Energiapuuta saadaan päätehakkuun yhteydessä oksista, latvoista ja kannoista. Kantojen ja oksien annetaan kuivua tien varressa, jonka jälkeen ne haketetaan. Haketta käytetään polttoaineena kuntien ja kaupunkien lämpölaitoksissa sekä sellu- ja paperiteollisuudessa ja kasvavasti myös kotitalouskäytössä.

Toinen tapa korjata energiapuuta on niin kutsuttu nuoren metsän harvennus. Tämä tarkoittaa sitä, että ylitiheä, riukuuntumaan päässyt metsikkö harvennetaan koneellisesti. Koska valtaosa saatavasta puutavarasta on mitoiltaan turhan pientä selluteollisuuden käyttöön, on se järkevintä tehdä hakkeeksi.

”Nuoren metsän harvennus on investointi tulevaisuuteen. Se usein on viimeinen mahdollisuus saattaa hoitamaton metsikkö kasvukuntoon”, valistaa MTK:n metsälinjan asiantuntija Anssi Kainulainen.

Metsäkoneen kuljettaja on paljon vartija. Ammattimies osaa jättää oikean määrän oikeanlaisia puita kasvamaan tulevaisuuden tukkipuiksi. Mutta on tullut ilmi sellaisiakin tapauksia, että poistuma on ollut liian suuri ja käytännössä metsikkö on pilattu. Koulutusta ei siis sovi unohtaa tässäkään tapauksessa. Nuoren metsän kunnostuskohteilla korjuuvaurioiden minimointi onkin erityisen tärkeää.

Markkinat vasta muodostumassa

Energiapuun markkinat ovat vasta muodostumassa. Vielä 2000-luvun alkuvuosina metsäyhtiöt saivat kannot metsästä korvauksetta. Useimmiten puun myyjä sai kuitenkin istutusta varten tehdyn maanmuokkauksen ilmaiseksi. Myöskään poisviedyistä latvuksista ja oksista ei välttämättä maksettu mitään.

Kannot sisältävät huomattavan määrän energiaa. Hehtaarin kokoisen uudistusalan kantojen energiasisältö voi olla jopa 200 MWh, mikä vastaa likimain 20 000 litraa polttoöljyä. Tämä energiamäärä riittäisi lämmittämään kymmenen omakotitaloa kokonaisen vuoden.

”Keskeinen kysymys energiapuun tarjonnan lisäämisessä on sen hinnan läpinäkyvä määrittely.  Energiapuulla pitää voida käydä kauppaa, ja metsänomistajan tulee saada siitä markkinahintainen korvaus, kuten mistä tahansa muustakin puutavaralajista”, Kainulainen täräyttää.

Kuvaavaa markkinoiden kehittymättömyydelle on myös se, että energiapuun mittaukselle saatiin luoduksi toimijoiden yhdessä tekemä sopimus vasta viime vuonna.

”Metsänomistajan tulee olla tarkkana puukauppaa tehtäessä. Omistusoikeus energiapuuhun siirtyy ostajalle vasta, kun kauppahinta on maksettu tai loppumittaus on hyväksytysti suoritettu,” Kainulainen korostaa.

Nykyisillä energian hinnoilla pienpuun korjuu on usein kannattavaa vain valtion tuen turvin. Valtio tukeekin sekä energiapuun korjuuta, kuljetusta että haketusta kemera-varoista. Vuonna 2009 korjuun ja kuljetuksen tuki on seitsemän euroa kuutiolta. Tuen saamisen edellytyksenä on, että kohde täyttää nuoren metsän harvennukselle asetetut ehdot. Haketuksessa tuki on 1,7 euroa per irtokuutiometri. Kun metsänomistajalle maksettava kemera-tuki otetaan huomioon, voi energiapuusta maksettava hinta olla kilpailukykyinen kuitupuuhun verrattuna.

Monenlaisia ympäristövaikutuksia

Kenties suurin huoli hakkuutähteiden korjuussa liittyy ravinteiden hävikkiin. Tavalliseen runkopuun korjuuseen verrattuna neulasten ja oksien keräämisessä poistuu moninkertainen määrä ravinteita. Neulasten mukana poistuu varsinkin typpeä, jonka saatavuus rajoittaa eniten puuston kasvua. Alustavien tutkimustietojen mukaan puuston kasvu heikentyy tästä johtuen jonkin verran.

Tärkeää olisikin kyetä tekemään energiapuunkorjuu siten, että mahdollisimman paljon neulasia saataisiin karisemaan metsikkökuviolle.

Kantoja poistettaessa ravinteita häviää verraten vähän, mutta vaikutukset koskettavatkin enemmän maaperää.

”Tutkimustyö kantojen noston vaikutuksista on vasta alkusuoralla, joten mitään varmaa ei voida sanoa. Lopulliset vaikutukset tiedetään vasta vuosikymmenien kuluttua”, toteaa Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Hannu Ilvesniemi.

Metla ei ole antanut mitään erityisiä suosituksia kantojen nostoon, mutta metsäyhtiöiden linjana on jättää 25 kantoa hehtaarilla eräänlaista varovaisuusperiaatetta noudattaen.