Jokainen sukupolvenvaihdos on mietinnän ja inventoinnin paikka. Kun metsä siirtyy seuraavalle sukupolvelle joko kaupan tai perinnön kautta, sen arvo lasketaan. Mitä on perhemetsätalous? Onko se jotenkin parempaa tai huonompaa metsänhoitoa kuin muu? Onko sukupolvisella metsänomistuksella vaikutusta metsänhoitoon, talouteen tai tulokseen?

Ainakin sillä on pitkäjänteisemmän metsätalouden ajattelun edellytykset olemassa. Yhteen puusukupolveen mahtuu kolme-neljä ihmissukupolvea, ja saman verran omistajia.

Valtiolla, firmoilla tai vaikka seurakunnilla metsänomistajina on omat metsätalouden suunnitelmansa. Mutta omistus on kasvotonta. Kun yhteisö omistaa, sillä ei ole lempipaikkoja, omia mieluisia kohteita eikä läheistä suhdetta metsään niin kuin yksityisellä ihmisellä, joka kantaa metsästään itse vastuun. ”Isännän askel pellon höystää”, niin se tekee
myös metsässä.

Metsänomistajalla on juurensa siellä, missä hänen metsänsä on silloin, kun se on vaihtunut sukupolvelta toiselle. Tunnesiteet omaan tai suvun kotiseutuun elävöittävät myös suhdetta metsään.

Kun median heijastamaa kuvaa suomalaisesta metsästä katselee, sitä ei tavallinen metsänomistaja tunnista siksi, mikä se on hänen omassa mielessään. Metsätalous on yleiseen mielikuvavirtaan syötettynä puukauppatilastoja, hakkuumääriä ja puun jalostusketjun talouslukuja.

Metsänomistajan oma kuva metsästä on jotain muuta. Se on metsän hyvinvointia, hoitotarvetta ja missä määrin ja milloin voin korjata satoa.

Metsänomistaminen ei ole enää tänä päivänä leivän tuoja yksityiselle metsänomistajalle siinä määrin kuin se aikaisemmin oli. Palkkaa nauttiva metsänomistaja ei ole riippuvainen metsätuloista. Mutta tänä päivänä, kun Suomen niemellä pelkäämme talouden taantuman vaikutuksia, epävarmuutta toimeentulosta ja irtisanomisia, metsän merkitys voimistuu. Metsän kasvu ei heilahda maailman talouden suhdanteiden mukaan. Sen
lopputuotteiden kysyntä kylläkin.

Meillä Metsä-Suomessa, jossa metsänomistajilla on vielä valmiutta ja osaamista tehdä metsässä itsekin töitä, on nyt vaikuttamisen paikka. Nyt voisimme tarjota omaa työtämme valtion laman torjuntapakettiin elvytysvoimaksi. Etelä-Savossa on arvioitukin, että täällä olisi nopeasti käynnistettävissä useita uusia metsän kunnostus-, parannus- ja energiapuuhankkeita, joilla hoidettaisiin työllisyyttä.

Metsänomistajat ovat osoittaneet, että he pystyvät hoitamaan teollisuudelle raaka-ainetta hyytyvän tuontipuuvirran tilalle. Metsänomistajat voivat olla torppaamassa myös taantuman kielteisiä vaikutuksia, jos valtio lähtee mukaan yhteisiin talkoisiin. Perhemetsänomistajissa on ylisukupolvinen voima, joka voidaan mobilisoida tarpeen tullen käyttöön yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi.