Pirkanmaalla kuten muuallakin maassa, ovat kuluvan vuoden sääntömääräiset syyskokoukset hyvässä vauhdissa. Väki on lähtenyt kohtuullisesti liikkeelle, vaikka lähellekään entisaikojen osallistujamääriä ei päästä. Kokouksien ilmapiiri on ollut yllättävän hyvä ja iloinen vaikka viljelijöiden taloudelliset asiat ovat kaikkea muuta kuin mallillaan.

Olen kokousesitelmässäni käynyt lävitse maatalouspolitiikan ja markkinatilanteen lisäksi viime keväänä toteutetun järjestötutkimuksen tuloksia. Kyseinen tutkimus ei anna mitenkään mairittelevaa kuvaa onnistumisestamme jäsenkunnan silmissä. Tiivistetysti tutkimus osoittaa sen, että meiltä odotetaan selvästi nykyistä tehokkaampia toimia niin tuottajahintoihin kuin kustannuksiinkin. Poliittista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja jäsenryhmien oikeudenmukaista kohtelua edellytettiin meiltä myös hyvin selkeästi.

Tutkimuksesta näkyi selvästi tekohetken ajankuva. Jokaisella vastaajalla oli silloin tuoreena mielessään lannoitteiden hinnannousu ja kaikki yllättänyt hinnan lasku. Epäonnistunut 141-ratkaisu ja sen vaikutus myös C-alueelle oli kaikilla lähimuistissa. Myös MTK:n sisäinen kiehunta, joka johti toiminnanjohtajan ja puheenjohtajan vaihtumiseen oli hyvin tiedossa. Ei siis ollut ihme, että tulos ei mairittele. Huomattavasti pienemmälläkin määrällä negatiivisia asioita syntyy aika huono kuva. Viljan tuottajahintojen romahtamisesta nyt puhumattakaan.

Jokaisella jäsenellä on oikeus vaatia omalta etujärjestöltään toimia. Niitä myös meiltä vaaditaan ja järjestö tavoitteensa aina linjaa. Usein se, mitä on tavoiteltu, on aika kaukana siitä mikä sitten oli lopullinen neuvottelutulos. Ja moni kokee pettymyksiä. Olen yrittänyt tuoda esille sitä miten kertoisimme jäsenistölle realistisen tilannekuvan ja niin ettei sitä sotketa neuvottelutavoitteisiin. Ne ovat selvästi kaksi eri asiaa. Järjestötutkimus kertoi mielestäni senkin, ettei näitä kahta aina eroteta toisistaan. Enkä vähättele jäsenkuntaa millään muotoa.

Ne jäsenet, jotka ovat osallistuneet järjestön tapahtumiin antavat lähes puolet paremman arvosanan toiminnastamme. Tämä vähän yleistäen ja oikoen. Oleellista näyttää olevan se, että osallistumalla saa paremmat edellytykset arvioida sitä mitkä asiat ovat vaikutusvallassamme ja mitkä eivät. Emmekä saa heiltä syytä niskoillemme niistä asioista, joille emme mitään voi.

Toivottavasti jo lähitulevaisuudessa pystymme siihen, että jokainen investointipäätöksiä tekevä voi kuunnella ja katsoa MTK:n verkosta vaikka maatalouslinjan johtaja Simo Tiaisen näkemykset vuoden 2013 jälkeisestä maatalouspolitiikasta. Ne eivät ole MTK:n saati Simon toiveita vaan realiteetti, joka pitää ottaa huomioon. Jos investointipäätökset tehdään rakennus- ja laitevalmistajia kuunnellen – no – jokainen voi arvioida lopputuloksen hyvyyden. Tällaisessa tilanteessa investointi tehdään liian usein kaikilla mahdollisimmilla teknologian mahdollistamilla uusimmilla härpättimillä. Simoa kuunnellen se pitäisi tehdä mahdollisimman halvalla ja hankkia lisähienoudet vasta tulorahoituksella.

Pirkanmaalla yritämme tosissamme lisätä jäsenkontakteja, jotta jokainen kokisi etujärjestönsä mahdollisimman omakseen. Lisäämme suunnitellusti ja tavoitteellisesti jäsenkontaktien määrää.
Toivomme tämän johtavan siihen, että mahdollisimman moni osallistuu eri tilaisuuksiin. Vaikka ei yksittäinen jäsen tilaltaan mihinkään halusikaan lähteä, tietää hän, että toimintaa on runsaasti koko Pirkanmaan alueella. Eivätkä muut tuottajaliitot ole yhtään sen huonompia järjestämään alueellisia tapahtumia kuin mekään.

Hyvä esimerkki ajankohtaisesta toiminnasta on yhdessä järjestökoulutuksen ja liittojen järjestämät viljamarkkinaseminaarit. Pirkanmaalla käytämme niistä nimeä viljamarkkinainfo, koska vierastamme hitusen tuota seminaarisanaa. Me saimme infoihin suht. hyvin väkeä. Valtakunnallisesti osallistujamäärä on vaihdellut huomattavastikin. Miksi emme saa ihmisiä liikkeelle näin tärkeässä asiassa? Olen varma, että olemme oikealla tiellä lisätessämme viestintäämme.