Perinteistä luonnonsuojelulain mukaista suojeluohjelmaa ei lähdetä rakentamaan, vaan metsänomistajalle osoitetaan ne arvokkaat alueet, joista valtio on kiinnostunut. Metsänomistaja itse päättää, haluaako suojella alueen ja kuinka pitkäksi ajaksi tai vaikka pysyvästi.

Tämä tapahtuu markkinatalouden mukaisesti niin, että valtio osoittaa ostohalukkuutensa, johon maanomistaja vastaa haluamallaan tavalla.

Tämä merkitsee metsänomistajille haasteellista oman metsänsä tuntemuksen lisäämistä. Metsänhoitoyhdistysten toimihenkilöiden on myös pystyttävä tukemaan jäseniään luonnonarvojen kaupan toteuttamisessa.

Metsäluonnon uusi suojelupolitiikka perustuu siihen, että metsänomistaja arvostaa metsiensä monimuotoisia arvoja ja pystyy tekemään niillä kauppaa. Tähän vastaaminen on metsänomistajaorganisaatiomme lähitulevaisuuden uusia askeleita, arvioi MTK:n varametsäjohtaja Timo Nyrhinen.

Nyrhinen osallistui METSO II -mietinnön valmisteluun ja oli keskeisesti vaikuttamassa uuden metsänomistajalähtöisen suojelupolitiikan syntymiseen. 

MTK:n virkistysarvokauppamalli toimii samaan tapaan kuin luonnonarvojen kauppa.

Lisää aiheesta palvelussamme:

Lisää aiheesta muualla internetissä:

Ympäristöministeriö