Metsäteollisuuden raju rakennemuutos jatkuu. Sitä kauhistellaan mediassa. Mutta tunnutaan uskovan, että vuosittain kasvavalle 100 miljoonan kuution puumäärälle löytyy käyttöä.

Suomalaiset puunjalostusyritykset sopeuttavat tuotantoaan markkinatilanteeseen. Työntekijäjärjestöt ovat huolissaan työpaikkojen katoamisesta. Minä metsänomistajana kuulostelen, mitä se merkitsee puun kysynnälle ja hinnalle.

Alkuvuonna puukauppa on käynyt heikosti. Mutta Metsäliiton paikallinen ostomies otti hiljan yhteyttä kysellen, olisiko havutukkia ja/tai energiapuuta myydä. Niitä firma haluaisi. Kauppaneuvottelut on aloitettu. Hintavaiheeseen emme vielä ole päässeet.
Jos teollisuus tehostaa tuotantoaan, voisin kuvitella, että sen puusta maksukyky säilyisi paremmin kuin jos se ylläpitää vähemmän tehokasta tuotantoaan.

Moni on pitänyt metsäteollisuuden tilaa tarkastellessaan ilmeisenä, että suomalaisen perinteisen metsäteollisuuden voiman päivät on eletty. Onko se näin?

Mieli tekee sanoa, että teollisuus lähtee uudelleen siitä liikkeelle, mistä se aiemmin ”voimansa päivät” aloitti. Se oli aikaa, jolloin aikaisemmat sukupolvemme ymmärsivät metsien moninaiskäytön ehkä nykyistä laajemmin. Ennen sitä aikaa, kun katajat piti kaataa vaikeuttamasta teollisuuspuun korjuuta. Silloin vielä kalevalaisen hengen arvostamat avainbiotoopit elivät suomalaisten solumuistissa.

Pääkirjoituksissa etsitään metsästä eläville suomalaisille vaihtoehtoisia ratkaisuja puun uusista käyttömuodoista ja toimintamalleista sekä opastetaan teollisuutta kääntymään pelkän viennin sijasta kotimaahan.

Metsäliiton jäsenenä ja siten myös välillisesti sen teollisuuden omistajana olenkin miettinyt, mikä intressi minulla, suomalaisena metsänomistajana, on olla tukemassa maailmalle rakennettavia teollisuuslaitoksia. - Eivät nämä laitokset minun puutani käytä.

Päivittäin kuuluu vaikeroivia uutisia Yhdysvalloista printtimedian vaikeuksista. Toukokuun lopulla koko liittovaltion sanomalehtikenttä kokoontui pohtimaan selviytymisstrategiaansa, hakemaan mahdollisesti kilpailuvirastolta lupaa yhteishinnoitteluun – ei enää paperilehdelle vaan sähköisen median yhteiselle maksulle!

Mikä on suomalaisen metsänomistajan suhtautuminen maailmanlaajuiseen luonnonvarojen hyödyntämiseen, kun ajatellaan kestävän kehityksen mukaista jalostusketjua sellaiseen, mikä kuluttaa luontoa - kuten lopputuotteet, joita ei enää tarvita. Kannamme vastuuta jalostusketjun alkupäästä raaka-aineen tuottajina. Metsämme on sertifioitu eli tuotanto on kestävän kehityksen mukaista todistetusti. Vievätkö jalostusketjun loppupään tarpeettomat tuotteet alkupäänkin kestävyyden?