Kotieläintilat kääntävät katseet syksyyn kovin erilaisissa tunnelmissa. Maidontuottajille Valion ilmoitus tuottajahinnan noin viiden prosentin noususta oli odotettu ja tuli tarpeeseen. Lihantuottajien vaikeudet sen sijaan kasvavat. Atria rämpii edelleen sekä kotimaassa että Venäjällä. Firma tekee tappiota, vaikka lihan hankintahintoihin ei ole tehty lihatilojen kipeästi tarvitsemia korotuksia.

HKScan julkaisee tuloksensa hieman myöhemmin, mutta parempaa ei sielläkään ole luvassa. Heinäkuun lopun pörssitiedotteessa tuskaillaan raaka-aineiden kalleutta.

Valion hinnannosto on kestävällä pohjalla, sillä siihen käytetty raha on jo markkinoilta tienattua. Kyseessä on siinä mielessä tuloksen jako, mihin Valioryhmän yritysmuoto antaa kaikki mahdollisuudet. Toki päätös kuvastaa myös vahvaa uskoa lähiajan markkinoihin. Valittu strategia toimii ja tuottaa tulosta.

Liha-alan ahdinkoa on päivitelty tällä erää jo vuoden päivät. Lihateollisuudella on käsissään kotimainen liha, jota kuluttajat tutkitusti arvostavat. Lihan kysyntä kasvaa. Markkinaosuudet ovat sellaisia, joilla pitäisi saada jo aika lailla neuvotteluvoimaa. Tuotantolaitokset ovat moderneja. Kaikesta huolimatta sama surkeus jatkuu päivästä päivään ja viikosta viikkoon.

Ihmettäkö tässä odotellaan? Jos suomalaisen liha-alan menestys on rakennettu pelkästään halvan rehuviljan varaan, niin voi kyllä todeta, että pieleen meni.

Ainoa havaittavissa oleva merkittävä strateginen muutos toiminnassa on ollut ketjuohjauksen kiristäminen. Ei kai nyt sentään vähän löysänpuoleisesti ketjuun sitoutunut lihantuottaja yksistään syyllinen nykytilanteeseen ole? Lihatalonpoika pistää tässä nimensä avoimeen vekseliin, jos mukana ei seuraa uskottava menestysresepti tilanteen korjaamiseksi.

En missään nimessä vastusta yhteistoimintaa ja vahvaa sitoutumista omiin yrityksiin, pikemminkin päinvastoin. Tässä ollaan kuitenkin nyt vedenjakajalla. Rahojen lisäksi monelta loppuu myös usko.

Tämä taisi olla jo neljäs kesä peräjälkeen, jona grillisesonki jäi menetetyksi mahdollisuudeksi. Muualla Euroopassa suuri osa tuloksesta taotaan kesäkaudella. Niin myös tänä kesänä ja hyödyt valuvat maatiloille saakka paremman hinnan muodossa.

Grillikauteen valmistauduttiin erilaisilla kampanjoilla. Koko joukko kuluttajia sai oppia, jonka seurauksena ruoan alkuperään kiinnitetään huomiota. Silti muutaman miljoonan kilon lihantuonnilla onnistuttiin puhkaisemaan tämäkin pelastusrengas. Kaupan myötävaikutuksella Suomen lihamarkkina on edelleen sekalaisten ylijäämäerien kaatopaikka. Tuontilihaa kotimaiseksi pesevät yritykset ovat alan häpeätahra.

Lihateollisuuttamme ei voi syyttää riskinoton puutteesta, kun katsotaan sen investointeja ulkomaille. Kotimarkkinat on kuitenkin kyettävä ottamaan uudelleen haltuun riskejäkin sisältävällä uudella otteella. Alistuneen ilmeen on vaihduttava taistelumieleen.

Tilanne on sairas, jos lihafirmoilla on markkinavoimaa ainoastaan suhteessa lihakarjan tuottajiin. Siinä tätä tuskaa yhdessä jaetaan. Kaupan intressissä ei ole lypsävän ja lauhkealuontoisen lehmän tappaminen. Lihayritykset ja sitä myöten maatilat roikkuvat löysässä hirressä. Kaupan ostajilla on valta pyörittää maatalous- ja ruokapolitiikan sekä huoltovarmuuden keskeisiä kysymyksiä. Herätys valtiovalta!

Myös päätösvaltaa käyttävissä lihaosuuskunnissa on nyt toden teolla ryhdyttävä toimeen. Tilanne ei itsekseen parane. Nyt on päästävä puheista tekoihin. Omistajaohjaukselle on luotava uusi, tavoitteellinen linja. Yritysjärjestelyt eivät saa olla lähtökohtaisesti poissuljettuja. Ensi vaiheessa voitaisiin arvioida osuuskuntien yhdistämisen mahdollisuudet. Nyt tarvitaan näkemystä pitkälle tulevaisuuteen.

Tuottavuudessa olemme koko ajan pienen takamatkan päässä kilpailijoista, mutta kilpailukyky on onneksi paljon muutakin kuin kustannustehokkuutta. Tämän on Valio oivaltanut ja hyödyntänyt. Lihantuottajammekin ovat tehneet vuosikaudet kovaa laatutyötä tavoitteena lihan hinnan nostaminen Euroopan kärkikastiin. Tähän tavoitteeseen on koko lihaketjun sitouduttava.