Suunnistuksen kilpailukausi alkaa olla lopuillaan. Loppua kohti ovat tuloksetkin parantuneet, siitä osoituksena 3. sija SM-pitkältä matkalta, kertoo Topi Penttinen kuulumisiaan.

"Kausi pyörähti kisojen osalta käyntiin jo maaliskuun lopulla Tanskasta.

Ensimmäiset kotimaiset kilpailut juoksin huhtikuussa, ja siitä eteenpäin onkin startteja ehtinyt kertymään ennen kauden kolmea viimeistä kilpailua yhteensä 30 kappaletta, joista ehkä parhaiten on mieleen jäänyt luonnollisesti lempimatkani, SM-pitkä.

Sm-pitkämatka ei osaltani mennyt edes lähelle käsikirjoituksen mukaan.

Keskiviikkoiltana sairastuin flunssaan, jota jatkui aina launtaihin asti, jolloin juostiin karsinnat. Finaalista poisjääminen oli sekunneista kiinni, johtuen sekä jaloissa painavasta flunssasta että myös suuresta samaistamisvirheestä radan puolivälin jälkeen. Väliaikojen perusteella olinkin tuossa vaiheessa karsintaa auttamattomasti ulkona finaalista, mutta onneksi sain kiristettyä tahtia loppua kohti ja pääsin lopulta viimeisenä karsintaerästäni jatkoon.

Finaaliin jouduin huonosti menneen karsinnan jälkeen starttaamaan jo toisena. Tyhjä metsä ei onneksi suoritusta haitannut, ja lippu halkeili sopivalla tahdilla, ja juoksukin kulki paremmin kuin karsinnassa. Radan puolivälissä tiesin, että tänään ollaan korkealla, ja maaliin tullessa saikin pari tuntia jännittää kuinkahan lopulta käy. Hyvinhän se meni.

Pronssia tuli, ja eroa vajaa 2 tuntia jälkeeni startanneeseen voittajaan tuli 3min. Kahden vuoden takaista voittoa en olisi tuosta lähtöpaikasta pystynyt uusimaan.

Harjoittelun osalta kausi on ollut melko rikkonainen, joka on myös luonnollisesti osaltaan heijastunut kilpailutuloksiin. Näin varsinkin alkukaudesta, mutta myös syksystä, vaikka menestystäkin on tullut.

Varusmiespalvelus Urheilukoulussa on nyt jo onneksi taakse jäänyttä elämää kotiuduttuani 24. syyskuuta.

Edessä onkin heti seuraavaksi opiskelujen aloitus Aalto-yliopistossa Geomatiikan tutkinto-ohjelmassa. Muutto Espooseen toivottavasti parantaa harjoitusmahdollisuuksia, ja marraskuussa alkava uusi harjoituskausi antaa hyvän potkun ensimmäiselle pääsarjavuodelleni.

Vielä ennen kauden loppumista on kuitenkin kolme kilpailua jäljellä.

Tulevana viikonloppuna käytävässä SM-yössä on tavoitteet korkealla.

Kauden kaksi viimeistä kilpailua ovatkin sitten ulkomailla. Lokakuun toisena viikonloppuna 25-henkisin seurajoukkuein juostava 25-Manna -viesti Ruotsissa on aina hieno kilpailu. Toivottavasti samaa on myös lokakuun lopuilla oleva Baltic Junior Cup Liettuan Klaipedassa.

24.8.2010

Oton menestyskuulumisia kesältä

Otto Simosas kertoo: ”Olin alkukeväästä hyvässä kunnossa ja ensimmäiset kisat sujuivat hyvin. Kunto vain nousi ja tavoitteet myös sen myötä. SM-kisaviikonloppuna irtosi SM-sprintistä hopeaa ja SM-erikoispitkiltä kultaa. Heti SM-kisojen jälkeen suuntasin nuorten maajoukkueen kanssa Tanskaan missä oli vuorossa toinen maajoukkueen Tanskan leiri. Leiri sujui hyvin ja tavoite oli palata Tanskaan nuorten MM-kisoihin, mutta ennen sitä piti pärjätä nuorten MM-katsastuksissa Porin Yyterissä. MM-katsastukset sujuivat mallikkaasti ja sieltä irtosi sijat 11., 2., 2., mikä riitti ja pääsin MM-kisoihin.

