Ilta-auringon viimeiset säteet kiiltävät yhdessä puimurin valojen kanssa pimenevässä syysillassa. Leikkuupuimurin terälaitteen ja kuusisylinterisen moottorin äänet voimistuvat ja samalla lakokynnet nostavat sievästi lakoutuneen viljan kohti puimurin sisuskaluja. Parin kierroksen jälkeen puimurin valot näyttävät peräkärryn pohjalle, jota jo yksi säiliöllinen urakoitsijan puimaa viljaa peittää. Viljakasan pinta alkaa vähitellen saavuttaa kärrynlaidat ja matka kohti kuivaajaa voi alkaa.

Näin on taas yksi kasvukausi saamassa päätöksensä ja siemenen ihmeellinen keväällä alkanut elämä saavuttamassa tarkoituksenmukaisen päätöksen. Kaikista toimenpiteistä huolimatta kesän kuivuus ja alkukesän halla jättivät jälkensä puitavaan viljaan. Sato ei ollut kaikilta osilta ennakko-odotusten mukainen, ei määrällisesti eikä laadullisesti, toki eri lohkojen välillä oli eroja

Viljan puintikosteudet pyörivät onneksi alle 20 prosentin lukemissa, muuten olisi ollut tympiä kuivaajaa pyörittää näillä viljan hinnoilla.

Viljan hinta ei ole tänä syksynä kyllä tuottajaa paljon hellinyt. Hinta on syvällä kuin Titanicin hylky, tai jopa syvemmällä ja ylösnostaminenkin yhtä vaikiaa. Myös viljanviljelijät ovat muun maatalouden ohella kriisin keskellä. Näillä viljan hinnoilla ei lämpene kuin tuottajan mieli negatiivisessa mielessä ja lämpölaitos, joka viljaa mahdollisesti polttaa. Toiveita toki elätellään, että hinta nousisi nykyisestä vajaasta sadasta eurosta, mutta sanotaanhan laulussakin, että ”haaveita täynnä on maa”…

Maataloudella on myös erittäin suuri vaikutus muuhun yhteiskuntaan ja sen toimintoihin. Ellei viljelijä saa riittäviä tuloja myymistään tuotteista suhteessa toiminnasta aiheutuneisiin kuluihin, kärsii mm. konepaja- ja traktoriteollisuus, elintarviketeollisuus, kuljetus ja monet muut talouden alat. Maa- ja metsätalouden välilliset vaikutukset yhteiskuntaan ovat suuret, eikä maatalouden kriisi voi olla näkymättä yhteiskuntamme muillakin aloilla.

Auratkin on jo tullut traktorin perään sovitettua ja maata on kääntynyt usean kiivun verran, lähes kaikki ovat jo mustalla mullalla. Ilo kääntämisessä on vain noussut muovisten siipien myötä, kun maa ei enää tartu siipeen kiinni ja kynnös muistuttaa paremmin kyntöoppaan kuvia ja koulun penkillä opittua. Kevennettyyn muokkaukseen ei ole tullut vielä siirryttyä, koska koneketju vaatisi samalla muutakin päivitystä. Kyllä paras konsultti yhä edelleen on perinteinen taskulaskin. Neuvopa naapurikin aikoinaan lääkkeheks autokuumehese, että kun pyhkii tyhyjällä kukkarolla ohtaa, menee autokuume sillä ohi.

Mitä muuta syksy on sitten tuonut alhaisten viljan hintojen lisäksi? Matkaliput on tullut hankittua ja osittain jo käytettyä uuden oppimista varten. Lokakuun puolenvälin paikkeilla alkoi kuukauden jakso Brysselissä, MTK:n toimistolla. Matkan rahoitus on saatu EU:n Elinikäisen oppimisen Leonardo da Vinci -ohjelmasta. Mielenkiintoista on ollut saapua seuraamaan, kuinka maatalouspolitiikkaa yhteisen unionimme keskipisteessä tehdään.

Marraskuun alussa koittaa myös perinteinen maaseutunuorten syysparlamentti, jossa valitaan nuorten edustaja MTK:n johtokuntaan. Toivottavasti tälle merkittävälle paikalle löytyy sopiva henkilö. Saapa nähä, onko ”vääntö” kuinka kovaa. Jonkin verran järjestötyössä mukana olleena voi hyvin onnitella jo tässä vaiheessa kaikkia kisaan mukaan lähteneitä. Kokemus on sen arvoinen, tulipa valituksi tai ei.

Bryssel vaikenee, mutta vain hetkeksi.