Kun 25 vuotta sitten tulin tälle tilalle miniäksi, niin tapana oli leipoa joka toinen viikko kahtena perättäisenä päivänä. Ensimmäisenä päivänä leivottiin rieskaa ja hapanleipää ja illaksi uuniin ehkä kakkupohja jälkilämpöön. Seuraavana päivänä paistettiin karjalanpiirakoita, pullaa ja kuivia kakkuja. Leivinuunin lämmittäminen oli aina aloitettava edellisenä päivänä ennen ruisleipä-päivää sekä toisen päivän aamuna, jolloin uuniin pantiin tulet kuudelta. Metristen halkojen kantaminen oli aina taitolaji ja hiilien puhdistus uunin arinalta ennen kuin pellit pantiin kiinni. Kaupasta ei ostettu koskaan pullaa. Se oli sitä aikaa, kun leivän päällekin voideltiin aina voita.

Yritin olla monia vuosia ” hyvä emäntä” ja omassa keittiössänikin ruisleipätaikinaa alustin tiuhaan. Pienten lasten kanssa oli vain vaikeampaa, kun sai varoa, etteivät muksut polta sormiaan tai muuten vain sabotoi työmaatani. Kuopuksemme syntymän jälkeen kaikki muuttui, koska vauva oli niin allerginen, että lopetin toistaiseksi leipomiset kokonaan. Nyt tämä vauva on jo 11-vuotias ja voi syödä mitä vain, mutta leivinuunissa en paista enää juuri mitään. Pullat ostan paistoa vaille valmiina, leivät pussitettuna ja vain joskus teen sähköuunissa jotain nopeaa. Nykyisin kun navetta sekä luottamustoimeni vaativat paljon enemmän aikaani, en oikeasti ehtisikään leipoa päiväkausia. Tietysti säästäisin leipomalla itse, mutta sen työn olen nyt ulkoistanut ”urakoitsijoille”.

Emännän yrittäjäidentiteetti

Yrittäjä –lehdessä oli taannoin juttu yrittäjäidentiteetistä, joka muodostuu omasta ja muiden käsityksestä itsestämme yrittäjänä. Oma yrittäjäidentiteettini on muotoutunut näiden parinkymmenen vuoden aikana melko vahvaksi. Tiedän omat vahvuuteni ja heikkouksien kanssa on vain luovittava eteenpäin. Se, minkä kuvan annan itsestäni maidontuottajana, saa toki olla minun näköiseni. Esittelen aina itseni ammatin kera, sillä on hienoa kertoa, mitä tekee työkseen ja yleensä ihmiset haluavat keskustella ammatistani tai muista ruokaan tai maatalouteen liittyvistä asioista. Samalla voi oikoa vääriä luuloja ja tehdä tärkeää kuluttajatyötä, koska jokaisella tuntuu olevan oma mielipiteensä suomalaisesta maataloudesta. Tuottajien omat tarinat omalta tilaltaan ovat niitä, jotka kiinnostavat ja tekevät meistä näkyviä ja luovat kuvan positiivisesta maatilayrittäjäidentiteetistä. Uskon, että se taas kasvattaa luottamusta meihin ja työhömme. Myös lapsille muistutan työstämme, ja kun kuopuksellamme oli syntymäpäivä, juhlijat saivat keksiä H-kirjaimella alkavia vasikan nimiä. Sain yli 30 nimeä ja lupasin, että lapset saavat tietää kenen keksimä nimi on kulloinkin annettu vasikalle.

Maitosodan pyörteissä

Maitosota oli otsikoissa taas pari viikkoa sitten, ja kyllä se sotiminen tuntuu aina yhtä pahalta. Suomi on niin pieni maa ja meitä maidontuottajia on niin vähän, että kyllä rivit täytyisi pitää yhtenäisenä ja seistä samalla puolella puolustamassa suomalaista maitoa. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, kuinka Arla Ingmanin tuottajat voivat hyväksyä maidon rahtaamisen. Ruotsalaisen maidon tuonti on vähän kuin salarakas, josta tiedetään, mutta jonka olemassaoloa piilotellaan ja merkitystä vähätellään sen paljastuttua. Jokainen suomeen tuotu maitolitra on liikaa.

Lomitus- ja maataloushallinto muutoksen edessä

Lomitusasiat ovat muutoksessa. Nivalasta tulee uusi hallintokunta ja Sievin lomitusalue on siirtymässä sen alaisuuteen. Luulen, että tämä on alku yhä suuremmille lomituspalveluyksiköille tulevaisuudessa. Järjestely toiminee, kunhan paikalliset palvelupisteet säilyvät kunnissa ja työnjohto toimii niin kuin sen pitää. Palkkojen yhtenäistäminen kaikille samansuuruiseksi ja ison talon edut antavat porkkanaa lomittajille jatkaa työssä, vaikka lomitusalue muuttuu ja uusia tiloja voi tulla lomitettavaksi kun kuntarajat poistuvat. Itse arvostan lomittajia todella paljon ja toivon, että meidän navetassa on mukava tehdä työtä.

Odotan myös mielenkiinnolla, miten tuleva maaseutuhallintouudistus etenee ja tehdäänkö kytköksiä lomituspalvelualueisiin, kun uusia hallintoalueita muodostetaan. Ennustan siitä kovempaa vääntöä ja samalla toivon, että koko prosessi menisi läpi niin ettei siitä jäisi katkeruutta kenellekään.

Muuten, haittaako ketään muuta kuin minua se että Danonen terveysjuoman kylkiäisenä suomalainen, MTK:n yhteistyökumppani Lähivakuutus mainostaa itseään kilpailun merkeissä?

Tänä talvena ei ollut kylmästä eikä lumesta pulaa, mutta toivotaan että aurinko kuivattaisi pellot ajallaan, eivätkä tulvat kiusaisi normaalia enempää.

Hyvää kevään odotusta kaikille!