Syksyn ja kesän aikana on käyty kovaakin keskustelua puukaupasta ja puun riittävyydestä. Itse tulee ulkoilutettua ”huuksvarnaa” talvisin ainakin kerran viikossa ja lomalla useammin eli jonkinlainen näkökulma asiaan on käytännön kauttakin. Keskustelua puukaupasta on ollut mielenkiintoista seurata ja kantaakin on tullut otettua kun asiasta on keskusteltu paikallisen maatalouskaupan pihalla.

Sunnuntaina aamulla kun ajokoira teki töitä jäniksen löytämiseksi niin siinä samalla katselin talvella hakattuja kuitu- ja tukkipuupinoja, jotka edelleen odottavat kyytiä ”johonkin” jatkokäsittelyyn. Mietiskelin että minkälainen se puupula oikein on, jos tukitkin, joita toki vähiten on pinossa, joutavat sinistyä metsässä. Ehkäpä sininen kattopaneeli on ensitalven muoti meillä ja muualla …ja vielä luonnon omilla väreillä.

Tuntuu vain turhalta aloittaa uudet hakkuut kun entisetkin puut ovat edelleen tienvarressa ja mediassa samaan aikaan kaivataan puuta markkinoille. Eihän ne uudet puut edes sovi siihen laanille, kun vanhatkin on vielä hakematta pois... Kummaltahan se myös tuntuu kun vuosien aikana on nähnyt niitä laskelmia, missä tuontipuu on kalliimpaa kuin täältä kotimaasta ostettu. Ei se kyllä kauheasti kannusta hankintahakkaajia työmaalle.

Taitaa valitettavasti kohta olla hankintahakkaajat katoavaa kansanperinnettä, vaikka tarvetta hankintahakkaajille varmasti olisi, varsinkin jos talvet alkavat olla lämpimiä, eikä maa kanna isoja koneita. Kaikkien etu varmasti on, että puukauppa toimii ja puusta maksetaan myyjille kunnon hintaa jolloin puutakin saadaan liikkeelle.

Peltotyöt alkavat olla loppusuoralla tämän syksyn osalta. Yksi lohko vielä odottaa auran muovisiipiä, jotta multaa tulisi näkyviin. Perinteisiin konsteihin on edelleen maanmuokkauksessa tyydytty, vaikka täytyy myöntää, että kevyempikin vaihtoehto muokkauksessa kiinnostaisi.

Se on tämä kevyt vaihtoehto saavuttanut myös peltopuolen, ei pelkästään ruokakulttuuria. Omalla kohdalla halukkuutta muokkaustavan vaihtoon kevyempään on jarruttanut lähinnä olemassa oleva kalusto. Ei oikein innosta lähteä tekemään vaihtokauppaa, kun kalustolla tekee töitä vielä monta vuotta, mutta aika (ja tukipolitiikka) näyttää mihin mennään.

Mustaan multaan liittyy myös tositarina lähiseudun maatalouskaupasta, jonne rouva oli lähettänyt miehensä mullan ostoon. Myyjä oli kysynyt säkkipinon luona että, käykö sille rouvalle tämä Biolanin mustamulta? Herra oli hyvin huolestuneena kysynyt että, jaa onko sitä sitten useamman värisenä saatavana? Lieneekö huolestunut rouvan kommentista, että jos tulee vääränväristä multaa vietyä kotiin.