Vielä ennen MM-kisoja oli vuorossa Kytäjä-Jukola mikä oli yksi seuran tärkeimmistä kisoista. Viesti sujui ykkösjoukkueelta mallikkaasti, vaikka jokainen teki enemmän tai vähemmän virheitä, mutta se riitti 21. sijaan mikä on OK Orientin paras sija kautta aikojen.

Tanskan MM-kisat olivat ensimmäiset arvokisani ja tietenkin vähän jännitti ennen sinne lähtemistä mutta kaikki sujui hyvin ja valmistautuminen meni suunnitelmien mukaan. Tiesin hyvin minkälaiset maastot siellä odottaa ja mallisuunnistuksissa tämä käsitys myös tarkentui.  Ensimmäisenä vuorossa oli sprintti. Se sujui ihan suunnitelmien mukaan pari pientä virhettä lukuun ottamatta ja sijoituin 31:ksi, mikä oli hyvä alku tälle kovalle viikolle.

Toinen kisa oli sitten pitkänmatkan kisa mikä oli hyvin raskas niin kuin aina. Kisa lähti ihan hyvin käyntiin ja virheet jäivät pieniksi. Kaksi kilometriä ennen maalia tuli sitten tosi iso virhe mikä pudotti minut tuloslistalla 15 sijaa alemmaksi. Maalissa sija oli 30., mikä ei silloin tyydyttänyt kun paljon parempaan olisi ollut mahdollisuus. 

Pitkänmatkan jälkeen oli lepopäivä ja sen jälkeen keskimatkan karsinta mikä oli minulle myrkkyä. Hyvä juoksu mutta yksi epäonnistunut väli pudotti minut A-finaalista ja katseet oli siirretty viestiin. Viestissä sain juosta ykkösjoukkueen toisen osuuden. Maasto oli ihan eri kuin muina päivinä ja meidän tavoitteet eivät ihan täyttyneet. Lopputulos 9., jäimme tasaisesti kaikilla osuuksilla.

MM-kisojen jälkeen olin fyysisesti sekä henkisesti aika väsynyt mutta tosi hieno kokemus oli ja katseet on jo nyt siirretty ensi vuoden nuorten MM-kisoihin Puolaan, mutta ennen sitä syksyn SM-kisat ja suurviestit.”

Otto Simosas

22.3.2010

Uuteen kauteen

Nyt olisi viimeistään aika kirjoittaa kuulumisia, ennen kuin kilpailukausi lähtee taas käyntiin. Tällä hetkellä harjoittelukaudessa on meneillään viimeiset määräviikot. Itsellä se tarkoittaa pitkiä hiihtolenkkejä vielä kun pystyy, sekä tietenkin juoksun lisäystä harjoitteluun.  Myös korttelisuunnistuksia on tullut tehtyä muutamia, jotta tottuisi taas kartan kanssa juoksemiseen. Kuntopiireissä on keskitytty vatsa- ja selkälihaksiin, joita juoksu vaatii, kertoo Hilla Lamminpää

Talvella on siis tullut hiihdettyä enemmän, kun kelit ja ladut ovat olleet niin hyviä. Vuoden vaihteen jälkeen olin yhden viikon Ylläksellä ja myöhemmin talvella olin myös viikon Vuokatissa hiihtämässä. Kilometrejä noilla reissuilla kertyi runsaasti, vaikka pakkaset paukkuivatkin. Ylläksellä oli parhaimmillaan tai pahimmillaan -32 astetta, jolloin oli tehtävä vain sisällä kuntopiiriä. Muuna aikanakin pakkasta oli reilut -20, mutta kun kiipesi ylemmäs tunturiin hiihtämään ns. ”lämpöladulle”, saattoi lämpötila nousta jo -15 asteeseen. Hiihdin enemmän perinteistä, koska se muistuttaa liikeradoiltaan enemmän juoksua ja suositus olisikin, että juoksijat hiihtäisivät enemmän perinteistä luistelun sijaan. 

Vuokatin urheiluopistolla harjoittelu on joka kerta yhtä mukavaa. Ei tarvitse kuin urheilla, syödä ja nukkua. Tosin, ei sitäkään jaksaisi varmaan viikkoa enempää, vaikka se joka kerta yhtä auvoiselta tuntuukin. Vuokatissa hiihtämisen lisäksi, pelasimme sulkapalloa, kävimme kuntosalilla ja muutaman kerran illalla vielä uimahallissa. Tosin se jäi enimmäkseen porealtaassa istuskeluksi. Molemmat harjoitusleirit olivat siis onnistuneita ja toivat iloa ja vaihtelua tavalliseen kotona harjoitteluun.

