Kuntien maaseutuviranomainen on viljelijälle tärkeä yhteistyökumppani ja ilman heidän paikallistuntemustaan maataloushallinto ei olisi selvinnyt EU:n tuomasta byrokratiasta viljelijöiden suuntaan eikä toisinpäinkään.

Suuri kysymys on se, että pystymmekö käyttämään muutoksen paikallishallinnon kehittämiseen vai tuleeko tästä kunnissa säästökohde toimivuuden kustannuksella. Hyvin rakennettu aluehallinto pystyy vastaamaan paikallistuntemukseen ja samalla mahdollistaa maaseutusihteereille hyvän työympäristön, jossa työnjaot, lomajärjestelyt ja erityisosaamisia voidaan kehittää nykyistä paremmin.

Viljelijälle on tärkeää, että lähimmän virkamiehen oven kynnys on matala. Tällä tarkoitan sitä tunnetta mikä asioidessa tulee. Tunnetaanko sinut vai oletko pelkkä EU: tunnukseen liittyvä taustahahmo? Kysymisen kynnys olisi tulevaisuudessakin matala ja vastauksen saaminen saman tien. Kuntien talouden kannalta maatalouden tukirahoja kiertää merkittävä summa maataloushallinnon kautta ja ei ole saman tekevää, jos niitä jää tulematta.

Uuden aluehallinnon muodostamisessa tulee heti alussa ottaa maaseutuelinkeinoviranomaiset ja viljelijät valmisteluun mukaan, jotta saadaan toimiva järjestelmä. Näkisin etuna, että lomituspalvelut, neuvonta, edunvalvonta, koulutus, ympäristöpuoli, maataloushallinto ja jne. olisivat tulevaisuudessa hyvässä yhteistyössä. Fyysinen läheisyys ei varmaan haittaisi yhteistyötä, joten olisiko paikallaan muodostaa alueellisia maatalous ”osaamiskeskuksia”, jotka olisivat täydennetty kuntakohtaisilla palvelupisteillä?

Herkästi lasketaan mistä saadaan kasaan 800 maatila ja mihin tulee aluehallinnon pääpaikka. Nämä nousevat suurimmiksi kysymyksiksi. Entäpä, jos tällä kertaa mietittäisiin mitä täytyy tehdä 2010 luvulla. Kevään sähköisen tukihaun jälkeen uskon tukihaun siirtyvän sähköiseen muotoon. Missä asioissa viljelijät käyttävät palveluja? Kuka osaa vastata entistä erikoistuneempien viljelijöiden kysymyksiin? Nyt olisi mahdollisuus hyödyntää muutos kehittämiseen.

Markku Kiljala