Kunta voi tarjota hoivayrityksille esim. ostopalvelusopimuksia tai maksusitoumuksia tai suoraan asiakkaille palveluseteliä.

Ostopalvelusopimus

Ostopalvelusopimuksessa kunta ja palveluntuottaja sopivat mm. ostettavista palveluista, niiden sisällöstä ja määrästä sekä hinnasta. Ostopalvelusopimuksessa kunta valitsee palveluntuottajan.

Toisaalta kunta voi tehdä ostopalvelusopimuksen useamman kuin yhden tuottajan kanssa ja siten antaa asiakkaalle mahdollisuuden valita palvelun tuottaja.

Ostopalvelusopimuksessa määritellään kunnan ja yksityisen palveluntuottajan oikeudet ja velvollisuudet. Kunta voi esim. sitoutua ostamaan yksityiseltä palveluyritykseltä vanhustenhuollon tai lastensuojelun palveluja vuoden aikana tietyn määrän. Kunnalla on velvollisuus valvoa ostopalvelulla tuotettujen palvelujen laatua.

Maksusitoumus

Myös maksusitoumus katsotaan ostopalveluksi. Maksusitoumusmenettelyssä kunta voi tehdä kirjallisen sopimuksen palveluyrittäjän kanssa tai kunta voi antaa asiakkaalle sitoumuksen, jonka perusteella kunta suorittaa korvauksen palvelun tuottajalle. Maksusitoumus perustuu aina kuitenkin hallinnolliseen päätökseen. Maksusitoumuksesta tulee selvästi ilmetä, että kyse on toimeksiantotehtävän suorittamisesta kunnan lukuun.

Kunnalla on velvollisuus huolehtia myös maksusitoumuksella hankittujen palvelujen laadusta. Tämä tarkoittaa, että hoiva-alan yrittäjällä on velvollisuus varmistua asiakirjojen asianmukaisesta käsittelystä ja huolehtia asiakkaan tietosuojasta.

Palveluseteli

Palveluseteli on kunnan oman palvelutuotannon ja ostopalvelujen lisä. Palveluseteli on kunnan asiakkaalle myöntämä sitoumus, jossa kunta sitoutuu maksamaan yksityisen palveluntuottajan antamasta palvelusta enintään palvelusetelin arvon verran. Palvelusetelin käyttö edellyttää, että kunnassa on tehty päätös palvelusetelin käyttöönotosta. Asiakkaalla ei ole oikeutta vaatia palvelua järjestettäväksi palvelusetelillä. Jos asiakas ei halua käyttää palveluseteliä, kunnan on ohjattava hänet muulla tavoin järjestettävien palvelujen piiriin.