Joulunpyhien jälkeinen viikonloppu on kulunut sulatellessa kinkkua ja kansallista tukipolitiikkaa. Ministeri Anttila ja maatalouskomissaari Fischer Boel sopivat juuri joulun kynnyksellä liittymissopimuksen artiklan 142 mahdollistaman pohjoisen tuen tulevaisuudesta. On alkamassa viidestoista vuosi EU:ssa, ja nyt tämä pitkäaikainen tukimuoto saa tähän asti radikaaleimman uudistuksen.
Suurin muutos koskee sika- ja siipikarjatalouden tuen irrottamista tuotannosta. Malli on sama kuin Etelä-Suomessa 141-tuessa. Tuki maksetaan vuoden 2007 tuotannon perusteella. Tuotannon lisäys ei lisää tukea. Samoin tila voi vaihtaa siat vaikka hevosiin, ja tuki maksetaan.
Sika- ja siipikarjaratkaisu oli odotettu, niin vahvoilla äänenpainoilla komissio on asiasta puhunut. MTK olisi tosin halunnut jättää pienen siivun tuotantoon sidottua tukea mahdolliseksi. Se olisi perusteltua ainakin pohjoisimmilla tukialueilla, joilla on ollut voimassa tilakohtaiset tuen enimmäisrajoitteet.
Sika- ja siipikarjatalouden tuki lakkaa käytännössä vuodesta 2009 alkaen. Tiloille tulee tukieuroja historian mukaan, mutta rakennekehityksen myötä tuki kohdentuu verraten nopeasti sektorin ulkopuolelle. Tällä tavalla määritelty tuki ei voi olla kovin pitkäaikainen. Mitä saadaan tilalle?
Tällä hetkellä mahdollisuuksien työkalupakissa ei ole juuri muuta kuin investointituki. Komissio on suhtautunut alan laajennusinvestointien rahoittamiseen nihkeästi, sillä tuettu tuotanto on ollut jatkuvasti kasvussa. Nyt esteet ovat ainakin poistuneet tuotantoon sidotun tuen poistumisen myötä. Sika- ja siipikarja-alan on syytä pikaisesti miettiä, millaisilla tukitasoilla, rakentamisen ehdoilla ja lisäkapasiteetin tarpeella tulevaisuuteen mennään. Valtion on välittömästi neuvoteltava komissiolta lupa investointituen avaamiseen.
Asioista voi tiedottaa monilla tavoin. Maa- ja metsätalousministeriön tiedote pohjoisen tuen ratkaisusta oli positiivisuudessaan vallan mainio. Viesti oli: ”Suomi saa jatkossakin maksaa maidolle litratukea”. Itse en kyllä huomannut, että asia olisi ollut kovinkaan kummoinen neuvottelukysymys, mutta hyvä näin.
Maitopuolella enemmän uutista oli ratkaisussa, jossa komission pakolla ajamat lisäkiintiöt jäävät Suomessa tukikelvottomiksi. Taitavat jäädä sitten kokonaan jakamatta, sillä tuskin kahta erilaista kiintiöjärjestelmää kannattaa ylläpitää. Positiivista maidossa oli se, että muutaman vuoden ja monelle tilalle kalliiksi tulleen harharetken jälkeen siirrytään jälleen tasausmalliin tukikelpoisten litrojen määräytymisessä. Tasaus koskee pohjoisen tuen aluetta. 141-alueella tuen kiintiövaatimus poistuu kokonaan. Investointituen kiintiöpolitiikan käytännön toimivuus olisi nyt hyvä miettiä kuntoon.
Ja sitten asia, jota ministeriö ei pitänyt edes mainitsemisen arvoisena tiedotuksessaan. Pohjoisen tuen maksuvaltuuksia leikataan reippaasti. Toki mahdollisuus nykyisen kokonaistason ylläpitämiseen säilyy. Tähän saakka tukea ei ole maksettu läheskään komission myöntämän enimmäistason mukaisesti milloin valtion tiukkaan budjettiin ja milloin alueelliseen tasa-arvoon nojautuen.
Logiikka maksuvaltuuden alentamisessa on käsittääkseni seuraava. Lasketaan yhteen 142-alueelle maksetut EU-tuet, LFA-tuki, ympäristötuki ynnä muut ja vähennetään se vuonna 1995 maksetusta kokonaistuesta. Tästä saadaan maksimi pohjoiselle tuelle, sillä liittymissopimuksen mukaan kokonaistuki ei saa kasvaa. Periaatteessa malli on selkeä, mutta avaa uusia kysymyksiä.
Ensinnäkin kysymys, joka koskettaa lähinnä ympäristötukea. Komissio itse valvoo, että siinä ei ole aikaisemman kaltaisia tulotuen elementtejä. Tuki on kustannusvastaava. Jos ympäristötukea jatkossa kasvatetaan, se leikkaa automaattisesti kansallista tukea. Uudet ympäristötuen kohteet tullaan jatkossa miettimään hyvin tiiviillä seulalla.
