Metsäasiat nousivat julkisuuteen hallitusohjelmaa valmisteltaessa. Eniten tunteita herättivät kaavailut metsämaan kiinteistöverosta. Onneksi vastuunsa tunteva hallitus ei metsätalouden kannattavuutta lähtenyt verolla heikentämään. Lopputulos oli tässä taloustilanteessa kohtuullinen. Puurakentamista edistetään ja puumarkkinoiden toimivuutta halutaan parantaa. Hyviä esityksiä hallitusohjelmasta löytyy useita. Verolinjaukset sen sijaan menivät pieleen. Linjaukset heikentävät esimerkiksi puun markkinoille tuloa

Yleisesti hallitus haluaa edistää yrittäjyyttä, mutta samalla metsätalousyrittäjien verotusta kiristetään. Ei ole kenenkään etu, että pääomatulojen verotuksen korotuksella heikennetään metsätalouden kannattavuutta. Lisäksi voi pohtia, että pienentääkö esitetty progressiivisuus puukauppojen kokoa. Pahimmillaan pääomaverotuksen korottaminen vähentää puukauppaa. Tämän uhkakuvan välttämiseksi valtion tulisi nopeasti esittää keino, mitä tehdään metsätalousyrittäjän veronkorotuksen välttämiseksi. Ellei keinoa äkkiä esitetä, tulee markkinoille jälleen veromuutoksen aiheuttamaa epävakautta samalla, kun puunmyyntihalukkuus pienenee veron kiristyttyä. Verotuksen kiristyessä metsätalouden kannattavuuden säilyminen edellyttäisi puun hintojen vahvistumista.

Toinen verolinjaus, mitä en voi ymmärtää on metsätilojen sukupolvenvaihdoshuojennuksen puuttuminen hallitusohjelmasta. Itse asiassa perintö- ja lahjavero saattaa isoilla metsätiloilla kiristyä. Metlan selvitysten mukaan valtion verotulot lisääntyisivät, jos metsätilojen sukupolvenvaihdoksia huojennettaisiin. Yksinkertainen syy tähän olisi seraavan sukupolven aktiivisuus puukaupoissa. Onneksi hallitusohjelmassa todetaan, että puun hankintaa hidastavat tekijät käydään läpi ja tehdään tarvittavat toimenpide-esitykset. Yleisessä tiedossa on metsätilojen sukupolven vaihdos huojennuksen iso vaikutus puun markkinoille tuloon. Toivottavasti hallitukselta löytyy halua oikeasti tehdä vaadittavia päätöksiä, eikä uskalluksen puutteessa metsätalouden edellytyksiä lähdetä pakkokeinoilla heikentämään. Muussa tapauksessa metsien talouskäyttö uhkaa vähentyä.

Metsänhoidon kannalta haitallista on myös Kemera-rahoituksen muuttuminen verolliseksi. Jo nykyisin rahoituksesta on vuosittain ollut rajua niukkuutta. Hallitusohjelmaa valmisteltaessa tuntuu, että kemeraa on pidetty ainoastaan kulueränä. Kyseessä on kuitenkin investointi, mikä tulee valtiollekin moninkertaisena takaisin. Kemeran lisäämä metsänhoidon työ yhdessä lisääntyvien hakkuumahdollisuuksien kanssa parantaisi myös valtiontalouden asemaa tulevaisuudessa. Jos sen sijaan valitaan näivettämisen linja, ei sille seuraa loppua. Silloin menetetään niin metsätalouden kannattavuus kuin metsien hyvä puuntuotannollinen tilakin.

Kemerasta on vielä voimaan tulemattomassa laissa pienpuun energiatuesta (PETU) eriytetty energiapuun tukimuodot omaksi kokonaisuudekseen. Uudistus oli hyvä, mutta tasoiltaan riittämätön. Käytännössä pienenevällä rahoituksella pitäisi saada liikkeelle entistä enemmän metsäenergiaa. Huolestuttavaa on myös se, että hallitusohjelman julkistamisen jälkeen välittömästi nousi esiin uusiutuvan energian velvoitepaketin avaaminen. Toivottavasti pitkänäköinen hallitus ei karsi PETUa, koska vain sen avulla voidaan uusiutuvan energian velvoitteet täyttää.

Vaikka hallitusohjelma oli kohtuullinen, ei sillä metsäsektorin tulevaisuutta rakenneta. Onneksi Suomen hallituksella on neljä vuotta aikaa näyttää, että hallitusohjelman puutteet voidaan korvata metsäelinkeinoa ja samalla valtion talouden kuntoa edistävällä politiikalla.