Metsäteollisuus ry kertoi tänään hakevansa Euroopan komissiolta kantaa pienpuun energiatuesta eli Petusta. Tästä Petustahan väännettiin syksyllä kotimaassa. Jo tuolloin metsäteollisuuden toiminta oli heidän oman tulevaisuutensa edellytyksiä tuhoavaa. Metsäteollisuuden vaatimuksesta pienpuun energiatukea on ajateltu myönnettävän vain 45 kuutiometrille hehtaarilta, vaikka energiapuukohteilla todellinen tarve voi olla kaksinkertainen. Kaiken kaikkiaan metsäteollisuuden harjoittama iltalypsy on saamassa käsittämättömät mittasuhteet. Syksyllä yhdessä sorvatusta kompromissista lähdettiin lypsämään lisää ja nyt kaiken huippuna koko metsäalalle tärkeää asiaa yritetään kaataa Brysselissä.

Syynä teollisuuden toiminnalle lienee halu ohjata puuvirtoja. Arvostelukyky on kuitenkin pettänyt pahemman kerran. Petu olisi tulossa niille nuoren metsän hoitokohteille, joista teollisuuden kuitupuuta tulisi vähän. Näitä kohteita metsänomistajan on ollut vaikea kannattavasti korjata ja saada kaupaksi. Energiapuuta näiltä kohteilta tulee lähinnä metsänhoidon sivutuotteena. Metsäteollisuuden puuhuollon kannalta näillä kohteilla on vain vähän merkitystä. Käyttämättömiä hakkuumahdollisuuksia maassamme on huomattavasti. Tässä tilanteessa, kun kuitupuuta on alkuvuonna tuotu runsaasti ja kotimaasta puuta on ostettu vähän, voi metsäteollisuuden toimintaa pitää täytenä typeryytenä. Ensiharvennuksia jää nytkin tekemättä riittämättömän puun kysynnän takia.

Metsäteollisuuden toiminta saattaa kaataa Petun Brysselissä. Tällöin saamme pahimmillaan unohtaa sekä uusiutuvan energian että metsänhoidon tavoitteet. Tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksia tuhotaan tässä sitten ohimennen. Analyysit edunvalvonnan vaikutuksista on jäänyt pahemman kerran tekemättä. Metsänomistajien edunvalvojien toimissa vastaavaa olisi se, että metsänomistajat vastustaisivat puurakentamista, koska tulevaisuudessa joku voi keksiä tukkipuulle parempaa käyttöä!

Toimijat ovat yhteisymmärryksessä sopineet, että tukien vaikutusta tullaan seuraamaan. Voi olla, ettei tulevan seurantaryhmän tarvitse miettiä tukien vaikutusta velvoitteiden täyttymiseen tai puumarkkinoiden toimivuuteen, jos järjestelmä romutetaan jo ennen sen käyttöönottoa. Metsäalan toimijoiden keskinäistä luottamusta ja yhteistyötä pitäisi yrittää rakentaa kaikin keinoin. Metsäteollisuuden tempaus on omiaan romuttamaan luottamusta yhteisesti sovittuihin ratkaisuihin.

Näin vaalien jälkeen herää myös kysymys kuinka pitkään lakeja säätävät kansanedustajat luottavat metsäteollisuuteen. Eri osapuolia kuultuaan eduskunta säätää lain, mikä kansanedustajien näkökulmien mukaan on paras kokonaisuuden kannalta. Heti vaalien jälkeen metsäteollisuus yrittää tehdä tyhjäksi edellisen eduskunnan aikaansaannoksia. Kuinka uskottava tällainen etujen ajaja on pitkäjänteisestä energiapolitiikkaa rakentavan poliitikon näkökulmasta?

Pahimmillaan tästä episodista seuraa pitkä tauko metsäenergian korjuussa ja metsänhoitotöissä. Kuinka monen koneyrittäjän talous kestää tämän? Kuinka monen lämpölaitoksen energiapuu jää saamatta? Kuinka paljon kuitupuuta jää tulematta kohteista, joissa osa puusta olisi korjattu energiaksi ja osa kuitupuuksi? Mitä tapahtuu metsiemme metsänhoidolliselle tilalle?

Yhteisten asioiden hoidon kannalta on tärkeää, että käsiteltävä teema tunnetaan. Kuinka saisimme metsällistä kokonaisuuksien ymmärrystä metsäteollisuuteen? Tarvetta olisi!