Syliini on laskettu planeettamme ja vedottu vastuuseen pelastaa sen tulevaisuus ilmastomuutoksen aiheuttamalta ekokatastrofilta. Ei mikään pieni homma – joskaan ei mikään mitätön tehtäväkään metsästään vastuussa olevalle, kun sanotaan, että vuosittain syntyvästä 70 miljoonasta hiilidioksidipäästötonnista metsien puuston biomassa pystyisi sitomaan lähes 40 miljoonaa tonnia.

Mitä minä yksi pieni ihminen mahdan maailmanlaajuiselle ongelmalle? - Yksi lähes seitsemästä miljardista planeetan asukkaasta. Mutta minä metsänomistajana, suomalaisen vastuullisen metsänhoidon mallimaan edustajana, nousen jo aivan eri sarjaan vaikuttajana.

Tässä voisi toimia vielä joukkovoima, vaikka se ei tänä päivänä ehkä löydäkään vastakaikua yksilöllisyydelle tilaa hakevissa perinteisissä yhteyksissä. Maailman proletariaatin yhdistymisvetoomukset eivät ole olleet muodissa. Kuitenkin kaikki maailman luonnonvaroista vastaavat yhdistykää kotiplaneettamme puolesta! Elämme aikoja, jolloin vastakkainasettelu luonnonvaroja hyödyntävien ja niitä puolustavien välillä on heitettävä romukoppaan. Meidän on löydettävä toisemme samasta rintamasta.

Metsänomistajana edelleen mietin, jos tässä olen sekä puun tuottaja että kuluttaja, mikähän mahtaa olla minun metsäni hiilinielun ja oman kulutukseni aiheuttaman ilmastovaikutuksen erotus. En paljon edes käytä puuta energiankulutuksessani.

Hämmästyksekseni luin tilastoista, että peräti lähes puolet Suomessa käytetyn puun kokonaismäärästä meni polttoon (47 prosenttia vuonna 2006), paperiin ja kartonkiin sitoutui 24 prosenttia, sahatavaraan 13 ja puulevyihin 4 prosenttia puuaineksesta. Tutumpi oli jo tieto, että puupolttoaineet ovat teollisuuden merkittävin energialähde.

Tulevaisuudessa bioenergian osuus vielä kasvaa, kun nostetaan nykyistä biopohjaisten energialähteiden osuutta koko energiantuotannosta korotettuihin tavoitteisiin. Ja metsähän lienee silloin merkittävin lähde.

Jos teollisuus vie tehtaitaan nopeasti kasvavien raaka-aineiden maihin ja puun kysyntä heikkenee sen mukana, voimme luottaa, että puuraaka-ainetta tarvitaan entistä enemmän energiatarpeisiin.

Jos minä tähtään energiapuun kasvattamiseen, mitä se sitten minun mäntyvaltaisessa kangasmetsässäni merkitsee. Varmaan se on tuon mäntymetsikön kasvattamista edelleen, kun se on luontaista noilla harjumaisemilla, jos ei muuta viisautta tule.

Mutta olen edelleen puun ja kuoren välissä – puuraaka-aineen kysynnän eli metsäni taloudellisen arvon vahvistamisen ja metsän biologisen kasvukunnon välissä. Mikä motivoi minut panostamaan metsän kasvukuntoon, jos se ei tuo panostusta takaisin?

Tällä viikolla metsänhoitoyhdistykset kutsuvat metsänomistajia sopimaan istutuksista ja taimikonhoidoista. Samalla meitä kutsutaan pelastamaan kotiplaneettaa, torjumaan ilmastonmuutosta. MHY- viikko on valinnoillaan herättämässä metsänomistajia globaaliin vastuuseen. Se kirkastaa motivaatiotani; hoida taimikot kuntoon, jotta itse saat järeää tukkipuuta tulevaisuudessa ja samalla teet maapallon ”keuhkoille”, metsälle helpommaksi hengittää ja ehkäiset ilmastonmuutosta. Suhdanteiden tässä vaiheessa saan siis hyvän mielen, vahvistan sosiaalista omaatuntoani, varmistan metsälleni parhaan mahdollisen tulevaisuuden ja edesautan metsänomistajien pitkäjänteistä toimintaa, mikä on ollut tämän maan pelastus.