Viikko MTK:n Brysselin toimistossa on kulunut maatalouden erilaisten kysymysten parissa kuten arvata saattaa ja työhönkin kuuluu. Kymmenkunta vuotta toimineena maatalouden luottamusmiehenä (eläkkeellä nykyään) ja viljelijänä on ollut erittäin mielenkiintoista seurata maatalouspolitiikan tekoa ja maatalouden edunvalvontaa Brysselin kokouksissa ja komiteoissa.

Viikon aikana oli mahdollisuus osallistua useampaan eri aiheita käsittelevään kokoukseen. Viikon agendalla, kuten termi täällä ja nykyään myös kotimaassa kuuluu (liekö kulkeutunut täältä), on ollut mm. eläinten hyvinvointi, H1N1-influenssa, kasvinsuojelu ja osuustoiminta. Viikon kokoukset liittyivät useimmin Copa-Cogecan toimintaan. Copa edustaa viljelijöitä ja Cogeca osuustoimintajärjestöjä. Copa-Cogecan pääsihteerinä toimii Suomalainen Pekka Pesonen. Moninainen on se ”pelikenttä” missä viljelijöiden edunvalvojat toimivat täällä Brysselissä.

Vaikuttaminen Brysselin kabineteissa, kokouksissa ja palavereissa perustuu niin kuin kotimaassakin hyvään etukäteisvalmisteluun, materiaaliin tutustumiseen, omaan aktiivisuuteen. Yksi tärkeitä asioita on myös ihmisten ja heidän taustaorganisaatioiden tavoitteiden ja toiveiden tunteminen sekä ihmisten henkilökohtainen tunteminen. Sosiaalinen pääoma on karttunut tälläkin matkalla, niinku aina kun on kotua pois…

Pääministeri Vanhasen lausuntoa lainatakseni, ”brosyyrejä ei ehdokkaista paineta”, kuvaa ehkä myös hyvin sitä, kuinka asioihin vaikutetaan Brysselissä. Joskus toki on syytä olla myös näkyvillä, minkä maidontuottajat esimerkiksi pari viikkoa sitten toteuttivat. Tuottajahinta on tällä hetkellä hyvin alhaalla, tosin maidon kuluttajahinta ei ole alhaalla. Esimerkiksi ruisleivän hinnasta Suomessa vain 4 prosenttia tulee tuottajalle, mistä pääministeri Vanhastakin viime syksynä muistutettiin. Kapea on siivu joka tuotteista tuottajalle jää…

Turhaan ei eri kieliä opiskella elämän aikana. Suomella on ”aika hankala” täällä asioita eteenpäin viedä. Englanti on se kieli. jolla meidän täytyy asiamme esim. Copan kokouksissa tuoda esille ja myös muiden asiat ymmärtää. Eduksihan se toki on, jos muita tulkattavia kieliä hallitsee. Paljon on maailma muuttunut Euroopan unioniin liittymisen myötä, myös suomalaisella maatalouden luottamusmiehellä. Ei haitaksi olisi, vaikka saksa ja ranskakin sujuisivat, enemmän mitä ketun (ei se metsässä elävä) seuraamisesta on oppinut.

Viikon aikana oli myös mielenkiintoinen tilaisuus tutustua Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työhön. Komitean varapuheenjohtajana työskentelee suomalainen Seppo Kallio ja jäseniä on eri järjestöistä maastamme, esim. SAK ja Akava. Suomalaisia komiteassa myös työskentelee ja iso osa tästä joukosta on kääntäjiä. Enempikin suomalaisia varmasti joukkoon sopisi.

Edunvalvonta Brysselissä on työtä, jonka merkitys ja luonne ovat avautuneet kahden viikon aikana eri lailla kuin aikaisemmin. Asioita, joihin perehtyä täytyy, on paljon, asiakirjat usein hyvinkin paksuja ja ne luonnollisesti sisältävät paljon asiaa. Tärkeää työtä tekevät ne ihmiset täällä, jotka oman ammattijärjestömme, muiden ammattijärjestöjen ja Suomen etuja ajavat Euroopan unionissa. Kaukana on kulta ja kimallus maatalouspolitiikan arkipäivän vaikuttamisesta…

Ruokakulttuurierojako? Kohtuullisen kokoisen kulmakaupan, joka vastaa hyvin monen kunnan tavallisen marketin kokoa, valikoimasta ei löydy erilaisilla marinadeilla kyllästettyä lihaa. Tämä idea lienee vapaasti kopioitavissa myös kotimaisten kauppaliikkeiden tiskille. Lähikaupan leipätiski myös poikkeaa oman kirkonkylän kauppojen leipähyllyistä. Leivät ovat pääosin hyllykössä, josta ostaja voi valita ja laittaa itse paperipussiin, myös siivutuskone on käytössä. Tähän asti olen saanut vielä leivän kotona siivutettua, tosin kait nuin jännää konetta pitää kuitenkin mielenkiinnosta kokeilla.

Bryssel vaikenee, mutta vain hetkeksi.