Toiseksi komission tulkinta vahvistaa näkemystäni siitä, että nyt ja tulevaisuudessa EU-tuet on suunnattava ensisijaisesti Etelä-Suomeen. Pohjoista hoidetaan 142-tuella. Ensimmäinen paikka tulee vastaan, kun terveystarkastuksen lopputulosta muokataan käytännön politiikaksi. Jos EU:n maatalousbudjettia leikataan ensi vuosikymmenellä, Suomi saanee vastaavasti lisää kansallisen tuen maksuvaltuutta.
Vuosi 2009 aloitetaan edunvalvontarintamalla kansallisen tuen neuvotteluilla. Liikkumatila on nyt kohtalaisen rajoitettu. Tavoitteena on ratkaisu hyvissä ajoin ennen tammikuun loppua, jotta kevään tukihaku saadaan asiallisesti hoidettua.
Mitä Mtk tekee, KUN MAIDONTUOTTAJA JOUTUU KRUUNUN JA ruplan arvon aleneman maksumiehiksi. Ei ole pikku summasta kyse. Juuri on uusi pihatto tehty, ja maantie kutsuu.
Jossakin on vikaa kun 85 s/l on kaupassa ja tuottaja saa alle puolet. EA (entinen tuottaja)...Kohta on kaikki.
[13.02.2009 22:46]
Tervehdys ja kiitos kommenteista.
Yksimahaissektorin tuki puhuttaa, ihmetyttää ja vihastuttaa ihmisiä. Paljon väärääkin tietoa on liikkeellä. Kerrataan muutama fakta.
Sekä 141- että 142-tukiratkaisut ovat vaikeita ja täysin uutta tukipolitiikkaa, eikä MTK ole kumpaakaan hyväksynyt. Dekoplattu tuki on luonteeltaan sellainen, että se loppuu vuoden 2013 jälkeen niin etelässä kuin pohjoisessa. Ongelma on, että mitään konkreettista ei ole tilalle, vain epämääräiset viittaukset LFA-tukeen. Pirullinen tilanne.
MTK:ssa tehdään nyt töitä sen eteen, että alan kannattavuus- ja kehittymisedellytykset voidaan turvata tässäkin tilanteessa. Eväsrepusta ei tällä haavaa löydy paljon muuta kuin investointituki ja mahdollisesti eläinten hyvinvointituen kehittäminen. Joillakin valmistelussa olevilla veroratkaisuilla voidaan keventää investoineiden ja velkaisten tilojen taakkaa. Näistä pitää sitten koota oikeudenmukainen ja tasapainoinen kokonaisuus.
Sikatalouden tilannetta on toki analysoitu jo pitkään. Johtopäätös on mielestäni seuraavanlainen: Alan sisäinen keskittämispaine on niin kova, että tukipolitiikalla ei suuntaa muuteta. Maan hiljaisia ovat tässäkin asiassa ne, joita jatkossa kovimmin lyödään, eli reuna-alueiden tuottajat niin a/b- kuin c-tukialueilla.
[14.01.2009 21:03]
Joskus metsän näkee puilta paremmin vähän kauempaa. Älkää nyt hyvät viljelijät ruvetko riitelemään keskenänne. Pitää pystyä näkemään koko Suomen maatalouden yhteinen etu suhteessa muuhun Eurooppaan. 141 ja 142 ovat sinänsä tärkeitä ja niitä pitää puolustaa. mutta yhteistyöllä ja yhteisrintamassa, eikä keskenään kinastellen. Tukekaa omaa jarjestöänne ja sen toimi- ja luottamushenkilöitä. Kukaan toinen ei etuanne aja.
[12.01.2009 17:34]
Marttilakin huolestuu vasta kun on oma pesä eli 142-tuki kyseessä. Missä oli puheet silloin kun 141-tuesta neuvoteltiin?
[11.01.2009 01:27]
Järjenvastainen 141/142 -raja on poistettava, se on hallituksen tehtävä (hallitushan sen sopimuksen neuvottelikin). Yrittämisen mahdollisuus on annettava koko maahan alueittain lievemmin porrastettuna.
Komissio harjoittaa Suomen viljelijöitä kohtaan "hajoita ja hallitse" politiikkaa.
[07.01.2009 00:09]
Hyvin on Marttila asiaan perehtynyt. Syytä onkin sillä aina vaan vaikeammaksi ja epäselvemmäksi menee tukipolitiikka kun komissio sitä peukaloi.
Onnea ja menestystä MTK:lle taistelussa viljelijöiden ja kotimaisen elintarviketuotannon puolesta uutenakin vuotena.
Haastetta näyttää riittävän kun maan hallitus vaan nöyristelee pääministerin johdolla komission edessä. Suomen lipunkin käyttö jo kiellettiin.
[01.01.2009 12:09]
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.
Juha Marttila