Uusi hallitus ja hallitusohjelma tuovat vähintäänkin hienosäädön tarvetta loppuvuoden edunvalvontaan. Työkalupakki täydentyi, kun EU:n komissio julkaisi budjettiesityksensä vuosille 2014-2020. Haasteita riittää sekä lyhyelle että pitkälle aikavälille.

Monet ministerivalinnat menivät nappiin. Remmissä on maaseudun kannalta keskeisillä paikoilla osaavaa ja sitoutunutta väkeä. Hallitusohjelma on kaikesta yksityiskohtaisuudestaan huolimatta ristiriitainen, joten moni asia hakee lopullisen muotonsa uusien neuvottelujen kautta. Talouden turbulenssi tuo taatusti uusia haasteita matkan varrelle. Leveitä hartioita tarvitaan.

Hallitusneuvottelut tarjosivat julkista dramatiikkaa ja kovaa kulissientakaista vääntöä. Maaseudun väki koki välillä kauhun hetkiä. Hallitusohjelmasta ei tullut maaseudun yrittäjän päiväuni, mutta sen kanssa voidaan lähteä asiallisesti liikkeelle. Kisahallissa viime syksynä kuullut puheet eivät tyystin hyytyneet talven pakkasiin.

Metsäpolitiikka on painavasti esillä hallituksen työlistalla. Metsälainsäädännön uudistamissa on turha jahkata pitkään. Ainekset ovat kasassa. Samoin metsänhoitoyhdistyslain uusimisesta on selvä päätös. Tämä työ pitää linkittää metsälakien kokonaisuuteen, jotta saadaan kerralla selvä linja siitä, mitä yhteiskunta metsänhoitoyhdistyksiltä odottaa. Toiminnan rahoituspohja ratkeaa samassa yhteydessä. Yhdistyskenttä on sitoutunut kovaan työhön yksityismetsätalouden parhaaksi ja haluaa vihdoin eroon turhanaikaisesta poliittisesta touhotuksesta.

Puurakentaminen on lähdössä nousukiitoon. Valtiolta odotetaan nopeita ja selkeitä toimia, joilla puu nostetaan ykkösmateriaaliksi julkisessa rakentamisessa. Maankäytön suunnittelussa tarvitaan välitön täyskäännös keskittävästä politiikasta hajauttavaan – tässä hallitusohjelma on eksynyt harhateille. Koko Suomea on turha uhrata pääkaupunkiseudun kasvukipujen sijaiskärsijäksi. Puurakentaminen ja kansalaisten hyvinvointi kukoistavat, kun perheet saavat valita asuinpaikkansa mieltymystensä mukaan. Tila ei tässä maassa kesken lopu.

Maatalouspolitiikan saralla päällimmäisiä tehtäviä on ratkaista kipeiden budjettileikkausten kohdentaminen ja ajoitus. Lähtökohtana on, että viljelijätukien raami on hyvin pitkälle lukittu vuoden 2013 loppuun saakka. Suomen tavoitteet EU-uudistuksissa voivat kärsiä, jos valtio omaehtoisesti tinkii velvoitteistaan. Sen vuoksi tukien taso tulee säilyttää pari seuraavaa vuotta. Uuden tarkastelun ja uusien päätösten paikka on syksyllä 2013, kun EU:n uuden maatalouspolitiikan linjat ovat selvillä.

Hallitusohjelmassa vaietaan tyystin kansallisten 141- ja 142-tukien kohtalosta. Ministeri Jari Koskisen lausunnot asiasta ovat kuitenkin jämeriä ja tavoitteet kohdallaan. Ensimmäinen kiperä paikka kansallisessa tuessa on tuoreen ministerin käsissä jo nyt. Sika- ja siipikarjatalouden tulevan vuoden tukia uhkaa romahdus. Tilat ovat tällä hetkellä taloudellisesti kuilun partaalla, osa jo kuiluun pudonnut, joten tukileikkaus on kestämätön.

MTK on pitkin kevättä patistanut hallintoa ja poliittista johtoa aloittamaan neuvottelut komission kanssa tilanteen ratkaisemiseksi. Paljon ei ole tapahtunut. Uudelta ministeriltä odotetaan rohkeutta tarttua asiaan. MTK on kyllä pitänyt huolen siitä, että komission virkamiehet ja komissaarin kabinetti ovat tietoisia tilanteesta.

Tuottajajärjestöjen ja valtion syksyn neuvotteluagendalle nousee ilman muuta maatalouden rakennepolitiikan rahoitus tulevina vuosina. Helppoja ratkaisuja ei löydy, jos tuleviin budjetteihin ei saada lisää rahaa. Investointeja tarvitaan jatkossakin, ja ilman valtion kannustimia hallituksen tavoite kilpailukykyisemmästä maataloudesta ei toteudu.

Hallituksen tavoite EU:n yhteisen maatalouspolitiikan osalta on kunnianhimoinen. Vanhaan tuki- ja tuotantohistoriaan perustuva politiikka on murrettava. Politiikan on otettava paremmin huomioon Suomen maatalouden erityistarpeet. Tekemisen paikka on juuri nyt, kun politiikan uudistaminen on täydessä vauhdissa.

Olen varma, että MTK ja hallitus löytävät nopeasti yhteisen sävelen EU:n maatalouspolitiikan kehittämiseksi. Komission esittämä budjetti on haastava, sillä se ei ota huomioon niitä kunnianhimoisia tavoitteita, joita eri jäsenmaat ja EU-parlamentti ovat linjanneet. Nyt alkaa totinen yhteensovittaminen. Hyvä lopputulos on mahdollinen. Julkisessa keskustelussa kovimpia maatalouden rokottajia ovat kärjekkäät eurooppalaiset yhden asian liikkeet. Vastavoimana ovat maltilliset jäsenmaat yhdessä Euroopan tuottajajärjestöjen kanssa.

Palataan lopuksi päiväjärjestyksen ykkösteemaan: suomalaisen ruoan tuottajan menetettyyn markkina-asemaan. Elinkeino ei enää kerta kaikkiaan kestä sitä, että panoshintojen nousua ei saada siirrettyä tuotehintoihin. Syinä ovat hämärä halpatuonti, teollisuuden hampaattomuus, kaupan valta-asema ja lyhytjänteistä voittoa tavoittelevat kilpailutavat. Näihin julkinen valta voi puuttua ja se tulee myös tehdä.

Hallitusohjelmassa luvataan seurata maatalouden kannattavuuden kehitystä ja arvioida markkinoiden toimintaa. Selvittelyistä on päästävä tekoihin, ja vieläpä nopeasti. Toimintamalleja on valmisteltu vino pino. Niistä voidaan koota jäntevä reilun kaupan pelisäännöstö. Hankintalain ripeä uudistaminen edesauttaa tilannetta. 

Ei hallitusohjelma suinkaan susi ole. Sieltä löytyvät vihreää kasvua maalta -ohjelmamme perusteesit. Yrittäjyyslinjauksissa on kelpoa otetta. Energiapolitiikka hieman hapuilee, mutta sisältää paljon hyvää. Elinkeino- ja ympäristöpolitiikassa on ristiriitoja, joita ratkotaan matkan varrella. Haastavaa tekemistä riittää.