Miehellä ja pojalla on kurkkutulehdus, joten kotona on ollut mukavan hiljaista. Mutta jos on pojilla ääni hukassa, niin on kyllä minullakin.

Paluumuuttoni takia olen joutunut pois pääkaupunkiseudun tutusta vaalipiiristä. Siellä minulla kyllä olisi kasapäin tuttuja ehdokkaita, useassakin puolueessa. Mutta täältä Päijät-Hämeestä en tunne ketään. Tai tunnen, mutta… Ja vaalikoneet ovat mielestäni niin epä-älyllisiä etten viitsi edes kokeilla. Vaalipiirirajat ovat siis minun vinkkelistäni todella pöljä idea vaikka ymmärrän kyllä niiden tarpeellisuuden, erityisesti maaseutupolitiikan ja MTK:nkin lähtökohdista. Mutta miksi ruuhkasuomikin pitää pilkkoa keinotekoisesti tilkkutäkiksi?

Jostain syystä minulle tämä äänestämisasia on aina ollut kovin vaikea. En ole puolueuskollinen, mutta sen verran olen lukenut valtio-oppia, että ymmärrän, ettei eduskuntavaali ole henkilövaali. Olisi siis silkkaa typeryyttä äänestää hyvää ehdokasta joka on sellaisesta puolueesta, joka ei muuten sovi arvomaailmaani.

Mikä se arvomaailma sitten on? No sekin vähän riippuu. Kun minulla on elämässäni niin monta roolia ja puoluepoliittisesti tarkasteltuna nämä roolit voivat joissakin asioissa olla kovinkin ristiriitaisia. Ääriliberaali korkeakoulutettu perheellinen ekologisesti ja yhteiskuntakriittisesti ajatteleva keskipalkkainen pienviljelijä-metsänomistaja ei kuulune minkään puolueen pääkohderyhmään? Ja haluaisinko muka itseni kaltaisen ihmisen päättämään yhtään mistään? Tuskin.

MTK:n vaaliviestintää pari kuukautta tehtyään on saanut aika hyvän kuvan eri puolueiden maaseutua koskevista näkemyksistä. Ja ystäviä tosiaan kuuluu ja näyttää olevan meillä jokaisella Klaukkalan ostarin kokopäivätoimijuoposta ökyisäntään ja luomuidealistiin. Yli puoluerajojen. Kahvia, perunaa ja jogurttia tarjoillaan. Hyviä ehdokkaita ja mielipiteitä on paljon, mutta sitä parasta ei. Minulle kun ei riitä se, että halutaan vihreää kasvua maalle jos kasvu on vääränlaista, vääristä lähtökohdista tai tapahtuu jonkun muun minulle tärkeän asian kustannuksella.

Olen laskujeni mukaan yksiä presidentinvaaleja lukuun ottamatta aina onnistunut äänestämään ehdokasta joka ei ole mennyt läpi. Ovatko ääneni sitten menneet hukkaan? Tuskin. Joku minunkin välillisestä tuestani on eduskunnassa ja kunnanvaltuustossa nauttinut. On vaan vähän vaikea tietää, ketä huonoista päätöksistä syyttää, kun se ”oma ehdokas” ei siellä ole.

Äänestämättä jättäminen ei ole minun valintani muttei myöskään protestiääni pienpuolueille. Mitä voisi äänestää sellainen, jonka mielestä edustuksellinen demokratia, nykyinen puoluejärjestelmä ja poliittinen sirkus toimivat huonosti eivätkä ole edes hyvää viihdettä?

Käykää siis sankoin joukoin äänestämässä te, joille se on helppoa. Minä etsin vielä omaani.