Suomalainen metsäkansa, mitä se on? Joku menneinä vuosina sanoi minulle, että suomalaiset ovat maailman sivistynein luonnon kansa. Lämmitti mieltä, mutta mitä se sitten onkaan?

Olemme maailman suurvalta metsäteollisuuden näkökulmasta. Suurimmat metsäteollisuusyrityksemme ovat olleet maailman suurimpien joukossa. Mikä tilanne on tulevaisuudessa koko metsäsektorilla? Metsänomistajan menestys on tullut teollisuuden vanavedessä. 80-luvulla minulle opetettiin, että kyllä metsänomistaja saa kantorahansa, kunhan teollisuuden tuotteilla on menestystä maailmalla ja se saa tuotteilleen hinnan maailmalta. Onko metsänomistajalla menestymisen mahdollisuuksia ilman teollisuutta, itsenäistä roolia? Onko meillä sellaisia tuotteita, joita pystymme myymään muualle?

Onko edellisen sukupolven moottorisaha karahtanut kiveen? Teollisuuden suuret pojat ovat jääneet kiinni keskinäisessä hiekkalaatikkoleikissään, kun pelisäännöt ja maailma ympärillä muuttui. Yksi vasikoi. Kaksi joutui ottamaan rapsut. Näistäkin toinen tunnusti ja sai sakkonsa pienemmiksi. Mutta kenelle tunnusti, virkavallalle - ei niille, joita kohtaan toimi väärin ja jonka rahoilla toimittiin. Lapsena kotona opetettiin, että kun on tehnyt väärin, pitää pyytää anteeksi ja asia unohdettiin. Syyllisyys on kahle, josta ei pääse kuin selvittämällä se asianosaisten kanssa. Se on isoille pojillekin varmasti yhtä vaikea kuin lapsenakin anteeksi pyytäminen. Jos tässä onnistutaan tavalla tai toisella, luottamus voi palautua. Se on liike-elämänkin toiminnan perusta.

Sukupolvi on vaihtumassa. Isänikin (90 v), nukkui tänä syksynä pois. Hänelle Metsäliitto oli tärkeä. Siihen osaltaan varmasti vaikutti se, että hän niin kuin muut silloiset metsänhoitoyhdistysten liittojen toiminnanjohtajat olivat aikoinaan hankkimassa metsänomistajia Metsäliiton jäseniksi. Uudet sukupolvet eivät tunne metsäfirmalle sellaista uskollisuuden tarvetta. Puukin myydään korkeimman hinnan tarjoavalle. Tuo uskollisuus nousi luottamuksesta, että minun firmani turvaa suomalaisen metsänomistajan tuotteelle jatkojalostuksen ja menestyksen.

Uuden sukupolven toimintakulttuuri nousee eri pohjalta. Metsäyhteys on höllentynyt. Metsätyöt teetetään muilla, kun oma työ on toimistossa. Konttorin ikkunasta metsä voi myös näyttäytyä laajemmasta perspektiivistä. Voi näkyäkin koko metsä eikä vain yksittäisiä puita. Metsän muu merkitys voi nousta arvossaan kuin vain kantohinta.

Edellinen sukupolvi oli sodan kasvattama. Yhteisvastuulla oli sotakorvaukset maksettava ja sodan runtelema maa nostettava. Metsä tuli pelastamaan kansan ja antoi vauhtia teollisuuden kehitykselle. Luotiin metsänhoitoyhdistyksen ja yhteiskunnan koneisto tukemaan yksityistä metsänomistajaa, jotta se pystyi oman osansa hoitamaan. Valtio teki osansa. Osaran aukiot ovat jo kasvamassa uutta metsää. Tämä ohjasi metsämiesten ajattelua.

Vaikka puukaupparahat tuntuvat mukavilta uuden sukupolvenkin metsänomistajasta, silti kesämökin metsän virkistyksellinen ja maisemallinen merkitys nousee kerrostaloasukkaalle tärkeäksi. - Varsinkin kun ei ole enää puun myyntituloista riippuvainen niin kuin moni edellisen sukupolven maanviljelijä-metsänomistaja.

Ehkä Konsta Pylkkänen tulee auttamaan meitä oivaltamisessa, mitä me metsäkansana olemme, mitä metsämme meille merkitsevät ja miten meidän vihreän kultamme kanssa pitäisi toimia. Utelias ja maailman pieniä ja suuria arvoituksia ratkova Konsta on lävähtämässä tammikuun puolessa välissä Suomen elokuvateattereihin. Itse Kainuun kirjoittava metsäherra Veikko Huovinen ennätti antaa siunauksensa elokuvan toteutukselle, vaikka ennen syksyistä poismenoaan ei ennättänytkään valmista filmiä nähdä.

Metsä on monen ihmissukupolven yhteinen juttu. Toisen oivalluksista toinen tekee bisnestä. Sukupolvien ketjussa kulkee syvä tieto, miten luonnon kanssa pärjätään, mitä kaikkea metsä meille on antanut ja missä se on meille mahdollisuus. Joulu on sukupolvien kohtaamisen juhla - myös hetki vaarin metsätarinoiden ja -viisauden välittämiselle, jos niin haluamme.