Maanomistajan kannalta ympäristövahinkoja koskevat säännökset ovat mielenkiintoisia siksi, että tilanteesta riippuen maanomistaja voi olla korvauksen vaatijana kuin vaatimuksen kohteenakin.

Ympäristövahingolla voidaan korvauksiin rajoittuvassa mielessä tarkoittaa kaikkia sellaisia ulkopuoliselle aiheutettavia taloudellisia tai henkilökohtaisia menetyksiä, joita ympäristöön vaikuttava toiminta aiheuttaa. Tässä mielessä ympäristövahinkoja olisivat veden, ilman tai maan pilaantumisesta tai melusta, hajusta yms. vahinkojen ohella myös sellaiset vahingot kuten esimerkiksi vesilaissa tarkoitetuista vesitaloudellisista toimenpiteistä aiheutuvat vahingot.

Ympäristövahinkoon korvattavan menetyksen mielessä ei tarvitse liittyä mitään onnettomuutta tai muuta yllättävää tapahtumaa, vaikka sellainen monesti on vahingon perimmäisenä syynä.

Ympäristövahinkolain keskeisenä piirteenä on ollut vahingonkärsijän oikeusaseman parantaminen ja sääntelyn yhtenäistäminen. Korvattavia menetyksiä ovat lähinnä henkilö- ja esinevahingot, puhtaat varallisuusvahingot sekä torjunta- ja ennallistamiskustannukset.

Ympäristövahinkolain nojalla korvataan periaatteessa mistä hyvänsä tietyllä alueella harjoitettavasta toiminnasta johtuva vahinko, joka on ympäristössä aiheutunut veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta tai melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai hajusta taikka muusta vastaavasta häiriöstä.