1. Miksi ryhdyit luomutuottajaksi?

Olen ollut luontoharrastaja nuoresta lähtien. Maatila minulla on ollut vuodesta 1985 saakka. Kun sitten liityttiin EU:hun ja ympäristömääräykset muuttuivat, oli järkevää muuttua luomutilaksi. Luomutilaksi siirryttiin vuonna 1995. EU mahdollisti pääsyn muidenkin erityistukien piiriin. 

Olen tehnyt töitä koko ajan tilan ulkopuolella. Aikaisemmin olin ympäristösihteerinä Perniössä ja Kiskossa. Nyt olen osa-aikaeläkkeellä ja opetan Salon seudun ammattiopistossa. Maatila elättää kokopäivätoimisesti vain yhden. Itse olen harrastajaviljelijä ja vaimoni on päätoiminen.

2. Mitä tuotat?

Lampaanliha on päätuote. Sen lisäksi kasvatamme luomuperunaa paikallisiin tarpeisiin. Se sopii hyvin myös viljelykiertoon. Lähtökohtana on rehujen omavaraisuus ja se, että tila kustantaa itsensä.  

3. Millaista on olla luomuviljelijä?

Olen tyytyväinen ja aiomme jatkaa.

4. Mikä on ollut parasta?

Peltojen kunto on parantunut. Alussa peloteltiin rikkakasveilla ja epäiltiin, että saako satoa. Rikkakasvit ovat olleet helpompi asia kuin mitä peloteltiin. Äärioloissa olen päässyt jopa parempiin satoihin kuin lähiympäristössä. Se on tulosta peltojen hyvästä kunnosta.

5. Mikä on ollut huonointa?

Ei mikään. Byrokratiaan olen tottunut entisenä virkamiehenä. En jaksaisi, jos olisi huonoa. Täytyy olla sellainen yrittämisen henki.

Aikaisemmin luomun huono arvostus oli ongelma. Esimerkiksi kannattava luomusokerijuurikkaan tuottaminen vuosina 1998-99 ei onnistunut, koska jalostajaa ei löytynyt, vaikka sokeritehdas oli aivan vieressä.

6. Mitä olet oppinut?

Olen oppinut ymmärtämään luontoa ja huomioimaan sen kiertokulun. Olen oppinut omat tuotantotavat, sen miten kasvit viihtyvät ja miten eläimet voivat hyvin ja pysyvät terveenä.

EU:ssa on kestävän toiminnan periaatteet, jotka on hyväksyttävä. Ei pidä yrittää keinotella ja tuhota omaa maata ja monimuotoisuutta myrkyillä ja lannoitteilla.

7. Miten näet luomun tulevaisuuden Suomessa?

Olen ollut alusta saakka mukana ja asenteita on yritetty kääntää myönteiseksi jo 1990-luvun alusta saakka. Silloin pyrittiin hakemaan luomuihmisten kanssa mallia Itävallasta, mutta valtavirta vei maataloutta Amerikan mallin mukaisesti suuriin tiloihin. Luomu olisi saattanut pelastaa pieniä tiloja, jotka ovat joutuneet nyt lopettamaan. Nyt tilanne on toinen ja tulevaisuudessa ehkä myös suuret tilat alkavat siirtyä luomuun.

8. Entä oma tulevaisuus?

Markkinat Keski-Euroopassa ovat suuret. Pitäisi saada tuotantomäärät kasvamaan. Silloin luomulla olisi tulevaisuutta. Oma tulevaisuutemme on luomussa eläkepäiviin saakka.