EU:n maatalouspolitiikassa tehdään terveystarkastus. Lääkäri on komissio, potilas eurooppalainen maatalous. Diagnoosi oli valmiina jo operaation alkaessa. Intimiteetistä ei puhettakaan, onhan viljelijän työ kaikkien väestöryhmien yhteinen asia. Tarkastuksen kalkkiviivoilla Brysselin vastaanottohuoneen ylle on laskeutunut salaperäisyyden usva. Jäsenmaat ottavat roolinsa valmiiksi kirjoitetussa näytelmässä. Jokunen politiikan irtopiste pitäisi ripotella joka suuntaan. Löytyyhän meiltä kuivuutta, kuumuutta, kylmyyttä, korkeutta ja kurjuutta.

Jatkohoito pelottaa. Komissio on todennut, että potilas on aika terve. Mitä nyt vähän höylätään, jotta enin karsta irtoaa. Suurella osalla Euroopan viljelijöistä on kuitenkin iso huoli kehityksen suunnasta. Ja tunne on vahvistunut syksyn kuluessa. MTK:n linja Brysselissä saa vastakaikua, mutta käykö näin liian myöhään. Enää hurjimmat maatalouden markkinaliberaalit ovat täysillä mukana. Kone kuitenkin yskii niilläkin kansainvälisen finanssikriisin johdosta.

Palataan tuohon diagnoosiin. Komissio on hehkuttanut EU:n uuden maatalouspoliittisen linjan erinomaisuutta. Sen myötä markkinat on saatu kasvuun ja elinkeino kukoistukseen. Suuri muutos, tukien irrottaminen tuotannosta, on vietävä loppuun.

Missä nyt sitten mennään? Markkinat romahtivat niin viljalla kuin lihallakin, ja maito on tulossa perässä. Nimellisiä hintoja on turha tuijottaa, sillä maatalouden kustannukset ovat hypänneet aivan uudelle tasolle. Onko potilas sittenkään niin terve kuin vakuutellaan? Jos diagnoosi on väärä, tuskinpa jatkohoito kohdalleen osuu.

EU:n maatalouspolitiikkaa on rakennettu vuodesta 1992 kuin kermakakkua: Kerros kerroksen päälle ja vähän maustetta ympäristöstä ja eläinten hyvinvoinnista kerrosten väliin. Paksuimmat siivut ovat tulleet parhaimmille viljelyalueille, missä viljan osuus tuotannosta on suurin. Kun leipominen on kestänyt reilu 15 vuotta, on koristeeksi tarkoitettu kerma jo aika pahasti hapantunut.

Ongelma tuli siitä, että politiikan teolta loppui raha. Se loppui siinä vaiheessa, kun epäsuotuisat nurmentuotanto- ja nautakarjavaltaiset alueet aiotaan ottaa täysimääräisesti uuden politiikan piiriin. Nyt ei hienosäätö kerta kaikkiaan riitä. Jäsenmaiden välinen rahanjako on saatava uuteen raamiin, vaikka sitten lisävalmistelun ja -ajan kautta.

Vapaus viljellä – tai olla viljelemättä – on toki korulauseena hieno. Suomen kustannuksilla ja tuottavuudella seuraus voi olla korkealaitaisen viimeinen käynti ja viljelykoneet romunkeräykseen. Kerran alas ajettu nousee ylös kangerrellen, kun tuulen suunta muuttuu.

Poliittisia päätöksiä EU:n maatalouspolitiikan suunnasta odotellaan vuoden loppuun mennessä. Kyseessä ei ole välivaiheen ratkaisu supervuotta 2013 odotellessa. Nyt linjataan politiikkaa sen jälkeiseen aikaan. Viime reformissahan sattui pieni lipsahdus. Kukaan ei oikein huomannut, että tuli siinä hässäkässä päätettyä maitokiintiöjärjestelmän lakkauttamisesta.

Jako tapahtuu yleensä niin, että suuret saavat suuria asioita ja pienet pieniä. Pienellä voi silti olla iso ongelma. Onneksi meidän valtion ei kuitenkaan tarvitse köyhyyttään valittaa eurooppalaisessa herraseurassa. Pannaan pakkoraossa – ja taas kerran – vaikka omaa rahaa peliin, jottei muita turhaan rasiteta. Ja kuten sadussa, se voi olla porukan pieni, joka kertoo keisari-komissiolle totuuden uusista vaatteista.