Jokaisella viikolla puukauppaa on käytävä miljoona mottia, muutoin teollisuudelle ei riitä puuta! Kommentin sain viimeksi pari viikkoa sitten, mietiskellessäni loppuvuoden puukauppaa. Metsäteollisuus kertoi, että kaikki puu mahtuu markkinoille ja puukaupan kierroksia on syytä ylläpitää. Kaksi viikkoa meni ja metsänomistajat eivät enää välttämättä saa puutaan myytyä.

Monesta tuntuu petetyltä. Olemme aktivoineet puukauppaa ja yrittäneet pitää vauhtia yllä. Samalla viikolla, kun metsäteollisuus toivoi puukaupan vilkkautta, tuli ilmoituksia ostojen loppumisesta. Ei asioita näin hoideta. Jos puun tarve on loppumassa, on se silloin avoimesti kerrottava. Nyt osalla alueista ajettiin täysillä päin seinää.

Puumarkkinoiden toimivuuden kannalta vahinkoja korjataan taas pitkään. Viime viikkojen kehityksestä on tuloksena pettyneitä metsänomistajia. Puun myyntihalukkuutta olisi ollut, mutta sitä ei haluttu hyödyntää. Nyt puukauppa hiljenee ja vilkastumista odotellaan pitkälle ensi vuoteen. En halua keväällä nähdä ainuttakaan kommenttia, missä valitetaan, että metsänomistaja ei myy puuta.

Puukauppa tulee ensi vuonna vilkastumaan. Kysynnän kasvu lumien sulaessa vetää mukanaan myös tarjonnan kasvuun. Toisin päin se ei toimi. Poliittisilta päättäjiltä vaaditaan malttia, ettei markkinaa lähdetä ulkopuolelta sekoittamaan. Puuta Suomen metsissä riittää ja se myös saadaan liikkeelle, kunhan kysyntää on.

Kaino toivomukseni on, että jospa puun saatavuudessa kokeiltaisiin kerrankin markkinoita. Katsotaan toimiiko puumarkkina siten, että metsäteollisuus saa tarvitsemansa puun ja metsänomistaja pääsee asettamaansa kannattavuus tavoitteisiin. Uskallan väittää, ettemme ole vielä koskaan testanneet markkinoiden toimivuutta. Metsäverotuksen siirtymäkaudesta hypättiin hyvin nopeasti erilaisiin määräaikaisiin verohuojennuksiin. Ei näin voida rakentaa toimivaa puumarkkinaa, väliaikaisia tarjontashokkeja kylläkin.

Raha metsänomistajille tulee lopputuotemarkkinoilta. Tätä tosiasiaa ei sovi unohtaa. Vaikea on kuitenkaan uskoa, että rakentamisen ja sahatavaran kysynnän hiljeneminen olisi teollisuudelle yllätyksenä. Talvella kysyntä aina kausiluonteisesti hiljenee. Tosin yllättäähän talvi autoilijatkin joka vuosi – ehkä muistimme todella on näin lyhyt.

Meidän kaikkien tulisi miettiä, miten vastuullista puumarkkinaviestintää pitäisi hoitaa? Viestinnän tulee olla rehellistä ja mieluiten ennakoivaa, avoimuuskaan ei ole pahasta. Metsänomistajaorganisaatio kertoi avoimesti alkuvuonna, että metsäteollisuus tarvitsee tarjontaa enemmän puuta. Vastavuoroisesti puun ostajat voisivat kertoa avoimesti omasta tilanteestaan. Avoimuutta ei ole se, että viesti tulee metsänomistajan kautta, kun kukaan ei halua puuta ostaa.

Osmo A. Wiion ajatuksissa, ”Wiion laeissa” on paljon ajattelemisen aihetta myös puumarkkinoista viestijöille tai viestimättä jättäville.

1. Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.
3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.
4. Mitä enemmän viestitään, sitä huonommin viestintä onnistuu.
5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeää se, miten asiat ovat, vaan se, miten ne näyttävän olevan.
6. Uutisen tärkeys on verrannollinen sen etäisyyden neliöön.
7. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä todennäköisimmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.