Metsämarkkinoilla näkyy viimein valoisia merkkejä. Teollisuuden tulokset kohenevat, lopputuotteille löytyy kysyntää ja puukauppa käy. Viime vuosina tasaisuus ja ennustettavuus ovat puuttuneet puumarkkinoilta. Puukaupan osapuolet, poliitikot ja käytännössä kaikki metsäalan toimijat ovat peräänkuuluttaneet puumarkkinoiden toimivuuden parantamista. Kaikilla on ollut oma mielipiteensä siitä, miten toimivuutta voitaisiin edistää.

Työryhmät työryhmien perään ovat tehneet esityksiä. Välillä tuntuu, että mitään ei tapahdu. Asiat jäävät puheen tasolle. Jos asiat eivät tunnu etenevän, tarvitaan kehitykselle tulevaisuuteen uskova veturi.

Metsänomistajaorganisaatio on ottanut veturin roolia olemalla jatkuvasti aloitteellinen ja tuomalla esille puumarkkinoiden toimivuutta parantavia toimenpiteitä. Viime viikolla Salossa OP-Pohjolan metsäpäivässä MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila kertoi MTK:n edistävän markkinoiden toimivuutta ja puukaupan avoimuutta sekä kilpailua toteuttamalla paljon puhutun sähköisen puumarkkinapaikan. Tulevaisuudessa suuri osa puukaupoista tehdään internetin kautta. Nettiin siirtyy toivottavasti niin metsänhoitoyhdistysten valtakirjakaupalla välittämä puu kuin metsänomistajien omatoimisesti myymä puukin.

Metsänomistajajärjestö on kannattanut eri työryhmien esittämiä toimenpiteitä puumarkkinoiden toimivuuden edistämiseksi. Markkinainformaation parantaminen on eräs kannatettava esitys. Markkinainformaation on oltava metsänomistajalle käyttökelpoista puun myyntipäätöksen tueksi. Puukaupan määrä- ja hintatilastojen lisäksi olisi oltava myös ajantasaista tietoa ja näkemyksiä lopputuotemarkkinoista. Lopputuotemarkkinoilta raha metsätalouteen aina tulee. Toivottavasti tulevaisuudessa metsänomistaja pystyy vaikkapa yhtiöiden tuotanto- ja tuotetietojen perusteella löytämään sen ostajan, jolla on paras kyky jalostaa juuri kyseisen leimikon puita.

Markkinoilla liikkuu myös paljon raaka-ainetta, jonka määrästä ja kustannuksista ei ole käytännössä mitään tietoa. On kysyttävä, paranisiko markkinoiden toimivuus, jos vaikkapa sahojen myymät hakkeet tai firmojen vaihtopuu määrät sekä arvot olisivat avoimemmin tiedossa. Löytyykö teollisuudelta halua tarttua metsänomistajajärjestön tarjoamaan avoimemman tiedon kulttuuriin? Vai halutaanko, esimerkiksi puuvarantotiedot pitää liikesalaisuuden piirissä. Vähentäisi kummasti puupulakeskustelua, jos tiedossa olisi ostetun puun varastojen suuruus. Tarjolla olevan puun avoimuus lisääntyy huomattavasti MTK:n esittämän sähköisen markkinapaikan avulla. Kunkin hetken tiedot olisivat reaaliajassa netistä nähtävillä.

Tiedostusvälineissä on tällä viikolla nostettu esiin pakkokeino, kepin käyttö puun markkinoille tulon edistämiseksi. Työryhmässä on valmisteltu metsänomistusmaksua, eräänlaista kiinteistöveroa. Vaikka työryhmässä asiaa on mietitty, en voi uskoa nykyisen hallituksen politiikkaan tällaisen esityksen sopivan. Miten ihmeessä markkinatalouteen sopisi toista markkinaosapuolta kurittava maksu? Luultavasti lopputulos olisi päinvastainen kuin toivottu.

Toivottavasti metsäteollisuudesta nopeasti ilmoitetaan, että he eivät kyseistä maksua kannata.

Markkinoiden toimivuutta ei millään lailla edistä, jos toiselle osapuolelle ajetaan pakkokeinoja. En voi kuvitella tilannetta, missä esimerkiksi metsänomistajajärjestö toteaisi, että metsäteollisuuden energiaverotusta on kiristettävä, ellei teollisuus osta metsänomistajan näkökulmasta tarpeeksi hyvään hintaan energiapuuta?!

Metsänomistajajärjestö on tarjonnut metsäteollisuudelle yhteistyön kättä puumarkkinoiden toimivuuden edistämiseksi. Nyt nähdään tarttuuko teollisuus tähän käteen, yhteistyötä kun on hankala tehdä yksin.