Syksyllä kotoisat Hollolan maisemat vaihtuivat Lappeenrantaan, kun aloitin täällä kauppatieteiden opiskelut. Opiskelut ovat sujuneet hyvin ja opintopisteitäkin olen ehtinyt kerätä jo keskivertoa enemmän, vauhdikkaasta fuksivuodesta huolimatta. Tällä vauhdilla kandin opinnäytetyötä saisi aloittaa jo ensi vuonna, vaikka se ei ole ollut tarkoituksena. Viimeinen periodi alkoi pari viikkoa sitten, joten koulua ei ole enää kuin 1,5 kk jäljellä ja siihen selkään sitten vielä viimeiset tentit. Tällä hetkellä nautin siis kevätauringosta Saimaan jäällä ja käyn tämän vuoden viimeisiä kursseja. Myös kesätyöhakemusten lähettelyyn olen käyttänyt mahdottoman paljon aikaa, mutta edelleen on kovin hiljaista sillä saralla. Toivotaan, että vielä joku nappaisi hyvällä tuurilla, muussa tapauksessa opiskelen sitten kesäopintoja ja vauhditan opiskelujani sillä tavalla.

Vaikka Lappeenranta onkin mukava opiskelijakaupunki, ei tämä ole paras mahdollinen vaihtoehto urheilun kannalta. Vaikeutta on lisännyt se, etten omista omaa autoa ja yliopisto ja kämppäni on 7km keskustasta, jossa monet urheilumahdollisuudet sijaitsevat. Sisäjuoksurataa Lappeenrannassa ei ole, joten kovia harjoituksia on tehnyt suksilla. Spinning tunnille alkuverryttelynä on ollut 7km pyörällä ajoa ja loppuverryttelynä sama, -25 pakkasista huolimatta. Kyllä neljää eri bussiakin käyttäen pääsisi, mutta moiseen en ole ryhtynyt.:D

Parhaana puolena on, että hiihtoladut ovat lähteneet aivan pienen kävelymatkan päästä ja siksi varmaan olen viettänyt paljon aikaa hienoilla laduilla. Lappeenrannan lentokenttää kiertäessä tulee tosin välillä ikävä Salpausselän harjuja ja Lahden ja Hollolan mäkisiä maastoja. Kaiken kaikkiaan kuitenkin vuosi on mennyt todella nopeasti, mukavaa on ollut ja uusia kavereita löytynyt.

Noin kolmen viikon kuluttua alkaakin taas kilpailukausi ja ensimmäinen kisa juostaan kevätyön viestinä Turun suunnalla. Samaan aikaan meillä on harjoitusleiri Paraisilla viime vuoden malliin ja tarkoitus olisi palauttaa suunnistusta mieliin ja saada taas hommaa toimimaan.  Perjantaina illalla on karttaharjoitus, samoin lauantaiaamuna ennen kilpailua. Sunnuntaiksi on myös suunniteltu kaksi suunnistusharjoitusta, ennen kotiin lähtöä. Toivottavasti lumet vähentyisivät ennen leiriä, ettei menisi ihan lumessa kahlaamiseksi. Leirin jälkeen on pari viikonloppua, jolloin on myös kilpailuja Turun suunnalla (Silja-rastit, Finspring, Ankkuri-rastit). Kyseisissä kisoissa on mahdollisuus antaa näyttöjä siitä, miten hyvin talvella on tullut treenattua ja mahdollisesti lunastaa itselleen laivalippu kevään suurtapahtumaan Tiomilaan.

OK Orientilta lähtee vain yksi naisten joukkue Tiomilaan, joten jos mielii matkaan mukaan, olisi suotavaa, että ensimmäiset kilpailut keväällä sujuisivat mallikkaasti. Mutta kun keskittyy olennaiseen ja ottaa ensimmäiset kilpailut varman päälle pitkän tauon jälkeen, niin eiköhän siitä hyvä tule. Viimeinen tähtäin tänä keväänä on sitten sm-sprint ja sm-erikoispitkä, joissa toivottavasti kulku ja suunnistustaito olisivat jo löytyneet ja saisi aikaiseksi hyviä suorituksia.

