Kreikan talouden pelastamisoperaatio on kuumentanut – oikeastaan uudelleen – karvalakin sisällä olevia elintoimintoja. Kysymys ei taidakaan olla lainasta, vaan avustuksesta. Ja vielä tarkemmin avustuksesta Kreikkaan lainanneille tahoille. Ja edelleen; nämä summat ovat vain avustuksen ensimmäinen erä. Lisää tarvitaan. 

Suomestakin on kaikesta päätellen lainattu. Eikö olisi parempi antaa rahat suoraan oman maan lainaajille, varsinkin kun Suomesta Kreikkaan lainattu rahamäärä on luultavasti paljon pienempi kuin nyt esillä oleva summa. Pääsisimme halvemmalla.

Rahan lainaaminen on nykymaailmassa somaa touhua.  On yleinen käsitys, että jos velallinen ei pysty maksamaan, niin otetaan verovaroista. 1990- luvun lamapolitiikasta oppineena minäkin lainasin muutama vuosi sitten eräälle kadunmiehelle 20 euroa. Mies tuli iloiseksi, ryhtikin parani silmissä. Kehotuksistani huolimatta hän ei ole maksanut summaa takaisin. Nyt olen havahtunut, ettei hänellä tainnut olla aikomustakaan maksaa, eikä kaikesta päätellen mahdollisuuttakaan. Niin köyhältä ja kurjalta hän näyttää että ihan säälittää. Miksi en heti suoraan antanut sitä seteliä, vaan puhuimme lainasta. Korkokin sovittiin ja nyt kun tarkemmin muistelen, hän yhden kerran maksoi korkoa peräti 4,95 euroa ja lisäksi savukkeen.

Monet kerrat olen ajatellut mennä kysymään apua kaupungintalolta. Siis että kaupunki antaisi tälle miehelle 20 euroa, että hän voisi maksaa lainansa minulle. Vielä parempi, jos kaupunki antaisi apunsa suoraan minulle, en nimittäin enää luota koko mieheen. Ilmeisesti lainaamani summa on liian pieni, valtuustokaan tuskin korviaan lotkauttaisi huoleni edessä. Alustavasti kysäisin tutulta valtuutetulta ja hän vahvisti asian. Kuinka paljon minun olisi pitänyt lainata, että saisin rahani takaisin julkisista varoista? Riittävän paljon, arvelimme yhdessä. Pitänee vain katsoa peiliin. Olen tästä oppineena tullut siihen viisauteen, että kaikkien rahanlainaajien pitäisi niin tehdä, koska kaikki vastuu rahasta on lainan antajalla, ei sen ottajalla.

Kevät on saapunut. Otin karvalakin pois päästäni ja päästelin enimpiä höyryjä. Pohdiskelin vielä, että mistä ihmeestä nopeasti rikastuneet maat ovat vaurautensa ja tulonsa hankkineet? Öljytuloilla se olisi mahdollista, ei ehkä muuten. Oikein ahkerasti työtä tekemällä ja säästämällä perhe voi 30 vuodessa saada nostettua elintasoaan muihin verrattuna, mutta vain hieman, koska muutkin perheet ahkeroivat. Päättelin lopuksi, että sama pätee valtioihinkin, mutta vielä hitaammalla kehityksellä. Ja että äkkirikastua voi vain lainaamalla, joko ottamalla tai antamalla, mutta riittävän paljon.

Lopuksi toivotan oikein hyvää kesän odotusta. Kaikesta huolimatta.

Karvalakki