Pari viikkoa sitten Helsingissä pidettiin Metsänkasvatukseen vapautta ja vaihtoehtoja - seminaari. Kuulijoita paikalla oli 120 ja keskustelua käytiin rakentavassa hengessä. Seminaarissa Sauli Valkonen Metlasta kuvasi erinomaisesti poiminta- ja pienaukkohakkuita tutkimustiedon valossa. Allekirjoittanut piti esityksen, jonka voi tiivistää kahteen asiaan: 1) Metsänomistaja saa ja hänen pitääkin saada omasta MHYstään tarpeensa mukaista metsien käsittelyä, 2) Metsälainsäädäntöä on kehitettävä metsänomistajan valinnanvapautta lisäävään suuntaan siten, että metsänomistaja pystyy hoitamaan ja käyttämään metsiään omista lähtökohdistaan.

Tilaisuudessa asiaa käsiteltiin neutraalisti ja perustellen, ilman jatkuvaan kasvatukseen usein liittyvää kiihkoa. Jatkuvasta kasvatuksesta puhuttaessa välillä tuntuu, että kyseessä on uskonto eikä metsänhoidon menetelmä. Tuntuu myös siltä, että ainoastaan tietyt profeetat saavat julistaa kyseisen liikkeen ilosanomaa. Jatkuvan kasvatuksen aktiivien näkökulmasta ainakin allekirjoittanut lienee väärä henkilö puhumaan asiasta. Esimerkiksi metsälehden keskustelupalstalla kommentoitiin sitä, että tilaisuudessa oli väärät puhujat! Herää väistämättä kysymys: ”Kuka saa puhua jatkuvasta kasvatuksesta?”

Välillä jatkuvan kasvatuksen ilosanoma saa surkuhupaisia piirteitä. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos väitetään nykymetsätalouden johtavan mäntylaatutukin heikkoon saatavuuteen. Vielä jos samalla esitetään, että jatkuvalla kasvatuksella varmistettaisiin hyvälaatuisen mäntytukin saatavuus, on syytä pyytää lisäperusteluja. Jatkuva kasvatus kun sopii huonosti mäntymetsiin.

Jotenkin tulee olo, että jatkuvaan kasvatukseen ideologisesti suhtautuvat tahot ovat pelästyneet. Säikähdyksen syynä on se, että metsänomistajien edunvalvojat, metsänhoitoyhdistykset ovat ottaneet vaihtoehtoiset metsien käsittelymenetelmät omaan palveluvalikoimaansa. Olemmeko me arkipäiväistäneet tämän niin mystisen metsien hoidon suuntauksen ja samalla vieneet tärkeän työkalun esimerkiksi MHY toiminnan arvostelijoilta?

Esimerkiksi Länsi-Suomen metsänhoitoyhdistykset on koulutettu vaihtoehtoisiin metsien käsittelymuotoihin. Jokaisella metsänomistajalla on mahdollisuus saada asiasta tietoa ilman pelkoa siitä, että menetelmää käytettäisiin metsässä mihin se ei sovellu. Asiantuntijan avulla voidaan myös löytää esimerkiksi menetelmän käyttöön soveltuvia kuusikoita.

Saa nähdä tuleeko toisinajattelijoilta kiitosta siitä, että jatkuva kasvatus on nostettu esiin ja hoidetaan metsänomistajalähtöisesti. Taitavat kiitokset jäädä vähiin, kun asiasta puhuvat väärät tahot, metsänomistajien etujen valvojat.

Metsänomistajan etujen valvojalle jatkuvasta kasvatuksesta on helppo puhua. Metsänomistajan tulee itse saada päättää siitä, millaisilla menetelmillä haluaa metsäänsä hoitaa. Metsänhoitoyhdistysten ammattilaisten kontolla puolestaan opastaa metsänomistajaa siinä, millainen menetelmä sopii hänen metsäänsä. Se, kuinka paljon jatkuvan kasvatuksen menetelmiä tulevaisuudessa käytetään, riippuu metsänomistajista itsestään.

MHY pitää huolen siitä, ettei metsänomistaja ylly hölmöyksiin tai liity ”lahkoon” tietämättä seurauksia esimerkiksi metsätalouden kannattavuudelle. Jatkuvasta kasvatuksesta voi tosiaankin löytää yhteisiä piirteitä eräiden uskonlahkojen kanssa. Virheen huomattuaan niistä molemmista on hankala päästä halutessaan eroon. Virheiden korjaaminen kun pahimmillaan kestää metsän kiertoajan verran.

Seminaarissa todettiin, että jatkuvan kasvatuksen virheet on toisaalta helppo korjata.
Resepti on katkaisuhoito ja istutus.