26.1.2009
Ympäristöongelmat ja ”vihreän ekonomian” kasvu tarkoittavat, että metsäosaajat tekevät tulevaisuudessa yhä halutumpaa työtä.
Talouskriisit, sosiaalinen epätasa-arvo, rasismi ja ympäristöhaasteet eivät ole toisistaan irrallisia ongelmia, vaan niiden ratkaisut linkittyvät kiinteästi toisiinsa. Näin väittää yhdysvaltalainen ihmisoikeus- ja ympäristöaktivisti Van Jones.
Jones esittelee tammikuussa ilmestyneessä kirjassaan The Green Collar Economy (”Viherkaulustalous”), miten vihreät ammatit voivat olla ratkaisu edellä mainittuihin ongelmiin.
Jonesin viesti on, että nyt on aika yhteiskunnan ja yritysten sijoittaa vihreiden teknologioiden, ratkaisujen ja työpaikkojen kehittämiseen. Yksi esimerkki vihreistä töistä on metsiin liittyvä työ.
Maailmanpankin mukaan 1,6 miljardin ihmisen toimeentulo on riippuvainen metsistä ja metsäkato tuottaa lähes viidenneksen maailman hiilidioksidipäästöistä. Tulevaisuudessa metsäammattilaisia voidaankin tarvita esimerkiksi metsien säilyttämiseen liittyvien tukien kehittämisessä ja jaossa.
Ihmisen käyttöönsä tarvitsemat puut, lääkkeet ja hedelmät on tuotettava kestävällä tavalla, siksi metsänviljelymenetelmiä ja metsänhoito on kehitettävä. Myös fossiiliset polttoaineet pitää korvata paremmilla, ja siinä puu on hyvä tarjokas. Teknologian kehittäjiä tarvitaan.
Esimerkiksi Suomessa pääkaupunkiseudulle rakennetaan 13 000 uutta asuntoa vuosittain. Jos ne tehtäisiin kestävästi, taloudellisesti ja energiatehokkaasti puusta, se hyödyttäisi ilmastoa suoraan. Osaajia tarvitaan näitäkin ratkaisuja miettimään.
Muutosta ei pidä aliarvioida. Esimerkiksi vielä julkaisemattoman Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan suomalaistenkin nuorten metsäsuhde on muuttumassa selvästi.
”Jos nuorille haluaa puhua, ei kannata vedota vain kansantalouteen, työpaikkoihin tai lähimetsiin, sillä heidän metsäsuhteensa on yhä enemmän globaali. He katsovat Suomenkin metsiä siltä kannalta, miten niiden käyttö vaikuttaa maailmanlaajuisiin ongelmiin ja kehityskulkuihin”, sanoo tutkimusta tekevä Liisa Mäkijärvi.
Jones puhuu myös ekoelitismistä ja ekorasismista. Ympäristöliike on profiloitunut valkoiseen keskiluokkaan, niihin, joilla on varaa olla huolissaan ympäristöstä.
Se taas on vieraannuttanut ympäristöliikkeestä ne, joiden huoli on selvitä hengissä omassa korttelissaan, eivät Pohjoisnavan jääkarhut. Sellutehtaan tai sahan sulkeminen tuo huolen asuntolainan lyhennyksistä, eikä ilo kääpien säilymisestä siinä paljon auta. Ympäristönsuojelua ja taloutta ole varaa erottaa toisistaan tai ihmisten arkipäivästä.
Jonesin mukaan vihreiden työpaikkojen luonti on askel pois köyhyydestä, rasismista ja sosiaalisesta epätasa-arvosta. ”Yhteiskunnan pitää tukea enemmän ongelmanratkaisijoita, kuten puhtaan energian tuottajia, vihreitä rakentajia, vihreitä kuluttajia ja vihreäkaulustyöntekijöitä”, hän sanoo.
Jos Jonesiin uskoo, metsäosaajilla siis riittää tulevaisuudessa kysyntää. Työnkuva vaan ei taida olla sama, mistä sukulainen tai naapuri jää viiden vuoden päästä eläkkeelle.
Krista Kimmo/Forest.fi