Suomessa ei ole vakiintuneita käsitteitä kuvaamaan yksityisesti tuotettuja hoiva-alan palveluja. Puhutaan esim. hoivamarkkinoista tai hoivayrittäjyydestä.
Hoivamarkkinoilla tarkoitetaan sellaisten hoiva- ja terveyspalvelujen kysyntää ja tarjontaa, joiden tarkoituksena on helpottaa yksilöiden selviytymistä jokapäiväisessä elämässä. Laajasti määriteltynä hoivayrittäjyys on yritystoimintaa, joka kuuluu sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle sekä käsittää eri ikä- ja väestöryhmien hoivan, huolenpidon ja hoidon.
Hoiva-alan yrittäjyydelle lähikäsitteitä ovat:
Lisäksi puhutaan hyvinvoinnin tukipalveluista eli kotona asumista tukevista palveluista. Tukipalveluja voivat olla esim. siivous-, kuljetus- ja kiinteistöpalvelut vanhuksille ja kotona asuville.
Selvitysten mukaan tukipalvelujen kysyntä on kasvussa. Syynä tähän on se, että monet kunnat ovat vähentäneet vanhusten laitospaikkoja ja vanhukset haluavat itse asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Kunnat eivät enää juuri itse tuota kotona asumista tukevia palveluja, joten ne jäävät yksityisen sektorin vastuulle.
Hyvinvointipalveluja voidaan jaotella sen mukaan, millaista pätevyyttä ja ammattitaitoa niissä edellytetään. Osassa hyvinvointipalveluja työntekijöiltä vaaditaan sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammatillinen pätevyys. Hyvinvoinnin tukipalvelujen tuottamisessa ei vaadita sosiaali- ja terveydenhuollon pätevyyttä.