Suomen maataloustukia koskevat neuvottelut ovat aina olleet raskaita. Samalla pitää huomata, että jäsenmaiden omaan elinkeinopolitiikkaan liittyvä eduntavoittelu voidaan surutta naamioida säädösten yhtenäistämisen kaapuun.  

Syyskesän sää hellii ainakin toistaiseksi kaikkia Brysselissä asuvia. Vaikka aamuisin on pimeää ja kosteaa, niin päivälämpötilat ovat olleet parinkymmenen asteen paremmalla puolella.

Jääkrapaa täkäläiset autoilijat eivät tarvitse vielä moneen aikaan.