Näillä suunnitelmilla siis kesää kohden ja kaikille tiedoksi että: 39 dagar till 10mila ja 88 päivää Jukolaan.

Hilla Lamminpää

Otto Simosasin kausi meni hyvin

Kulunut suunnistuskausi oli kaikin puolin onnistunut, minun ja seuran kannalta. Alkukausi oli vähän hankala kun oli pieniä vaivoja, mutta aika nopeasti alkoi kunto löytyä ja menestystä alkoi myös tulla. Onnistuin parhaiten niissä kisoissa joihin olin tähdännyt, kertoo Otto.

Ensimmäisen tulee mieleen tottakai SM-pitkämatka Askolassa jossa voitin kultaa H17-sarjassa, uran hienoin saavutus tähän asti. SM-erikoispitkiltä Keuruulta tuli hopeaa H18-sarjassa ja SM-keskimatkalla Savonlinnassa olin 9:s H18-sarjassa, joten SM-kisat menivät kyllä tosi hyvin.

Toinen tosi hieno kokemus ja myös saavutus oli olla mukana OK Orientin miesten ykkösjoukkueessa Mikkelin Jukolan viestissä. Viesti lähti parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin ja se myös jatkui erinomaisena. Kaikki joukkueessa olleet tekivät parhaansa ja taiselivat loppuun asti. Oli mahtavaa päästä metsään maailman huippujen mukana. Lopputuloksena 26:s sija - seuran paras sija kautta aikojen. Harmittavasti jäi yksi sija plaketeista.

Kisakauden jälkeen oli lyhyt ylimenokausi jonka vietin sängyn pohjalla. Tuli melkein kuukauden tauko kunnon harjoitteluun, mutta nyt olen taas päässyt hyvin harjoittelun makuun taas ja hyvälle se taas vain maistuu.

Kulunut viikko meni Levillä hiihdon merkeissä. Olosuhteet olivat mainiot ja harjotustunteja ja -kilometrejä tuli paljon. Kohta alkaa joululoma ja sen vietän kotona harjoitellessa, mutta heti uudenvuoden jälkeen on jo vuorossa ensimmäinen maajoukkueleiri Jyväskylässä.

Ensi kaudelta odotan paljon ja toivon että saisin pukea Suomen paidan ylleni nuorten mm-/em-kisoissa. Muuten yhtä hyvä ja menestyksekäs kausi kuin edellinen oli, jopa vähän parempi.

Otto Simosas

9.12.2009

Hilla Lamminpään suunnistuskauden tilinpäätös

Ylimenokaudet on nyt lusittu ja on koittanut aika palata normaaliin harjoitteluun ja katseet on taas suunnattu tulevaan kauteen. Voin jopa sanoa, että olen melkein eniten odottanutkin sitä, että saa vaan rauhassa harjoitella ja urheilla kotioloissa, ilman että joka viikonloppu täytyy ajaa ja matkustaa toiselle puolelle Suomea kilpailemaan tai muuta sellaista.

Syksy on mennyt juoksennellessa, sauvakävellessä ja kuntosalilla käyden. Synkkä marraskuu kääntyi onneksi jo joulukuun puolelle, mutta lunta ei ole vielä satanut jäädäkseen. Sitä odotellessa... Viime vuonna hiihdin jo ensimmäistä kertaa lokakuussa hiihtoputkessa ja tähän aikaan oli hiihtokilometrejä kertynyt  jo useampi sata. Tosin Vuokatin tykkilumiladuillakin oli reissattu useampaan otteeseen. Tämä syksy on ollut siinä mielessä erilainen, että olen aloittanut kauppatieteiden opiskelut Lappeenrannassa ja siksi harjoittelu on ollut myös hiukan erilaista.

