Mitä varten puitani kasvatan? Kysymys nousee entistä vaativammin etsimään vastausta. Sadan vuoden aikaketju, josta edustan yhden sukupolven lenkkiä, on haasteellinen suunnitteluprosessi. Miten hoidan haltuuni uskotun kansallisomaisuuden? Edellisten sukupolvien työ, jonka hedelmistä itse olen päässyt nauttimaan, velvoittaa. Mitä jätän seuraavalle sukupolvelle? Minkälaisessa kunnossa metsäni jää jälkeeni?

Sellukattilat karkaavat yhä kauemmaksi. Paperin kysyntä laskee ainakin teollisuusmaissa (linkki: Yhdysvalloissa muutaman vuoden aikana lakkautetut paperisanomalehdet). Paperilehti väistyy sähköisen tieltä. Lama on vauhdittanut kehitystä Yhdysvalloissa. Sieltä se leviää tännekin. Talouden vaikeat ajat synnyttävät uusia keksintöjä tai ainakin vauhdittavat kehitystyötä.

Onko energipuu se vaihtoehto, joka pystyy puun kasvattamiselle tuomaan kannattavuuden? Öljyvarojen rajallisuus on alettu tiedostaa. Uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa vauhditetaan. Vaihtoehto on saamassa lisää kantavuutta. Markkinoiden kehittymättömyydestä puhuvat vielä monet määräyksiköt, joilla edelleen käydään energiapuukauppaa. Käytössä tuntuu olevan ainakin kuutot, hehtaarit ja megawatit. Tarjousten vertailu tuottaa maallikolle vaikeuksia.

Stora Enson saneerauspäätökset Etelä-Savossa leikkaavat puun kysynnästä viisi miljoonaa mottia pois, josta tosin 1,5-2 miljoonaa on ollut tuontipuuta. Puun hankintavirrat juoksevat tulevaisuudssa uusia reittejä. Puuni keskimääräinen kuljetusmatka pitenee.

Metsä kasvaa lamasta huolimatta. Näinhän voin lohduttautua talouden taantuman kohdatessa. Totta on, mutta puun kysyntä antaa sille taloudellisen arvon. Jos puutani ei enää laman jälkeen kysytä, mikä sen arvo sitten on? Jääväthän ne muut merkitykset kuin euroarvo. Tänä päivänä virkistysarvoilla saatava tulo tulee lähinnä yhteiskunnalta suojelullisin perustein.

Mitä vaihtoehdot sitten tarkoittavat metsänhoidollisissa ratkaisuissani? Perinteisen metsänhoidon tavoitteena on ollut kasvattaa tehokkaasti puuta teollisuudelle raaka-aineeksi. Sitäkin voin tietysti tehostaa ottamalla puun ulos jo ennen perinteistä päätehakkuuta, minkä uusimmat metsänhoitosuositukset mahdollistavat.

Mutta mitä tarkoittaa virkistysarvoista lähtevä metsänhoito? Kasvattaa metsä monimuotoiseksi virkistysmetsäksi – onko se sama kuin iäkäs luonnonpuisto? Voipi olla haasteellista saada tällä tavoin tuloja ja vaikka hoitokustannukset katettua. Edellisten sukupolvien hyvän hoidon tuloksilla itse kokeilen luontomatkailua elämäntapayrittäjänä, joka ei koviin katteisiin tähtää.

Ehkä optimaalinen ratkaisu löytyy eri vaihtoehtojen yhdistelmästä. Minun pitäisi tuntea metsäni, sen kasvuedellytykset, luontaiset mahdollisuudet, virkistyspotentiaalit nykyistä paremmin. Itse joudun ratkaisemaan ja tekemään päätökset kuin vastuunkin kantamaan. Ulkopuolisilla palveluja tarjoavilla tahoilla tuntuu olevan vaikeuksia asettua asemaani. Ne ovat tottuneet hankkimaan teollisuudelle raaka-ainetta – hyvä se, siitähän tulee rahaa nopeimmin, Mutta maapoliittisiin ratkaisuihin kuten tonttien säilyttämiseen ja jalostukseen, ei helposti löydy tukea.

Sodan jälkeen metsäteollisuuus tahkosi rahaa, nostettiin kansantaloutta, maksettiin sotakorvaukset. Valtio tuli avuksi, jotta suuri metsänomistajajoukko saatiin riviin ja hoitamaan metsänsä tehokkaiksi teollisuuden raaka-aineen tuottajiksi. Me metsänomistajat saimme jäännöserän, joka on ollut kohtuullinen.

Tämä näkökulma ei riitä markkinataloudessa silloin, kun metsänomistajana olen yrittäjä. Tänä päivänä katse on käännetty pieniin yrityksiin niin, että ne verkostoitumalla työllistävät itsensä ja mahdollisesti muitakin ja saavat alueellaan talouden nousuun.

EU kieltää puukauppakartellit niin myyjien kuin ostajien kesken. Mutta se ei kiellä uuden ansaintalogiikan luomista. Metsätalousyrittäjänä minulla on useitakin tuotteita, raaka-ainetta sahalle, sellukattilaan, energiapuuksi, virkistyskäyttöön luontopolkuja tai tontteja pysyvämpään virkaistäytymiseen sekä potentiaaleja kemian teollisuudelle, joista minulla ei ole xylitolia enempää tietoa. Myös metsästys- ja kalastuspalvelut ovat käyttämättä. Maaperän mineraaleista tai pohjaveden mahdollisuuksistakaan en tiedä, vai viekö valtausoikeussäännöt ja yhteiskunnan yleinen tarve nämä pois.

Siinä, miten minä yhdistän vapaan ja arvostetun yrittäjänä toimimisen, kannattavan toiminnan ja verkostoitumisen kautta syntyvät skaalaedut, odotan omilta etujärjestöiltäni tukea. Vaikeat ajat ovat yleensä tervehdyttäneet toimintoja, rönsyt leikattu pois ja ajaneet kehityksen kestävämmälle pohjalle. Nyt on uuden mahdollisuuden alku.