Huhtikuun alussa oli hieno tilaisuus tutustua maatalouden päätöksentekoon ja vaikuttamiseen Brysselissä. Matkalla oli mukana reilu 20 maaseutunuorta eri puolilta Suomea. Tutustumiskohteina oli mm. parlamentti, talous- ja sosiaalikomitea, Ceja ja kuulimme myös Esa Härmälän näkemyksiä mm. lannoitteiden hintanäkymistä. Bill Clintonia pääsimme myös kuuntelemaan matkalla.

Aina oppii uutta kun on kotoa pois, eikä tämäkään reissu tehnyt siinä poikkeusta. Mieleen jäi mm. se että, asioihin pitää vaikuttaa jo ennen kuin mitään on kirjoitettu paperille. Sen jälkeen vaikutusmahdollisuudet ovat jo heikommat. Brysselissä sosiaaliset verkostot ja tuttavuudet ovat tärkeitä asioiden eteenpäin viemiseksi.

Belgiassa kevät oli jo pitkällä verrattuna siihen, että täällä on ollut vielä hyvät hiihtokelit ja pellot osittain lumen peitossa. Vierailimme maitotilalla, jossa lehmät viettivät laidunkautta jo ulkosalla. Lämmintä oli huhtikuun kolmas päivä lähelle 20 astetta ja ihmiset ottivat aurinkoa puistoissa. Tilalla jossa vierailimme, oli n. 80 lehmää ja lypsyä varten oli perinteinen lypsyasema. Isäntä piti robottia turhan kalliina investointina. Maidon hinta oli 20 sentin alhaisemmalla puolella. Navettaan ei kyllä paljon lasivillaa tarvitse eristeeksi laittaa eikä lumiurakointia liitännäiselinkeinoksi harkita, kun viimeksi oli lunta satanut kahdeksan vuotta sitten.

Maidon hinta kuulosti pelottavan alhaiselta ja tilalla olikin haettu lisää tuottoa jalostamalla osa maidosta vanukkaiksi ja jäätelöksi sekä myymällä maitoa suoraan tilalta kuluttajille. Tähän olikin hyvät mahdollisuudet, sillä tila sijaitsi kylän keskustassa.

Keski-Pohjanmaa -lehden jutussa viime viikolla annettiin selvä viesti siitä, että myös meillä on syytä tehdä kannattavuuslaskelmat nykyistä alhaisemmilla maidon hinnoilla. Nykyisillä tuottajahinnoilla ja kulurakenteella saa kyllä puhua maatalouden kustannuskriisistä kaikilla tuotannonaloilla. Viljan hinnan liikkuessa 100 euron paikkeilla tonnilta rupeaa olemaan yrittämisen hauskuus kaukana. Yksi yrittäjä - ei tosin maatalousalan - totesi, että on supistamassa yritystään, koska tappiolla ei kovin kauan viitsi yrittämisen ilosta tehdä.

Belgialaisen maitotilan sijainti lähellä kuluttajia mahdollisti sen, että nykyään yhä kauemmaksi alkutuotannosta vieraantuvat kuluttajat näkevät mistä elintarvikkeet ruokapöytään tulevat. Tilalla vieraili joka viikko useita ryhmiä koululaisia tutustumassa ruoan tuotantoon ja heitä varten oli tehty valtion avustuksella myös opastus- ja tehtävätauluja, joissa oli erilaisia kysymyksiä kotieläimiin liittyen. Yhdessä taulussa oli esimerkiksi kysymys, että syökö lehmä samaa ruokaa toiseen kertaan. Löytyisikö meillä yhteiskunnan tukea vastaavaan hankkeeseen…

Kevät on myös tuomassa etujärjestöömme uusia tuulia. Muutaman nukutun yön jälkeen saamme savun piipusta noustua kuulla, kuka on järjestömme uusi 1. puheenjohtaja. Jäsenet ovat jonkin verran kaipailleet tietoa ketkä ovat puheenjohtajan paikalle hakeutumassa. Maaseudun Tulevaisuudessa olikin jo ”hakijoiden” haastattelua. Nyt ainakin maatalouskaupassa on kahvikupin ääressä jotain pohdittavaa, muutakin kuin sää, alhaiset tuottajahinnat ja kalliit tuotantopanokset. Haasteet uutta puheenjohtajaa ainakin odottavat, on niitä kalliita kuluja ja alhaisia hintoja, tukialueiden välisiä eroja yms… Toivottavasti meillä ei kuitenkaan ole koskaan sama tilanne mikä on joissain muissa maissa, samassa maassa on jopa kolme eri tuottajajärjestöä ajamassa asioita.

Kevät on saavuttamassa selvästi myös Kannusta, vielä lumisista pelloista huolimatta. Kurjet ja joutsenet ovat lennelleet jo viikon päivät ja toisena pääsiäispäivänä myös ensimmäiset kuovin äänet kuuluivat peltoaukealla. Siinäpä sitä onkin hommaa, että äestäessä näkee kaikki kuovinpesät kyntöviilujen välistä. Niin maailmantalouden kuin maataloudenkin alhaisista talousluvuista huolimatta pellon reunaa kävellessä ja kuovin ääntä kuunnellessa herää innostus hakea äestä ja kylvökonetta ladosta uutta kevättä ja uusia kylvöjä varten.