Marraskuu on jo aluillaan, mutta karvareuhkaa ei vielä tarvita. Mies ottaa lippalakin päästään ja syventyy kannon nokkaan istahtaessaan mietiskelemään maailman menoa.

Ensimmäisenä ja ilman ponnisteluja nousee mieleen ruoka. Mies tulee nopeasti siihen johtopäätökseen, että Suomen kansaa on miespolven ajan opastettu mitä ilmeisimmin aivan väärillä ravinto-opeilla. On saatu kansa ylipainoiseksi ja sairaaksi. Mutta pato on nyt murtunut ja ihmiset ovat vihdoin avanneet omat silmänsä näkemään oikean ravinnon ja sen merkityksen terveydelle.

Maaseudun ihmisille ja erityisesti maatalousyrittäjille onkin koettamassa huonojen aikojen jälkeen parempi huomen, mies päättelee ja on varma ajatuksistaan. Maidon, voin, lihan, vihannesten ja marjojen kulutus tulee nopeasti lisääntymään ja se tietää hintojen nousua. Uusia, vielä parempia tuotteita kannattaisikin nopeasti kehittää kaikilla elintarviketeollisuuden aloilla, esimerkiksi meijeri- ja lihateollisuudessa ja lisätä tiedotusta. Samoin on laita vihannesten osalta, missä tarve uusien, tulevaisuuden ruokavalion mukaisten tuotteiden kehittämiselle on aivan huutava.

Mies hieman synkistyy, sillä leipäviljan ja perunan osalta käy hieman toisin. Muutos ei ole kovin nopea, mutta suunta on selvä. Tämähän ei merkitse minkäänlaista katastrofia, kun vain ajan merkit osataan lukea. Päinvastoin. Lihan kulutuksen lisääntyessä rehukasvien tarve kasvaa ja perunanviljelyalaa on mahdollisuus vaihtaa vihannesten ja marjojen viljelyyn, joiden kulutus ja hinta tulevat nousemaan. Metsämarjojen ja sienien kysyntä tulee lisääntymään myös.

Mies jo hymyilee itsekseen. Kaiken kaikkiaan tulevaisuus maaseudulla on päinvastaisista ennusteista poiketen erittäin lupaava ja valoisa. Siirtyminen leivästä lihaan lisää maataloustuotannon arvoa roimasti. Suurimmat haasteet liittyvät viljelymenetelmiin ja – kuinka ollakaan – kustannuksiin. Tuotteiden on oltava mahdollisimman puhtaita. Se tarkoittaa, että niin vähän lisäaineita, torjunta-ainejäämiä ynnä muita ylimääräisiä aineita kuin se vain siedettävän kustannustason aikaansaamiseksi on mahdollista. Näiden merkitys tulee kasvamaan ja kuluttajat ovat valmiita maksamaan hyvästä ruuasta enemmän kuin aiemmin, joten kustannustason nouseminen hyväksytään.

Mutta ero hyvän ja huonon välillä on oltava selvä ja rehellinen, mies lopuksi ajattelee ja vetäisee lakin päähänsä.

Karvalakki