Seminaarin puheenjohtaja (oik) ja Carla Miana Italian tuottajajärjestöstä

Minulla oli mahdollisuus osallistua toukokuun puolenvälin tienoilla erään kansainvälisen projektin ruokaturvallisuus-seminaariin. Liiton toimihenkilöille kansainvälinen toiminta on aika harvinaista.

Kollegat Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta ovat olleet aktiivisia ja mukana italialaisten vetämässä hieman yleistäen ”ruokaturvallisuushankkeessa”. Suomen ja Italian lisäksi muita mukanaolijoita on Puolasta, Romaniasta, Unkarista ja Turkista sekä Kroatiasta. Vanhojen jäsenmaiden lisäksi mukana on uusia jäsenmaita kuin jäsenmaakandidaattejakin.

Projektin tarkoituksista yksi on tuottaa EU:n komissiolle ”ruokaturvallisuuskäsikirja” hyvine käytäntöineen jne. Ihmettelin hieman italialaisten intoa olla jutun kirjoittajina – kunnes tajusin heidän laittavan siihen heille tärkeimmät ja juuri heille hyvin sopivat asiat hyvin esille. Projektin tuotos luovutetaan komissiolle – ei ole vaikea arvata mihin komissio käyttää ko. materiaalia. Mitä ilmeisemmin se on pohja uudelle EU:n laajuiselle ”ruokaturvallisuussäädöstölle”.

Enää ei tarvitse ihmetellä miksi italialaiset saavat omat näkemyksensä hyvin EU:ssa esille. Lopun edunvalvontansa he hoitavat koplaamalla sujuvasti asioita kuten EU:n laajentuminen ja maitokiintiösakkojen armahdus Italialta jne.

Italialaisilla perinteinen MTK:n toimintamalli

Italialaiset noudattivat hyvää mtklaista perinnettä. Meillä on ollut sellainen tapa, että hyvä toimihenkilö ilmoittautuu perustettavien työryhmien jne vapaaehtoiseksi sihteeriksi, vaikka joskus olisi puheenjohtajankin paikkaa tarjolla. Näin tekivät italiaanotkit. Sihteeri nimittäin kirjoittaa, sen mikä jää elämään, puheita kokouksissa ja työryhmissä riittää loputtomiin. Eipä silti – riitti heiltä puhettakin.

Meille suomalaisille on matkustaminen ollut perinteisesti jonkinlaisessa ylellisyystuotteen asemassa. Onhan kansainvälisessä toiminnassa oma hohtonsa ja on hienoa tutustua eri maihin ja kulttuureihin, mutta asioiden seuraaminen ja verkottuminen on täyttä työtä. Matkakulut maksoi EU - joten jäsenkuntaa ei tämä rasittanut.

Meillä tuottajaliitoilla on monenlaista tekemistä eikä edunvalvontatyökään tekemällä lopu, mutta ehkä meidänkin pitäisi aktiivisemmin panostaa EU-tason yhteistoimintaan eri maiden tuottajajärjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa. Edellä kerrottu asia on oiva esimerkki miksi. Kollegat naapurista ovat tämän tajunneet – meillä muilla se ottaa aikansa.

Kansainvälisyys edellyttää tietysti osaamista, kielitaitoa ennen kaikkea. Oma kielitaitoni rajoittuu lähinnä tankeroenglantiin, mutta eivät muiden maiden edustajatkaan mitään kielitaitohirmuja olleet. Se riitti hyvin, että sai itsensä ymmärretyksi – taiteellisella vaikutelmalla ei niin hirveästi ollut merkitystä. Tuottajaliitoista löytyy osaavia, hyvän kielitaidon omaavia henkilöitä vaikka miten vaativiin tehtäviin.

Venäläiset ja amerikkalaiset ovat amatöörejä

Tähän sopii reissussa kuultu vitsi, jonka kertoi yksi kroatialainen osallistuja. Muunnan vitsin Suomeen sopivaksi. Tarina alkaa… Sattuipa kerran tilanne, jossa eteläpohjalainen, venäläinen ja amerikkalainen sattuivat samaan pöytään odottaessaan lentojensa lähtöä. Odottaminen tapahtui sopivien virvokkeiden kanssa – pitihän sitä sitten pikkusen isotella. Amerikkalainen uhosi: Jos he haluavat mennä Mars-planeetalle – he ovat siellä ylihuomenna. Venäläinen kehua retosteli heidän pääsevän vaikka Venukseen huomenna, jos tänään niin päättävät. Eteläpohjalainen totesi seuransa olevan täysiä amatöörejä ja aloittelijoita - kun Koskenkorvan viinatehdasta aloitettiin rakentamaan kahdeksalta aamulla – olivat kaikki rakennusmiehet kännissä jo kymmeneltä. Kroatialaisten Etelä-Pohjanmaa on Bosnia-Hertzegovina.

Yksi kansainvälinen vaikutuspaikka on EU:n parlamentti. Siellä menestyäkseen pitää olla osaamista, verkostoa ja kunnon kielitaitoa. Muistakaa äänestää. Viljelijät ovat tiukassa paikassa aina osanneet keskittää äänensä. Nyt keskittämistä tarvitaan kuin Tali-Ihantalassa konsanaan. Vaikka yhtä vakavasta asiasta ei olekaan kyse.

Hyvää alkukesää