Lehmänlannasta on moneksi. Siitä voidaan tehdä puhdasta vettä vaikka kasteluun, lämpöä rakennusten lämmittämiseen ja veteen liukenemattomia ravinteita peltoviljelyyn. Tai voitaisiin, mikäli Laukkalan tilalla Kiuruvedellä esittelyssä olevan lannan prosessointisysteemin toteuttamiseen saisi rahoitusta.

Asko ja Arja Kärkkäisen isännöimällä Laukkalan tilalla on panostettu maidontuotantoon tosissaan. 140 lehmän navetta on tehty ”viimesen päälle.” Tilalla on noin 7 vuoden välein tehty uusi investointi. Automaattinen ruokintajärjestelmä, lannanpoisto, lypsyrobotti… Seuraavaksi olisi vuorossa lannankäsittelyjärjestelmä, jolla päästäisiin eroon lietelannan levityksestä kokonaan.

Lanta on kullanarvoista tavaraa

Lietelantaa ei ollut, kun tilat olivat pieniä ja lehmiä vain muutamia: virtsa imeytyi pehkuihin ja lanta voitiin poistaa talikolla. Nyt kun lehmille syötetään paljon valkuaista, lanta on löysempää. Lietelanta ja pesuvedet menevät samaan paikkaan, eli lietettä tulee paljon. Lannankäsittely ei ole kehittynyt samassa tahdissa muun karjatalouden kanssa, paitsi että säiliökoot ovat kasvaneet. Lisäksi lietelannan levitys pellolle huonontaa pellon maan rakennetta ja tukkii maan huokosia.

3-vaihekiintoaine-erottelijalla lietelannasta erotetaan ravinteet ja vesi navetan kulmalla. Ja molemmat voidaan käyttää tilalla uudelleen. Kuulostaa todella järkevältä. Samassa yhdistyvät viljelijälle tärkeä tuotantopanosten hinnan lasku ja ympäristöystävällisyys: vesiensuojelu, ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu, uusiutuvien energialähteiden käyttö, hajuttomuus…

Lanta on kuitenkin nykysuomessa ongelmajätettä. Se on uskomatonta ja oma, kiehtova ja kieroutunutkin tarina sinänsä. Lantaan pitäisi suhtautua avoimesti, ruskeana kultana, kuten Kärkkäiset.

Toimii kuin junan vessa

Lannan prosessointijärjestelmän toimintaperiaate on melko yksinkertainen kemiallis-fysikaalinen prosessi. 3-vaiheinen kiintoaine-erottelija erottelee jäteveden ja kiintoaineen puristamalla nesteen pois lietteestä. Jäteveteen, jossa on kiintoainetta alle 2 %, johdetaan pieni sähkövirta ja kuljetetaan rautakaksoisputkessa, jolloin epäpuhtausmolekyylit sitoutuvat. Ne johdetaan takaisin kiintoaine-erottelijaan tai hapettimeen, jolloin kaikki aineet saadaan talteen. Kiintoaine hapetetaan ja voidaan käyttää sen jälkeen typpilannoitteena, eli siinä säilyvät kaikki ravinteet.

Säästää energiaa, aikaa ja lannoitekustannuksia

Suomessa työvoimakustannukset ovat niin korkeat, että kannattaa investoida mieluummin automatiikkaan. ” Ei se edullista ole, mutta tulee pitkällä juoksulla halvemmaksi kuin työvoima”, Asko Kärkkäinen uskoo. Kärkkäisten navetalla on yksi ulkopuolinen henkilö töissä. Vaakakupissa painaa myös vaihtoehtoiskustannus: Laukkalan kokoisella tilalla lietelannan käsittelyyn ja varastointiin tarvittavat 3 lietesäiliötä maksaisivat yhteensä noin 150 000 euroa.

”On halvempaa puhdistaa liete navetan kulmalla kuin ajaa se pellolle”, Asko Kärkkäinen laskee. Elektroflotaatiolaite kuluttaa sähköä noin 1 kw/m3 jätevettä. Lopputuloksena syntyy talousvettä, jossa typpipitoisuus on alle 2 mg/litra, mikä on vähemmän kuin pohjavedessä keskimäärin. Lisäksi saa käyttökelpoista typpilannoitetta, joten lannoitekustannuksissa säästetään merkittävästi.

”Ympäristönsuojelua on vaikea tehdä niin että pakotetaan, mutta kun siitä saa taloudellista hyötyä, niin sitten se jo onnistuu”, toteaa Asko Kärkkäinen.

Anne Rauhamäki