Mentorointiin kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan, jos sellaista mahdollisuutta tarjotaan, sanoo nurmijärveläinen Eero Pekkala.

Eero ja Asta Pekkala ovat mukana MTK:n pilottihankkeessa, jossa etsitään toiminnalle tehokkaimpia muotoja. Mentorikseen he saivat lohjalaisen Pirjo Lehmusvaaran.

Kaikki kolme lähtivät mukaan lähinnä uteliaisuudesta. Pirjo hiukan epäillen, onko hänellä annettavaa ja ettei hän vain siirtäisi nuoriin iän tuomaa kyynisyyttä. Pekkalat epäillen ehtimistään, kun kädet ovat sukupolvenvaihdoksen jälkeen täynnä töitä.

Molempien osapuolten epäilykset ovat haihtuneet. Pirjo on siirtänyt nuoriin kyynisyyden sijasta elämänuskoa ja ammattiylpeyttä, Pekkalat tuntevat saaneensa paljon sekä ammatillisessa että henkisessä mielessä.

Asta ei ollut mukana alusta asti, kun sääntönä oli, että vain toinen pariskunnasta saa osallistua mentorointiin. Pirjon kanssa kuitenkin päätettiin käyttäytyä omavaltaisesti, ja Astakin tuli mukaan. Kaikki ovat ratkaisuun erittäin tyytyväisiä.

Lehmusvaaroilla on vasikoiden välikasvattamo, johon eläimet tulevat kaksiviikkoisina ja lähtevät vajaan neljän kuukauden iässä. Kerralla tulee yleensä 35 vasikan erä.

Pekkalat tuottavat naudanlihaa ”ternistä teuraaksi”. Nykyisissä tiloissa eläinmäärän maksimi on 70, mutta suunnitelmissa on laajennus. Tavoitteena on, että tila työllistää molemmat.

Eero korostaa mentoroinnin ammatillista puolta. Pekkalat ovat saaneet paljon hyviä vinkkejä muun muassa vasikan alkukasvatukseen.

Astalle henkinen anti on ollut ehkä vielä ammatillistakin tärkeämpi: hän tuntee nyt yhä vahvemmin olevansa ainoassa oikeassa ammatissaan. Tuntuu hyvältä, että lapset saavat kasvaa maalla ja eläinten kanssa. Noin 35-vuotiaalla pariskunnalla on neljä lasta, ikähaitari on puolestatoista yhdeksään vuoteen.

Pirjo tuntee suorastaan nuortuneensa tapaamisten kuluessa.

Eero korostaa, ettei mentorointiin mukaan lähteminen suinkaan ole epäluottamuslause edelliselle viljelijäpolvelle. On vain hyvä saada tilan ulkopuolelta uutta näkökulmaa. ”Ja vieraalle on usein helpompi puhua kuin tutulle”, Pirjo lisää.

Byrokratia, jatkuvasti kiristyvät säännökset ja laskevat hinnat harmittavat, mutta eivät saa viedä uskoa. ”Sekin jo auttaa, kun saa mesota niistä jonkun kanssa”, Pirjo sanoo.

Mentorit eivät saa työstään minkäänlaista rahallista korvausta. ”On hatunnoston arvoinen asia, että joku lähtee tällä tavoin jakamaan omaa osaamistaan”, Eero sanoo.

Lähde: Satu Lehtonen, Maaseudun Tulevaisuus 17.03.2006