Menneeseen suunnistus kesään olen kaikin puolin melko tyytyväinen ja käteen jäi taas monia hienoja kokemuksia, hauskoja kisamuistoja ja onnistumisen kokemuksia. Mahtuihan mukaan myös alakanttiin menneitä kilpailuja ja pitkiä kisamatkoja ja treenileirikin, jonka vietin sängyssä maaten 39 asteen kuumeessa, paljon enemmän kuitenkin hyvää kuin huonoa. Sen avulla on taas kiva harjoitella ensi kesää varten. Lyhyesti koottuna parhaat saavutukseni olivat sm-sprintin 4. sija (harmittava 1 sekunti jäi puuttumaan ensimmäisestä sm mitalistani), sm-erikoispitkän 6. sija, Fin-5 suunnistusviikon voitto, Slovenian rastiviikon Oo-cupin voitto, sekä sm-yön 8. sija. Sm viestistäkin saimme plaketin hyvällä yhteissuorituksella. Eikä sm-keski- ja pitkämatkakaan huonosti menneet, kun olin niissä 16. ja 15.

Tällaista menestystä on kuitenkin turha vielä ensi kesältä odottaa, koska olen nyt siirtymässä yleiseen sarjaan, joten tavoitteet on asetettava uudelleen, jotta voi olla tyytyväinen myös ensi kesän saavutuksiin. Sieltä taas sitten fyysistä kuntoa ja suunnistustaitoa parantamalla on mukava taistella lähemmäs ja lähemmäs kovinta kärkeä. Haasteita siis tulee riittämään varmasti myös tulevana kesänä.

Jokin aika sitten olin myös edustamassa MTK:n pisteellä metsämessuilla kummiurheilijan tehtävässä. Metsämessuilla oli mukava huomata metsän monipuolisuus ja se kuinka paljon metsistä saadaan hyötyä monessa suhteessa ja kuinka metsä merkitsee monille ihmisille paljon erilasia asioita. Joillekin se on elinkeino, joillekin työ, toisille harrastus. Metsänomistajien kohdalla metsän voi nähdä myös varallisuutena tai metsänsuojelijoiden näkökulmasta erittäin arvokkaana asiana. Itse voin myöntää, että viime aikoina metsä on merkinnyt minulle eniten vain paikkaa, josta käydään etsimässä rastit mahdollisimman nopeasti. Harvoin siellä tulee rauhassa kuunneltua linnunlaulua tai katseltua kauniita maisemia. Niin se vaan on.

Messuilla oli myös ihmisiä joka lähtöön, mikä kertoo siitä, että suomalaisille metsä on läheinen juttu ja useimmille myös jollain tapaa tuttu. Enemmän kuitenkin olisin toivonut näkeväni nuorempiakin messuilla. En kuitenkaan epäile etteikö esimerkiksi metsänomistaminen  houkuttaisi myös nykynuorisoa, mutta harvalla on tämänikäisenä ylimääräistä taskussa sellaiseen.

Messuilla jaoin esitteitä, pelasin onnenpyörä peliä ihmisten kanssa, sekä keräilin ihmisten ajatuksia metsästä isoon puuhun. Lehteen siis sai kirjoittaa mitä metsä merkitsee itselle, jonka jälkeen lehden sai kiinnittää puuhun. Metsä merkitsi hyvin erilaisia asioita ihmisille esimerkiksi, rauhaa, lenkkipolkuja, energian lähdettä tai rahaa. Kaiken kaikkiaan päivä meni nopeasti ja oli mukava olla messuilla mukana suunnistajana.

Hilla Lamminpää

6.10.2009

Topi Penttisen kesäkauden kuulumisia

Kilpailukauden päätyttyä voin tyytyväisellä mielellä muistella kulunutta kesää. Alkukausi oli vaisu sairasteluista johtuen. Osallistuin kuitenkin useammalle leirille, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Toki menestystä tuli opiskelurintamalla, sillä sain opiskelupaikan Teknillisen korkeakoulun geomatiikan laitokselta.

Sm-sprinttiin Kokkolassa kesäkuun alussa pääsin kuitenkin jo kuntoon.

Hyvä suoritus palkittiin kuudennella sijalla. Mikkeli-Jukolassa joukkueeni, eli OK Orientin 1. joukkue, menestyi odotuksiinkin nähden mainiosti, saavuttaen 26. sijan. Itse juoksin 4. osuuden. Suunnistus kärjen tuntumassa suunnistusmaailman huippujen kanssa on aina hieno kokemus, varsinkin kun oma suoritukseni oli tilanteeseen nähden erinomainen.

Keskikesällä oli perinteiseen tapaan rauhallisempaa: lomailua ja rastiviikko Hämeenlinnassa.

