Kirjoitan tätä junassa kotimatkalla MTK:n ylimääräisestä valtuuskunnan kokouksesta. Median rakentamaan ennakkoasetelmaan nähden kokous oli hyvin rakentava ja hyvähenkinen. Median edustajat varmaan pettyivät – mitään suurta dramatiikkaa ei kokouksessa tullut esille. Tilanne ei ole kuitenkaan mitenkään helppo. Kaikki tunnustavat tukierojen olevan kohtuuttoman jyrkkiä ja epäoikeudenmukaisia. Huittisten kokouksen viesti tuli selvästi esille. Samoin kuin pohjoisenkin viljelijöiden huoli toimeentulostaan.

MTK:n hyväksymä ratkaisu ei kuitenkaan voi olla se, että jonkun jäsenryhmän tuloja lasketaan. Yhtä vähän mahdollisuuksia meillä on hyväksyä sellaista tilannetta, että tukiero repeää yksimahaisten osalta ensin pikkuhiljaa (2009-2011) ja sitten nopeasti. Työkalut asian hoitamiseksi ovat vain olemattomat.

Sekä keskustalaiset että kokoomusmandaatilla toimivat poliitikot ovat tämän tilanteen rakentaneet torjuntavoitoillaan. Korjatkoon itse tekemänsä virheet ja laittakoon ”kirkon keskelle kylää”.

Jotenkin absurdi tilanne on se, että kentällä kiertää poliitikkoja, jotka harrastavat maatalouspopulismia ja uskottelevat kansalle, että ratkaisuja olisi saatavissa tiukentamalla vain linjaa.

Jos MTK:n edustajat tekisivät samansisältöisiä ehdotuksia, syytettäisiin heitä asiantuntijuuden täydellisestä puuttumisesta. Koko ongelma tulee liittymissopimuksesta ja komissiosta sekä sen näkemyksistä, miten yksimahaiset nähdään viljapolitiikan jatkeena. Europarlamentaarikoilla olisi ollut hyvää aikaa hoitaa tämä asia jo paljon ennen tilanteen kärjistymistä. Kuitenkin MTK:lta ja ministeriön virkamiehiltä vaaditaan tekoja – missäs Meppien omat teot ovat?

Valtuuskunnan asialistalla oli järjestäytymisen lisäksi vain tämä kansallisen tuen ongelma. Esityslistan kohta ”Muut asiat” olisi pitänyt kirjoittaa muotoon ”Muut mahdottomat asiat” – sen verran mahdoton on tilanne etujärjestölle.

Tukieroihin ei ole helppoa ja yksinkertaista ratkaisua olemassa. Ainakaan sellaista, joka varmistaisi kannattavuuden. Jokaisella MTK:n jäsenellä on täysi oikeus kritisoida, mitä olemme saaneet aikaiseksi tai mitä emme. Siksi Huittisten kokouksen kaltaisilla herättelytilaisuuksilla on aina sijansa. Kokouksen MTK:n jäseninä oleville järjestelijätahoille esittäisin kiitoksen – kokous nosti tilanteen esille niin, että jokainen valtuuskunnan jäsen tukialueesta riippumatta ymmärsi sen. Sitä tarvittiin.

Ne harvalukuiset viljelijät, jotka eivät ole MTK:n jäseniä, voivat pitää suunsa kiinni asiasta, josta heillä ei ole vapaamatkustajana mandaattia puhua. Taitaapi olla niin, että nämä samat tahot kirjoittelevat raukkamaisesti nimimerkillä lehtien yleisönosastoissa ja Agronetissä tai muissa verkkopalveluissa. Käyttäisivät saman energian asian edistämiseen eikä voimien heikentämiseen.