Takana on pari päivää Seinäjoella Sarkamessuilla metsänomistajien kanssa jutustelemassa. Väkeä oli liikkeellä todella paljon. Tällä kertaa poikkeuksellista oli metsänomistajien harvinaisen suuri tiedonjano.

Taas näidenkin messujen jälkeen olen vakuuttunut siitä, että metsäalalla toimivien henkilöiden kannattaisi säännöllisesti jalkautua metsänomistajien joukkoon kuuntelemaan. Lakia säätäville poliitikoille, taustatyössä hääriville virkamiehille, tarkastuksia tekeville viranomaisille sekä edunvalvonnan asiantuntijoille tekisi kaikille hyvää kuunnella tavallisen metsänomistajan ajatuksia. Mieltä askarruttavia kysymyksiä on tällä hetkellä todella paljon, kuten alla olevista viikonlopun kommenteista näkyy:

Kaikki haluavat puuta markkinoille, mutta metsänomistaja ei saa metsäänsä kasvuun hirvien, myyrien ja pistiäisten takia. ”Miksei ketään kiinnosta?” kysyi metsänomistaja.

Taas puhutaan metsien kiinteistöverosta: ”Laitan aidan palstan ympärille ja jaan metsän pienempiin paloihin, jos vero tulee. Nottei tarvi lasten maksaa liikaa veroa.” todettiin messuilla.

Työryhmä toisensa perään toteaa, että metsätilojen perintö- ja lahjaverolle pitäisi tehdä jotain. Mitään ei kuitenkaan lainsäädännölle tehdä: ”Tairanpa orottaa omia hautajaisia, tuloo muutoon kakaroolle tyyriiksi verojen takia.”: totesi jurvalainen metsänomistaja.

”Ei taida minun puuni kelvata enää, kun ei viimeksikään tullut yhtään tarjousta!” harmitteli marraskuussa puun myyntiä yrittänyt metsänomistaja.

”Miksi minun kuivurini pitää lämmittää öljyllä, puuenergiatukea kun en omaan metsään saa!” ärähti eräs maanviljelijä, jolle öljyn käyttö oli kuulemma puuta edullisempaa PETUn aikana.

Julkisuudessa puhutaan vapaaehtoisesta metsien suojelusta, mutta samalla kaavoituksella rajoitetaan hurjan paljon metsänomistajien metsien käyttöä. Seinäjokinen metsänomistaja oli sitä mieltä, että: ”Suuri huijaus koko vapaaehtoisuus.”

Sellulla tehdään tulosta, mutta kuitupuuta hankintahakkuuna tekevällä isännällä on leipä samaan aikaan tiukassa. ”Miksi venäläiselle maksetaan puolet enemmän?” kysyi isäntä Kuortaneelta.

Maailma muuttuu joskus nopeasti. Eräs lapualainen isäntä totesi: ”Yhteismetsähän on hyvä juttu, eikä sosialisointia. Miten siihen pääsee mukaan?” Kolme vuotta sitten minut meinattiin viedä saunan taakse, kun vasta-aloittaneena metsänomistajien liiton miehenä esitin Lapualla yhteismetsään liittymistä.

Vaalien läheisyys näkyi voimakkaasti, toiveita poliitikoille tuli runsaasti:
”Keneen voin luottaa seuraavissa vaaleissa, kuka vastustaa kiinteistöveroa, kuka hoitaa sukupolven vaihdoshuojennuksen, kenen takaa haja-asutusalueelle rakentamisen, kai seuraava eduskunta korjaa pienpuunenergiatukikömmähdyksen…”

Suomessa suuri osa äänioikeutetuista omistaa metsää. Nyt kansanedustajaehdokkailla olisi tilaisuus kuunnella metsänomistajia. Metsänomistajien puolueille on tarjolla jopa miljoona ääntä.

Toivottavasti talven toriparlamenteissa ja tupailloissa ehdokkaat oikeasti kuuntelevat ja kuulevat metsänomistajia. Vähintään yhtä toivottavaa on, että metsänomistajat aktiivisesti kertovat ehdokkaille näkemyksiään metsäasioiden hoitamisesta. Seuraavina neljänä vuonna tehtävää on paljon. Metsiin asetetut tavoitteet saavutetaan ainoastaan metsänomistajia kuuntelemalla - tämä kävi selväksi ainakin Seinäjoella.