Syksyllä oli vuorossa sitten taas suomenmestaruuskilpailut. Pitkän-, keskimatkan kilpailuissa ja viestissä olin 10 parhaan joukossa eli plaketeilla. Henkilökohtaiset suoritukset olivat hienoisia pettymyksiä.

Savonlinnan SM-keskimatkalla oli hienot maastot: jyrkkiä avokalliomäkiä, ja hyväkulkuista metsää. Syyskuun lopussa aloitin sitten varusmiespalveluksen Urheilukoulussa, Lahdessa. Varusmiespalvelus on tuonut omat mausteensa ja mahdollisuutensa ensi kesän kilpailuihin valmistautumiseen, joka onkin muutama viikko sitten alkanut peruskuntokaudella.

Topi Penttinen

FIN5-rastiviikolta komea voitto Hillalle

Kesäkuun alussa viisipäiväinen Fin-5 rastiviikko kilpailtiin Hämeenlinnan hämäläisissä maastoissa. Maastot olivat kuitenkin sitä parasta hämäläistä maastoa. Paikoitellen oli mukavaa ja vaativaa suppamaastoa, jossa kannatti olla tarkkana. Radoilta löytyi myös mäntykangasta, jolloin koeteltiin juoksuvauhtia. Kaksi ensimmäistä päivää kilpailtiin Hauholla.” Ensimmäisenä päivänä jäin osakilpailuvoitosta vain 4 sekuntia Tampereen Pyrinnön Anna-Sofia Marilalle. Toisena päivänä  tein huonon reitinvalinnan pitkällä rastivälillä, sekä toisen pienemmän virheen, jolloin päivän tuloksissa olin toinen”, kertoo Hilla Lamminpää.

Kolmantena päivänä olikin muilla sarjoilla välipäivä kilpailemisesta, mutta miesten ja naisten pääsarjat kilpailivat mm-katsastuksien sprinttimatkan Hämeenlinnan linnan alueella. Sää oli kaunis ja muutenkin oli mielenkiintoista käydä katsomassa miten huiput suunnistaa. Linnan lähistölle oli kerääntynyt niin suunnistajia kuin muitakin suunnistuksesta kiinnostuneita katselemaan sähäkkää kilpailua.

”Kolme viimeistä kilpailua juostiin Rengossa, missä helle, ylämäet ja muutamat virheet tekivät ainakin minut loppuviikolla jo hieman väsyneeksi. Homma pysyi kuitenkin kasassa viimeiseen päivään asti, jolloin varmistui kokonaiskisan voitto. Yhtään osakilpailuvoittoa en saanut, mutta tasaisilla ja hyvillä suorituksilla rastiviikoilla pärjää yleensä hyvin.”

Helteinen Slovenia

”Fin-5 jälkeen ehdin olla päivän kotona ja pestä pyykit, jonka jälkeen suuntasinkin jo aamu viideltä lentokentälle kohti Slovenian rastiviikkoa. Lensimme Saksaan Muncheniin, josta Itävallan kautta ajoimme Sloveniaan. Ennen rastiviikon alkua ehdimme kiivetä parille vuorellekin, joista toinen on Slovenian korkein vuori, Triglav. Maisemat olivat mahtavat ja kestävyyskin oli koetuksella. Slovenian rastiviikko Oocup oli hieno kokemus ja kartutti varmasti suunnistustaitojani. Korkeuseroja riitti ja suppamaastot olivat ainakin kaikille Suomalaisille suunnistajille vähintään tarpeeksi haastavia. Itse ymmärsin tiputtaa juoksuvauhtia ja selvisin vain pienillä virheillä, mikä toikin rastiviikon voiton myös Sloveniasta.”

”Sloveniasta 30 asteen helteistä oli kuitenkin kiva palata Suomen tuttuihin ja turvallisiin metsiin. Viimeisimpänä suunnistusharjoituksena on ollut OK Orientin järjestämä Sail Orient, joka kokosi kaiken ikäisiä orienttilaisia Loviisan Svartholman linnoitukseen leikkimieliseen sprintti-suunnistuskilpailuun ja makkaranpaistoon.”

Seuraavana ohjelmassa on ensiviikonlopun sm-kisoihin valmistava leiri Porvoossa. Siellä harjoitellaan sm-keski ja -pitkäämatkaa ajatellen ja käydään tutustumassa kilpailumaastojen lähellä oleviin karttoihin ja maastoihin, niin tiedetään mitä syksyn sm-karkeloissa on odotettavissa.

