Jos autoon on menossa neljä henkilöä: 1) Lahjoja jakava joulupukki, 2) Taivaalla lentävä teräsmies, 3) Kilpailukykyiseen hintaan puuta myyvä metsänomistaja ja 4) kotiäiti, niin kuka ajaa? No kotiäiti tietenkin, muut lienevät taruolentoja – ainakin teollisuuden mielestä.

Metsäteollisuus viestitti muutamia vuosia sitten suomalaisen puun olevan liian kallista. Tämä tuntui metsänomistajasta pahalta. Metsää oli suvussa kasvatettu 100 vuotta. Puun reaalinen hinta oli laskenut huomattavasti ja metsänomistajan saama palkka oli heikentynyt. Tässä vaiheessa entistä useammin puheisiin nousi kilpailukykyinen puun hinta. Mikä se on, onko joku sellaista nähnyt? Voisiko olla niin, että kilpailukykyinen puun hinta on myytti, ehkäpä iltasatu?

Pitäisikö ajatella niin, että metsänomistajalla on oma näkemyksensä kilpailukykyisestä puun hinnasta ja teollisuudella omansa? Kun nämä kaksi näkemystä kohtaavat, syntyy markkinahinta.

Menneinä vuosina metsänomistajaa on välillä syytetty epärealistista hintaodotuksista. Onko oikein, että ainoastaan teollisuudella on hintaodotuksia ja ovatko ne realistisia? Metsäteollisuuden hintaodotus voi metsänomistajasta tuntua todella epärealistiselta.

Metsänomistajan hintaodotuksia tutkittaessa on havaittu, että metsänomistaja on äärimmäisen hyvin selvillä lopputuotemarkkinoiden tulevaisuuden näkymistä. Jopa teollisuuden näkökulmasta metsänomistajan hintaodotukset ovat oikean suuntaisia.

Puumarkkinoilla tasaisuus on viime vuosina ollut kaukana. Kukin voi itse pohtia, onko syynä siihen ollut valtion veroratkaisut, kaikkien aikojen hinnan nousut sahatavaramarkkinoilla vai kenties metsänomistajan hintaodotukset? Oli syy mikä tahansa, jollain tapaa tasaisuutta toivoisi löytyvän niin puun ostoissa kuin myynneissäkin.

Koko suomalaisen metsäalan kannalta on olennaista, että metsäalalle tulee myös tulevaisuudessa tuloja lopputuotemarkkinoita. Myös metsänomistajan puunmyyntitulot syntyvät lopputuotemarkkinoiden menestyksen kautta. Metsäteollisuus ja metsänomistaja soutavat samaa venettä, mutta eri airoilla. Nyt venettä on syytä soutaa samaan suuntaan. Jos toinen putoaa veneestä, jäljelle jää vain yksi soutaja. Yhdellä airolla vene pyörii ympyrää paikoillaan, kunnes soutaja väsähtää ja vene pysähtyy. Näin ei suomalaisella metsäsektorilla saa käydä.

Olen ilolla seurannut, että viimeisten vuosien aikana on entistä selvemmin lähdetty miettimään, millä tavoin tulevaisuuden menestys voidaan turvata. Metsänomistajan näkökulmasta etenkin puurakentamisen nosto kehitysajatusten kärkeen on myönteistä. Uusiutuvan luonnonvaran tarjoamat mahdollisuudet rakentamisessa ovat rajattomat. Nyt vain täytyy hoitaa kotipesä kuntoon. Esimerkiksi rakentamismääräyksillä ei saa vaikeuttaa puukerrostalojen rakentamista, ohjauksen pitäisi olla päinvastaista. Voitaisiinko kaavoituksella ohjata puun käyttöön esimerkiksi teollisuusrakentamisessa?

Ei kilpailukykyinen puun hinta sentään täysi myytti ole. Puu on hinnaltaan kilpailukykyinen rakennusmateriaali. Jos mukaan otetaan vielä ilmastoedut, ei puun voittokulkua voi mikään estää.

Lähivuosina nähdään onko kilpailukykyiseen hintaan puuta ostava teollisuuden ostomies metsänomistajan mielestä taruolento.