Viikolla 13 tempaisemme kotimaisen ruoan kampanjalla. MTK vie viestiä kauppiaille ja kuntapäättäjille siitä, miten suomalainen ruoka työllistää ja on turvallista ja ympäristöystävällistä. Kotimainen ei ole aina halvin vaihtoehto, mutta pitemmän päälle ainoa yhteiskunnallisesti vastuullinen ratkaisu.

Tuottajien on helppo olla liikkeellä asian puolesta. Faktat riittävät. Esimerkiksi tuoreessa MTT:n Taloustutkimuksen tutkimuksessa on kehitetty mittareita elintarvikeketjun vastuullisuudelle. Keskeiset vastuullisuuden ulottuvuudet ovat: ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, taloudellinen vastuu ja paikallisuus. On selvää, että vastuullisen tuotannon kokonaisuus toteutuu parhaiten silloin, kun ruoan raaka-aineet ovat kotimaista alkuperää.

Yritysten ja julkisen sektorin puheet yhteiskuntavastuusta eivät saa jäädä juhlapuheiden ja kauniiden vuosiraporttien tasolle. Vastuullisuus arkipäivän liiketoiminnassa luo uusia mahdollisuuksia niin kaupalle, teollisuudelle kuin maatalousyrittäjille. Kuluttajat ovat mukana, jos vastuullisuuden mittarit ovat selkeitä ja ruokaketjun toiminta läpinäkyvää. Vastuullinen ruokaketju edellyttää myös avointa keskustelua, mihin kampanjaviikko tarjoaa hyvän mahdollisuuden.

MTT:n tutkimus avaa uusia latuja ruokakeskusteluun. Asiaan paneutumista on jatkettava tutkimusrintamalla. Samalla uusi tieto vahvistaa näkemystä siitä, että MTK:n markkinaedunvalvonta on löytänyt oikean suunnan. Oikeudenmukainen hinnanmuodostus on keskeinen osa vastuullisuutta.

Suomalaisen ruokaketjun läpinäkyvyys ja avoimuus käy näinä päivinä ilmi siinä, miten rehutehtaalta maatiloille levinnyttä salmonellaa käsitellään julkisuudessa. Viestintä on avointa ja asiat kerrotaan kaunistelematta. Avoimuus saa aikaan luottamuksen.

Aina löytyy niitä, jotka yrittävät kyseenalaistaa suomalaisen ruoan turvallisuuden tällaisten ongelmatapausten sattuessa kohdalle. Tilanne on kuitenkin päinvastoin, ja sen suomalainen kuluttaja on hyvin oivaltanut. Me tuottajat olemme usein itse liian vaatimattomia kertoessamme omasta roolistamme tautien ennaltaehkäisyssä. Ruokaketjun omavalvonta puristaa salmonellan esiintymisen todennäköisyyden niin pieneksi kuin mahdollista. Ongelmia syntyy silloin tällöin, mutta näissä tapauksissa ne saneerataan pois – ei lakaista maton alle. Suomi on poikkeuksellinen maa siinä, että meillä on käytössä nollatoleranssi salmonellan suhteen. Muualla taudin kanssa vain yritetään elää.

Tautien vastustus, samoin kuin ympäristöystävällinen tuotanto ja eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen aiheuttavat suomalaiseen elintarviketuotantoon merkittäviä lisäkustannuksia. Hyvä tilanne voidaan säilyttää vain, jos nämä kustannukset näkyvät parempana tuottajahintana.

Lähestyvä kesän grillikausi on yksi hyvä syy muistuttaa kauppaa sen roolista vastuullisen ruokaketjun lenkkinä. Viime kesän kaltainen tuontilihabuumi olisi irvokasta kaikkien kauniiden puheiden jälkeen. Kotimaisen ruoan menekkiä edistämällä kauppa osallistuu parhaiten laman selätykseen. Kotimaisesta ruoasta kertovat parhaiten kotimaiset brändit, sillä niihin sisältyy aina tarina suomalaisuudesta ja sen erityispiirteistä. Suuntaus globaalisti kilpailutettuihin kaupan omiin tuotemerkkeihin on pitkällä jänteellä kirveenisku suomalaisen kaupan omaan nilkkaan.

Kuntapäättäjiä on hyvä muistuttaa siitä, että heidän käsissään ovat määrärahat, joilla hankitaan koululaisten ja vanhusten ateriat. Kunnat ja kuntayhtymät kilpailuttavat, totta kai, mutta käytössä tulisi olla sen verran rahaa, mikä mahdollistaisi kotimaisten raaka-aineiden hankinnan. Kilpailuttamista ohjaava lainsäädäntö mahdollistaa vastuullisen ruoantuotannon kriteerien ottamisen valintojen perustaksi. Jokainen kunta tarvitsee vastuullisen ruokapalvelun strategian.

Viedään viestiä eteenpäin. Tempauksen jälkeen verrataan saamaamme palautetta ja käydään keskustelua eri foorumeilla. Mitä ruokaketjun loppupää aikoo tehdä vastuullisemman elintarvikeketjun puolesta?