”Kesä on siis treenailtu, kilpailtu ja nautittu auringossa, nyt siis syksyn sm-kisoja odotellessa. Kevään pääsykokeisiin lukeminenkaan ei mennyt hukkaan, vaan heinäkuussa tuli hyväksymiskirje kauppakorkeakouluun”, kertoo Hilla tyytyväisenä.

8.6.2998

MTK:n kummisuunnistajat saalistivat plakettisijoja SM-sprinteiltä.  Viikonlopun kovassa helteessä suunnistettujen kisojen näyttämönä oli tällä kertaa Kokkolan keskustaa halkova puisto. Metsäisyyttä tästä kisasta sai siis hakemalla hakea, mutta puistometsää oli joka tapauksessa tarjolla.

Nuorten miesten H20-sarjassa Orientin lauantaina ylioppilasjuhliaan viettänyt Topi Penttinen oli myös vahvassa iskussa ottamalla SM-plaketin kuudennella sijallaan puoli minuuttia Rajamäen kultamitalisti Vili Niemelle hävinneenä..

27.5.2009 SM-erikoispitkillä hyvä avaus

MTK:n kummisuunnistajat menestyivät loistavasti kauden ensimmäisissä SM-kilpailuissa. Kyseessä oli SM erikoispitkien matkojen kilpailu Keuruulla.

Poikien sarjassa H18 Otto Simosas jatkoi viime kauden mitalisarjaansa ottamalla Keuruulla kakkostilan nelisen minuuttia IF Femmanin huippulupaus Victor Lövdalille hävinneenä. SM-plaketin arvoisesti onnistui myös Hilla Lamminpää nuorten naisten sarjassa D20 ottaen kuudennen sijan aivan upealla loppukilometrien venymisellään.

Topi Penttinen joutui sen sijaan antautumaan Keuruun erittäin raskaalle maastolle ja keskeyttämään kilpailun.

Kummisuunnistajien kausi avattu

12.5.2009

Metsät ovat parhaimmillaan ja suunnistuskilpailukausi on alkanut. On aika kysellä, mitä MTK:n kummisuunnistajille kuuluu.

- ”Kausi ei ole alkanut ihan niin kuin olisin halunnut, vaikka tulokset ovat olleet ihan hyviä”, summaa Otto Simosas ensimmäisten kilpailujen jälkeen. Ottoa ovat vaivanneet polvikivut, mutta ”Nyt tuntuu jo paljon paremmalta ja tästä juoksukunto vain nousee”, mies uhoaa.

Otto ja Topi Penttinen ovat juuri palanneet kotiin nuorten maajoukkueen Italian-leiriltä jossa oli mennyt oikein hyvin. Otolla on omien sanojensa mukaan vielä ihan realistiset mahdollisuudet PM-kisoihin, jos vain mitään kuummia ei satu.

Myös Topi on sairastellut. Etelä-Ruotsin leiri meni flunssan kourissa ja ensimmäiset kisat hieman toipilaana. - ”Oikeastaan vasta tällä viikolla olen pystynyt harjoittelemaan normaalisti. Viikonloppuna olin toki mukana Silja-Rasteilla, joiden tulokseen olin olosuhteisiin nähden varsin tyytyväinen”, kertoo Topi.

Alla Hilla Lamminpään kuulumisia.

7.5.2009 Terveisiä metsästä!

Lopultakin ovat viimeiset lumet sulaneet Suomestakin ja voi todeta, että suunnistuskausi on taas alkanut. Sitä ennen on kuitenkin tapahtunut paljon suunnistusrintamalla.

Maaliskuun lopulla OK Orientin edustusväki lähti yhdessä muiden FSO:N (Finlands Svenska Orienteringsförbund ) nuorten lupausten kanssa Etelä-Ruotsiin Åhusiin leireilemään. Leirin ensimmäisenä viikonloppuna oli kauden avaavat kilpailut, jotka sujuivat monilta jo erittäin mallikkaasti. Loppuviikolla saikin sitten juosta mukavia taitoharjoituksia lumettomissa maastoissa. Tai niin, ainakin olisi voinut. Leiristä tuli monen osalta sairasteluleiri, mutta niistäkin taudeista on onneksi selvitty.

