MTK:n johtokunta päätti tässä taannoin ”ottaa näppiinsä” MTK:n organisaation kehittämisen. Yhtenäinen organisaatio on mainittu valtuuskunnan hyväksymässä strategiassa. Keskusliiton organisaatiota ja valiokuntalaitosta on aina silloin tällöin korjailtu, mutta liittotason kokonaistarkastelua ei ole tehty. Siihen on jo korkea aika. Mikään helppo tehtävä ei johtokunnalla kuitenkaan tule olemaan.
Tuottajaliitot ovat taloudellisesti vakaita ja hyvin, hyvin itsenäisiä. Maakunnallisuus ja sen tuoma vastinpariajattelu on oleellinen osa sitä, miten tuottajaliitot maailmaansa jäsentävät. Vuonna 2010 voimaan tuleva aluehallinnon uudistus pakottaa kuitenkin päivittämään tilanteen tai ainakin miettimään, mitä uusi elinkeino-, luonnonvara- ja ympäristövirasto (Ely) vaikuttaa alueelliseen edunvalvontaan. Minusta se on keskeisin yhteistyökumppanimme yhdessä maakuntaliiton kanssa ja meidän tulisikin jäsentyä jatkossa pitkälti näiden mukaan. Pirkanmaalla tämä on tosin helppoa, sillä maakunta ja Ely tullee rajoiltaan samoiksi.
Metsänomistajaliitot (MO-liitot) ovat taas valinneet suurentumisen tien. Metsänhoitoyhdistykset ovat kasvaneet erittäin isoiksi ja liitot muodostuvat pääsääntöisesti monen maakunnan alueista. Suuralueiden syntyhistoria lienee taloudellisten syiden pakottama, eikä niinkään toiminnalliselta pohjalta.
Tuottajaliitot eri puolilla maata kommentoivat usein, ettei monen maakunnan MO-liitot enää pysty osallistumaan maakuntien kehittämiseen eivätkä juuri ympäristöasioihin. Syynä tähän on se, että MO-liitot kutsutaan varsin harvoin mihinkään maakunnalliseen aktiviteettiin. Nimissä oleva kirjainyhdistelmä MTK tuottaa tärkeitä kutsuja ja meidät noteerataan. Se on alueellista edunvalvontaa. Suurentuneet MO-liitot eivät tätä ”kutsuvajetta” ole tunnustaneet.
Metsäkeskuksien toimintaan MO-liitoilla on sen sijaan vahva vaikutus, mutta miten käy kun metsäkeskukset liitetään Elyihin 2011. Muutospaineen tuo myös Sirkka-Liisa Anttilan käynnistämä selvitys, joka käy läpi metsätalouden edistämisorganisaatioiden kuten metsäkeskusten, metsänhoitoyhdistysten, Tapion jne rahoituspohjan ja toimintaehdot.
Yhteistä meille molemmille liittolinjoille on se, että meitä ei juuri määräilemään pysty. Ainoa, joka pystyy sen tekemään, ovat meidän jäsenet – eli yhdistykset. Lisäksi meillä on vahva näkemyksemme juuri oman toimintamme hyvyydestä ja oikeutuksesta. Emme me muuten edunvalvojia olisikaan.
Suurin muutospaine metsälinjalle taitaa tulla talouden kautta. Nykyinen puukauppatilanne ei juuri tuottoja mhy:ille tuo. Miten käy liittojen jäsenmaksujen? Tuottajaliitoilla on taas käsissään varsin uskollinen, mutta eripurainen kenttä, jonka odotukset ovat välillä ylisuuret. Suurten ikäluokkien eläköityminen muuttaa hitaasti, mutta varmasti jäsenkunnan määrää pienemmäksi. Tilarakenteen kaksijakoistuminen yhtäältä yhä suuremmiksi yksiköiksi, toisaalta sivutoimisen viljelyn lisääntyminen jäsenkunnassa, tuo omat haasteensa.
Tuottajayhdistykset eivät ole juuri suurentuneet. Eikä minusta niiden pidäkään. Miksikö? Pidän yrittäjäyhdistyksien toimintaa tässä mallina – siellä ovat yhdistykset hyvinkin pieniä. He ovat järjestäytyneet jopa kaupunginosittain. Parhaimmat toiminnalliset edellytykset ovat sen kokoisella yhdistyksellä, että jokainen kokee sen toiminnan ”omakseen”. Yrittäjäyhdistyksien vahvuus on juuri tässä ja sen tuomassa sosiaalisessa verkottumisessa. Sen pitäisi olla meidänkin suunta. Samoin meidän pitäisi tehdä yhteistyötä yrittäjäjärjestön kanssa yhä enemmän.
Yhteiselle kenttäorganisaatiolle on kuitenkin ilmeinen tarve. Minusta jopa pakko. Nykytilanteessa hukkaamme resursseja ja mm. metsäjäsenkampanja on todella tuskaista. Potentiaaliselle jäsenelle on liian vaikeaa selittää toimintatapaamme. Sen pitää olla yksinkertainen ja selkeä.
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun tuottajaliittojen fuusio muodostaa vahvan yksikön samoilla rajoilla tulevan Elyn kanssa. Samoin käy Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson osalta. Näihin metsäpuoli mukaan niin hyvä tulee.
Näistä lähtökohdista ei johtokunnan tehtävä ole helppo. Tuskin saamme edes yksinkertaista enemmistöä jonkin organisaatiomallin taakse, määräenemmistöstä nyt puhumattakaan. Löytyisikö jokin malli mitä kohti liitot voisivat mennä – kukin omalla tahdillaan? Nyt poukkoilemme vähän kuka minnekin. Tämä asia on meidän liittojen käsissä – ei MTK:n johtokunnan, valtuuskuntien vaan itsemme.
Yhteinen maatalouden, metsän ja maaseutuyrittäjyyden sisällään pitävä Ely-alueen MTK-liitto, jossa on maakunnalliset toimipisteet, on minusta paras vaihtoehto kenttäorganisaatioksemme. Yhteisten liittojen sisälle sektorikohtaista osaamista alueen tuotantorakenteen pohjalta erikoistuen.
-V-
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.


Visa Merikoski