Tehtiin puukaupat. Heti seuraavalla viikolla kun oli saatu tilan kauppakirjat valmiiksi ja kauppa sinetöidyksi. Mutta silti myöhästyttiin viikon verran, sanoi metsänhoitoyhdistyksen mies, kun tarjouksista takaisinpäin soitteli.
No, senhän minä toki arvasinkin, että sillä siunaaman hetkellä kun tämä tyttö ryhtyy johonkin myyntipuuhaan niin markkinat menee varmasti sekaisin, syystä taikka kolmannesta. Kaikenlaiset murphyn lait kun tuppaavat aina kolahtamaan minun nilkkaani lujempaa kuin muiden. Mutta ei se satu kun sen tietää. Pakko on joka tapauksessa jostain repiä alkupääomaa tähän maanviljelyharrastuksen rahoittamiseen.
Nyt sitten vaan odotellaan jännityksellä, että kumpi ehtii ensin: sahafirman moto vai semmoinen talvimyrsky, joka pistää nurin ne rungot, jotka kuin ihmeen kaupalla säilyivät kesän myrskyiltä. En minä muuten, mutta kun yleensä kaikki menee pieleen mikä mennä voi.
Jännittää tässä muutkin asiat siihen puukauppaan liittyen. Tai oikeastaan kaksi: Kesänaapurit ja sisareni. Enkä oikein tiedä, että kumpaa pitäisi pelätä enemmän. Sisko on kyllä aika paha suustaan, mutta asuu onneksi kaukana. Naapureita sen sijaan joutuu kesäaikaan näkemään vähän useammin.
Ei ole nimittäin tuo avohakkuu missään kovin korkeassa kurssissa näiden ihmisryhmien silmissä. Kesänaapurit ovat maksaneet maltaita mökeistään järven rannalla kauniin metsän siimeksessä. Mutta ensi kesänä onkin pikkasen avarammat oltavat osalla mökkiläisiä. Sisarkateutta ja kotitilarakkautta taas esiintyy tässä perheessä siinä määrin, että voin vaan kuvitella millaisen mekkalan siskolikka nostaa kun huomaa, että hänen lapsuudenmaisemansa on raa’asti pahoinpidelty ilmeisen rahanahneen isosiskon toimesta…
Siispä odotan kädet korvia myöten ristissä, että joulu ja sisko ehtivät tänne perukoille ennen sitä motoa, ettei olisi ihan koko joulu pilalla.
Joka tapauksessa molempien intressiryhmien kohtaamisen varalle valmistelen jo pitävää puolustuspuhetta. Siihen sisältyy ainakin seuraavanlaisia argumentteja:
- Kaadettu puu tuoksuu aivan ihanalle
- Heti ensi keväänä istutetaan kuusentaimet sille osalle aukkoa, jossa taimia ei ole
- Osa aukosta on vain ylispuiden poistoa, joten siellä on jo vahva taimikko alla. Parin vuoden päästä se jo näyttää melkein metsältä
- Ylipäänsähän suomalainen metsätalous on kestävää. Meidän metsämme kasvavat paljon enemmän kun niitä käytetään.
- Metsien käyttöhän on varsinainen ekoteko. Olette vaan kateellisia kun teillä ei ole omaa kivaa metsää, jossa kohta saa taas raivaussahan kanssa riehua ihan niin paljon kun haluaa..
- Ja ajatelkaa, keväällä löytyy varmasti korvasieniä! Niitäkään ei saisi, jos ei välillä vähän kävisi rikkomassa maapohjaa…
Hedelmällisiä keskusteluja jo innokkaana odottaen…
Ps. Lisää päteviä argumentteja järkyttyneitä lähimmäisiä vastaan löytyy osoitteesta
Meidän saunamökin "etupuolelta" pikkuruisen lammen taakse naaupri teki pari vuotta sitten komean ison aukon. Että on kaunis ja avara ja aurinko paistaa meille hienosti kokopäivän. Ja ajatteles, miten tulee vadelmia aukolle ja taas on siskolikkas kateellinen - omalta aukolta vattuhilloa!
Minua ei yhtään haittaa naapurin aukko - KOMEE on !
[10.12.2010 15:29]
Jaaha pitihän tämä arvata. Onpahan aikaa valmistautua sulattelemaan uusia maisemia. Jos se ilta aurinko paistaisi pihaan vihdoinkin ja ne sääsket veisi tuuli mennessään.
[09.12.2010 17:19]
Pasi, kiitos kommentistasi. Tuo "vastaanottaminen" on ehkä siinä mielessä vähän harhaanjohtava ilmaisu, että kyllä siinäkin ihan riihikuiva raha vaihtoi omistajaansa, joskaan ei onneksi aivan markkinahintaan.
Mutta kieltämättä olen itsekin kuullut, että metsäpalstoja myydään mieluummin sille "tutulle naapurinmiehelle" kun ihan jollekin ulkopuoliselle, joka voisi kyllä varmasti hoitaa sitä vähintään yhtä hyvin ellei paremminkin. Tutkimattomia ovat isäntien mielen kiemurat.
[09.12.2010 16:50]
Löysin tämän blogisi Facebookin avulla. Hyvää ja asiallista tekstiä. Olen hieman kateellinen, kun en ole siinä asemassa että "voisin ottaa sukutilan vastaan". Minulla on vajaa hehtaari metsää, jonka ostin äidiltäni markkinahintaan hänen vielä eläessään. Olen tarjonnut parin-kolmen vuoden aikana varmaan kymmentä myynnissä olevaa metsäpalstaa, osaa myös hieman korkeammalla hinnalla kuin mitä pyynti on ollut. En ole vielä onnistunut. Tuntuu siltä että palstat menee jotain merkillistä myyntikanavaa pitkin ties minne. Ei, en ole katkera enkä ole vainoharhainen. Tuossa vajaassa hehtaarissakin riittää tekemistä harrastelija-puuhastelijalle.
[09.12.2010 16:35]
Ihanaa, että sulla on munaa julkaista suoraa tekstiä itsestäsi omalla nimellä, hyvä Anne. Hieno blogi taas!
Voihan se olla, että mökkinaapurisi on vain mielissään, kun saa aurinkoa ja valoa tontilleen, kun mokoma pimeä metsä katoaa pimentämästä! Sitä minä ainakin toivoisin ja sitä odotellessa!
Lainaus Korpulan keisarilta: "kirves on metsäsi ystävä - käytä sitä" : )
[09.12.2010 14:51]
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.