Ruotsissa säät olivat mitä parhaimmat ja lämpöä riitti. Sieltä oli kuitenkin palattava vielä vähälumiseen Suomeen. Seuraavana edessä olivat muutamat katsastusjuoksut ja -suunnistukset, joiden perusteella jaettiin paikat ja osuudet tulevaan Tvåmilaan (naisten viesti) ja Tiomilaan. Testijuoksuna juostiin 9km maantiejuoksu Porvoossa. Naisilla ja miehillä oli sama matka. Katsastavaksi suunnistukseksi kelpasi jokin pitkän matkan suunnistuskilpailu. Positiivista oli se, että viestipaikoista muodostui kilpailua ja yllättäviäkin suorituksia nähtiin.

Pääsiäisen aikaan Orientin väki suuntasi kohti Paraista ja vaativia suunnistusmaastoja, hakemaan vielä viimeistä suunnistustaitoa ennen seuraavan viikonlopun Tiomila-matkaa. Paraisilla teimme suunnistustreenejä yhteislähdöllä, jolla haimme sähäkkää viestitunnelmaa. Osa onnistui pitämään päänsä kylmänä, toisilla se tuotti enemmänkin vaikeuksia. Viikonloppuna osallistuimme myös Kevätyön viestiin ja sunnuntaina kansallisiin suunnistuskilpailuihin. Kevätyön viesti kilpailtiin Naantalin metsissä, kauniisti sanottuna talousmetsässä. Metsänomistaja oli juuri ennen kisoja päättänyt tehdä harvennushakkuun kilpailukeskuksen läheiseen maastoon. Mutta erot sielläkin selvisivät ja parhaat voittivat. OK Orientin miehet sija 21. naiset 17.

Tiomila kilpailtiin tänä vuonna melko kaukana suomalaisille, Etelä-Ruotsissa Perstorpissa. Osa lensi sinne lentokoneella, suurin osa meni laivalla päivää aikaisemmin. Topi sen sijaan tuli kisoihin suoraan Tanskan harjoitusleiriltä. Maasto oli vaihtelevaa lehtipuu- ja kuusimetsää, ja suunnistuksessa saattoi apuna käyttää vanhoja kiviaitoja, kuviorajoja, polkuja ja muutamia metsäautoteitä. Kisaan oli valmistauduttu hyvin ja sitä oli odotettu, mutta lopputulokset ja sijoitukset eivät olleet Orientin joukkueilta yhtä mallikkaat. Naisten sijoitus valui sadan paremmalle puolelle, miehet olivat 69. Moni sortui liian kovaan juoksuvauhtiin, suunnistusajatuksen jäädessä kakkoseksi, mikä on tyypillistä alkukauden innokkuudelle. Onneksi Venloissa ja Jukolassa sitten tullaan!

Viime viikot ovat olleet perusharjoittelua ja suunnistusta omissa kotioloissa. Tavoitteena on saada suunnistus sujumaan ja tossu kulkemaan ennen toukokuun lopun SM-kilpailuja. Menneinä viikonloppuina on kilpailtu Silja-rastit Paimiossa ja Finnspring Närpiössä, joista on saatu tarvittavaa kisatuntumaa. Seuraavat kaksi viikonloppua menevät leireillessä. Tulevana viikonloppuna pidämme harjoitusleiriä Porvoossa, missä aiheena on sprinttisuunnistus. Sitten onkin vuorossa jo Mikkelin harjoitusleiri, jolloin pääsemme tutustumaan tulevan Jukolan maastotyyppiin. Tällä hetkellä Topi ja Otto ovat Italiassa suunnistamassa nuorten maajoukkueen kanssa.

Lopun vapaa-ajan käytämmekin Topin kanssa kevään pääsykoekirjoja kahlatessa, itse istun lisäksi vielä muutamina iltoina pääsykokeen valmennuskurssilla. Otto sen sijaan on lukion ensimmäisen vuoden loppusuoralla, edessään enää viimeinen koeviikko. Ohjelmaa ja tekemistä siis riittää!

Hilla Lamminpää

Lisää aiheesta palvelussamme

• MTK tukemaan nuoria suunnistajalupauksia

Lisää aiheesta muualla Internetissä:

• Suunnistusseura OK Orient