Savonlinnan salokyliltä katsoen maailman taloudessa käy aikamoiset tuulet. Täälläkään ei aivan tuulensuojassa elellä. UPM Savonlinnassa ja Finnforest Punkaharjulla ovat lomauttaneet väkeä.
Metsäliiton hankintapäällikkö tammikuun lopun tiedotteessaan viestitti, että keväällä ja kesällä korjattavia leimikoita ostetaan rajoituksetta ja edelleen, että metsäenergiasta kysyttyä on etenkin energiaranka, jota ostetaan sekä hankinta- että pystykaupalla. Katsauksesta jäi korvaan soimaan kaksi mukavalta kuulostavaa viestiä -ostetaan rajoituksetta ja - ostetaan hankinnalla, joita harvoin teollisuudelta kuulee. Juuri julkistetut suurten metsäfirmojen pehmeät tulosluvut panevat miettimään, miten me, teollisuus ja minä metsänomistaja, pärjäämme pitemmän päälle. Samassa laivassa, kun matkustamme.
Venäjä puutulliviesteillään taisi saada Suomen metsäteollisuuden rationalisoimaan laajemminkin kuin vain sen, mitä puutullien vaikutus olisi antanut aihetta.
Sanomalehtipaperin kysyntä maailmalla näyttää heikkenevän. Yhdysvalloissa on useita Hesariakin suurempia lehtiä vaikeuksissa. Lehtiä on lopetettu. Viestinnässä on siirrytty nettiin. Meilläkin pitemmällä aikavälillä seurattaneen perässä. Suomessa on kuitenkin vahva maakuntalehdistö ja Helsingin Sanomat, jotka pitävät tiukasti kiinni sanomalehdistään.
Maailman kehitystä katsellessa täällä salokylän sydämessä herää kysymyksiä omienkin puiden tulevaisuudesta. Kyllähän ne siinä kasvavat. Mutta mitä varten niitä kasvattelen, jos ne eivät jonkin ajan kuluttua enää käy teollisuudelle raaka-aineeksi tai ainakaan kunnon hinnalla.
Savonlinnan seudulle ollaan luomassa matkailualueiden yleissuunnitelmaa. Sille etsitään sitten kehittäjiä ja toteuttajia. Mielessä herää kysymyksiä, mitenhän minun harjuiset metsäni, joissa on myös kauniita maisemia - ainakin itse olen ne kokenut virkistäviksi - istuisivat noihin suunnitelmiin. Miten sopeuttaisin noihin tavoitteisiin metsäsuunnitelmani 10-vuotiset hakkuuohjelmat?
Päädynpä metsäni käytön tavoitteissani sinne tai tänne, tuntui mukavalta kuulla Etelä-Savon metsäkeskuksen välittämistä metsien kuntakohtaisista inventointituloksista. Maakunnan puustoisimmiksi kunniksi nousi viisi, joista yksi oli metsäni sijaintikunta Savonlinna. Vaikka oma metsäni ei ehkä ihan kärkipäähän nousekaan, mutta pienoista ylpeyden tunnetta tieto nostatti. Näin meillä!
Metsätalouden tavoitepohdiskeluni ovat vielä lähtövaiheissaan. Mihin metsäni käyttö parhaiten soveltuisi, missä määrin sellukattilaan raaka-aineeksi tai energiapuuksi ja missä vaiheessa tai miten pitäisi toimia, jos haaveilisin vahvemmin matkailullisesta käytöstä seutukuntamme elinkeinollisen strategian mukaisesti.
Valaistuksen hetkeä odotellessani ehkä minun omat etujärjestöni tulevat avukseni - vai olenko minä niiden omien intressien täyttäjä?
Näinhän se on!
Hyvää talven jatkoa!
[18.02.2009 11:10]
Ja uusia puun käyttömuotoja kehitellään koko ajan. Uuden keksinnön tie markkinoille vie kuitenkin aikansa. Ideasta tuotantovaiheeseen menee helpostikin 10 vuotta.
Meillä kunnon tukkipuun kasvatus kestää 60-70 vuotta. Siinä ajassa tarpeet ja kysyntä ehtii kulkea vuoristorataansa ylös ja alas useammankin kerran. Puun käyttö energian tuotantoon tulee kasvamaan, vaikka teollisuuden herrat väittävät ettei puun polttaminen ole järkevää ja kannattavaa.
Suuren rahan kiilto silmissä heiltä ovat elämän perusasiat tyystin unohtuneet. Ei ole itsestään selvää, että leipää on kaupan hyllyllä, tai että sähköä tulee pistorasiasta, tai että pakkasella riittää lämpöä asunnoissa. Siinä on jonkun täytynyt tehdä muutakin kuin näpytellä tietokonetta ja laskea kannattavuuskertoimia.
Metsänomistajan on viisainta kasvattaa niitä puulajeja, jotka kulloisellekin kasvupaikalle parhaiten sopivat. Vuosikymmenten päähän on ostajaa ja käyttökohdetta turha yrittää arvailla. Eiväthän teollisuudenkaan visionäärit osaa ennustaa omia puun tarpeitaankan edes sitä kuuluisaa neljän kuukauden jaksoa, jota hienosti kvarttaaliksi sanovat.
[14.02.2009 09:55]
Toimittaja Manu Paajanen näyttää tehneen eräässä ns. sensaatiolehden tammikuun numerossa hyvän yhteevedon siitä, miten metsäteollisuudessa on eletty viime vuosina. Uudet tuulet puhaltavat energiamarkkinoiden suunnalta. Kun hallitus päättää ottaa käyttöön sahojen tuottamalle sähkölle takuuhinnan eli syöttötariffin, niin johan alkaa uusi investointien aalto. Tämä päätös heijastuu metsätalouteen, työllisyyteen ja aluetalouteen. Onkohan se liian hyvä ratkaisu, jonka vuoksi sillä nyt naatiskellaan vielä muutama vuosi.
[12.02.2009 10:28]
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.
Päivi Luostarinen