Perheviljelmällä on mietit­tävä tilan tavoitteet pitkällä ja lyhyellä aikavälillä, orga­nisoitava työ, huomioitava teollisuuden, kaupan ja kulut­tajien tahto ja mietittävä tu­levaisuutta toimintaympäristö huomioiden. On otettava mah­dollisimman hallittuja riskejä. On tehtävä päätöksiä. Kaikki tämä on johtamista ja vaatii yrittäjyyttä.

Tiloilla on herätty edellä kuvattuihin vaa­timuksiin ja panostettu paljon tilojen laatujärjestelmiin. Prosessit sujuvat ja niitä kehitetään. Ja jos ne eivät suju, tiedetään ne yhteistyötahot ja neuvon­tajärjestöt, jotka voivat asioissa auttaa. Tietoa ja koulutusta on tarjolla moneen asiaan yllin kyllin. Myös työ opettaa. Yrittäjän onkin pidettävä huolta omas­ta oppimisestaan ja innovatiivisuudes­taan.

Mutta mitä sitten, jos ”asia” ei olekaan sellainen, josta haluaa konsultin, pan­kinjohtajan tai neuvojan kanssa keskustella tai johon ei ole tarjolla kurssia tai koulutusohjelmaa? Jos onkin kyse asiasta tai ongelmasta, jossa tunteilla on isompi rooli kuin järjellä ja jossa tekniik­ka ei tuo ratkaisua.

Jos tilalla hiertävätkin ihmissuhteet. Tai jos haikailu entiseen hyvään aikaan on jäänyt päälle. Tai ei tiedäkään, mihin suuntaan tilaa kehittää. Tai oma ammat­ti-identiteetti yrittäjänä kaipaa vahvista­mista. Tai tuntuu, ettei oikein edes osaa nimetä sitä, mikä vaivaa ja hiertää.

Jäsentynyt ongelmahelpompi ratkaista

Jokaisella johtajalla, pienen tai suuren yrityksen, tulisi olla mahdollisuus re­helliseen, vapaamuotoiseen ja luottamukselliseen ajatustensa ja tunteidensa jäsentämiseen työhönsä liittyvissä asi­oissa, tavoissa toimia ja työhön liittyvis­sä ihmissuhteissa.

Työnohjaus tarjoaa tähän hyvän mah­dollisuuden. Puhumalla asiat ja tieto jäsentyvät, ja jäsentynyt ongelma on helpompi ratkaista kuin jäsentymätön. Jäsentymättömästä ongelmasta seu­raa yleensä syyttelyä ja jäsentyneestä tuloksekasta toimintaa. Samassa asemassa olevilla on paljon annettavaa toi­sillensa:

• Kokemukset miten asioita on rat­kaistu,
• yhteisyyden tunne, ettei ole ainoa ongelmiensa kanssa ja
• porukka, jonka kanssa voi testata ajatuksiaan.

Voi pysähtyä, ihmetellä, kohdata ja orientoitua uudelleen. Kaikki tämä on arvokasta yrittäjän (tai yrittäjäparin) jaksamiseen ja yksinäisyyteen, jossa vain hän (he) voi(vat) olla vastuussa yrityksensä tulevaisuudesta ja siihen liittyvästä toiminnasta.

”No eihän tässä mitään uutta ole”, sanoi eräs ohjattavani. Viisaasti hän pohti, että aina on tilan asioita puhumalla mietitty niin naapurin isännän kuin keinosiemen­täjänkin kanssa. On puhuttu monien ih­misten kanssa, jotka tilan arkeen tai tilan läheisyyteen ovat kuuluneet.

Aika on kuitenkin muuttunut. Naapuris­sa lähellä ei ehkä olekaan toista viljelijää ja aikaa on vähemmän vapaamuotoi­seen keskusteluun. On toimittava tietoisemmin, tavoitteellisemmin ja organi­soidummin kuin ennen.

Työnohjauksen tarkoitus on ammatilli­nen kasvu ja kehittyminen, tietojen ja taitojen lisääminen sekä ammatti-iden­titeetin vahvistaminen. Ohjauksen tu­lisi lisätä ohjattavien tietoisuutta oman ajattelunsa perusteista. Tunnistamalla omia ajatuksiaan ja tunteitaan pystyy ottamaan käyttöön omat voimavarat tehdä persoonallisella tavalla työtään.

Mitä ohjauksessasitten tehdään?

Puhutaan ja puhumalla tutkitaan sitä, miten toimin työssä ja miksi toimin niin. Työnohjaus on sekä keskustelua muiden kanssa että sisäistä keskustelua oman itsensä kanssa. On esimerkiksi helpot­tavaa tiedostaa, ettei anoppi olekaan ”sietämätön tyyppi”, kun ”puuttuu kaikkeen”.

Kyse saattaakin olla yli sukupolvien jat­kuneesta traditiosta toimia tietyllä taval­la. Tämän tiedostaminen voi antaa aivan uuden näkökulman ja tavan kohdata tuo ”kaikkeen puuttuva anoppi” entistä ammattimaisemmalla tavalla ja saada aikaan muutos toiminnassa.

Työnohjaajan tulee olla koulutettu työn­ohjaajaksi, ja hänellä tulee olla riittävä ymmärrys ohjattavien alasta. Ohjaajan tehtävä on käynnistää ryhmä ja määri­tellä ryhmän työskentelylle yhdessä sen kanssa työskentelyn tavoite ja huolehtia siitä, että ryhmä työskentelee tavoitteen mukaisesti. Ohjaaja on tilannejohtaja, joka huolehtii siitä, että kaikille on ”tilaa” ryhmässä ja edesauttaa luottamuksen syntyä ryhmässä.

Työnohjaus on mahdollista myös yksilö­työnohjauksena, jolloin keskitytään vain yhden ohjattavan työn tarkasteluun. Kun läsnä on vain ohjattava ja ohjaaja, työskentelylle on olemassa mahdollisimman luottamuksellinen ilmapiiri. Luottamus on kaiken työnohjauksen onnistumisen edellytys.

Työnohjaus on tervetullut lisä viljelijän keinoihin lisätä jaksamistaan, innovatii­visuuttaan, oppimistaan ja menestymis­tään yrittäjänä.

Paula Yliselä
Toiminnanjohtaja
Maaseudun Sivistysliitto

Lähde: MTK-Viesti 5/2006