Selonteossa asetetaan tavoitteeksi vähentää Suomen ilmastopäästöjä 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä osana kansainvälistä yhteistyötä.

Suomalainen vastuullinen maatalous ja ruoantuotanto, hyvin hoidetut metsät ja uusiutuva energia ovat tärkeä osa ratkaisua, kun Suomesta rakennetaan vähäpäästöistä yhteiskuntaa. Maaseudun bioenergiaa tarvitaan torjumaan ilmastonmuutosta.

Selonteko listaa monia vaihtoehtoisia tapoja, joilla voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä ja hillitä ilmastonmuutosta. Selonteon linjaukset ja ratkaisuehdotukset ovat kuitenkin hyvin yleisluonteisia, ja niiden tietopohjan syventämisessä ja konkretisoinnissa on vielä paljon tehtävää. Selonteon käsitteiden sisältöä ja prosenttilukujen laskentaperusteita pitää tarkentaa.

Selonteon linjauksia on jo konkretisoitu Sitran kansallisessa luonnonvarastrategiassa, joka valmistui vuonna 2008. Selonteon ratkaisuehdotuksia ja luonnonvarastrategian kehittämishankkeita on toteutettava toisiaan täydentävinä.

Suomi ei yksinään - ilman laajaa kansainvälistä sitoutumista ilmastonmuutoksen hillintään - pysty saavuttamaan kunnianhimoisia maa- ja toimialakohtaisia tavoitteita.

Selonteon tavoitteet ja toimenpidelinjaukset aiotaan valtavirtaistaa maakuntiin ja kuntiin. Siihen on otettava mukaan maataloustuottajien liitot, metsänomistajien liitot, maataloustuottajien yhdistykset ja metsänhoitoyhdistykset.

Haasteita ja mahdollisuuksia

Ilmastonmuutos tuo maaseudun elinkeinoille suuria haasteita, mutta tarjoaa samalla mahdollisuuksia muutoksen hidastamiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi. Maaseudun elinkeinoilla on tarjottavanaan paljon keinoja, jotka tuottavat suoria ilmastohyötyjä ja auttavat hillitsemään ilmastonmuutoksen aiheuttamia haittoja.

Kasvukausi pitenee, uusia lajeja ja lajikkeita voidaan ottaa käyttöön, satotasot nousevat. Metsien kasvu nopeutuu. Kielteisiä vaikutuksia ovat esimerkiksi kasvi- ja eläintaudit, tuholaiset, sateiden ja tuulten lisääntyminen ja puunkorjuun vaikeutuminen.

Ilmastonmuutoksen hillintä luo maaseudulle uusia, vielä osin tuntemattomia liiketoimintamahdollisuuksia. Toisaalta se myös lisää julkista sääntelyä ja tuo rajoitteita ja kustannuksia.

Uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö ja ravinteiden kiertoon perustuvat elinkeinot ovat maaseudulla. Maaseudun elinkeinojen tuottamia ilmastohyötyjä tarvitaan ilmastonmuutoksen hillinnässä. Maatalous ja metsätalous tuottavat raaka-aineita, joilla voidaan korvata ilmaston kannalta haitallisempia raaka-aineita.

Maaseutu tarjoaa runsaasti virkistäytymismahdollisuuksia. Maaseudulla ja sen elinkeinoilla on lisäksi sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen merkitys, jota ei voida ilmastokeskustelussa sivuuttaa.

Metsät ovat tärkeitä hiilinieluja, joita aktiivisella ja kestävällä metsänhoidolla voidaan lisätä. Puun ja muun maaseudun bioenergian lisääntyvä käyttö on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Haja-asutusalueella asuminen ja liikennöinti ovat selonteossa saaneet jossain määrin ilmastopoliittisesti kielteisen leiman. Osa selonteon tulevaisuusskenaarioista tavoittelee hyvin keskitettyä yhdyskuntarakennetta ja maaseutualueiden tyhjentymistä asukkaista ja elinkeinoista. Nämä skenaariot ovat ristiriidassa niiden selonteon tavoitteiden kanssa, joissa aiotaan hyödyntää maaseudun raaka-aineita. Niiden tuottamiseen, kuljettamiseen ja jalostamiseen tarvitaan elävää maaseutua.

Elävä maaseutu tarvitsee ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen:

• yhteiskunta- ja ilmastopolitiikkaa, joka tukee maaseudun elinkeinojen kehittymistä ja uusiutuvan energian käyttöä
• korvauksen tuottamistaan ilmastohyödyistä - maaseutu ei voi olla ilmastonmuutoksen hillinnän maksaja
• vähäpäästöisten liikennöintivälineiden ja bioenergiaan perustuvien liikenteen polttoaineiden kehittämistä
• julkisten hankintojen suuntaamista tukemaan lähipalveluja ja bioenergian lisääntyvää käyttöä – lähiruokaa, lähienergiaa, lähipalveluja
• maaseudun yhteiskuntarakenteen, laajakaistayhteyksien ja peruspalveluiden toteuttamista niin, että tarve liikkumiseen vähenee
• bioenergia-alan koulutusta
• yritysten verkostoitumista bioenergia-alalla
• työpaikkoja myös harvaan asutuilla alueilla, muun muassa edistämällä kotimaan matkailua ja investoimalla maaseudun pk-teollisuuteen
• hintaa ja markkinoita maaseudun aineettomille palveluille

Maaseudun bioenergia täyteen käyttöön

Suomen nykyisen energiantuotannon päästöt ovat noin 80 % kaikista päästöistä. Fossiilista energiaa käytetään maassamme liikaa sähkön ja lämmön tuotannossa, liikenteen polttoaineina ja tuotantoprosessien energialähteinä. Suomi on sitoutunut myös EU:n ilmastotavoitteissa nostamaan uusiutuvan energian osuuden nykyisestä 28 prosentista 38 prosenttiin.

Energiantuotannon päästöjä voidaan vähentää 80 % vuoteen 2050 mennessä käyttämällä maaseudun bioenergiaa tehokkaasti sähkön ja lämmön tuotannossa, tehostamalla rakennettujen vesistöjen sähköntuotannon hyötysuhdetta ja lisäämällä ydinvoiman tuotantoa. 

Maaseudun bioenergiaa voidaan käyttää sellaisenaan sähkön ja lämmön tuotannossa, ja siitä voidaan jalostaa polttoaineeksi biodieseliä, bioetanolia, biokaasua ja ns. toisen sukupolven biopolttoaineita.

Tärkein maaseudun bioenergian lähde on metsäenergia. Maatalouden bioenergiaa ovat kotieläinten lanta, kotieläintalouden sivutuotteet, peltokasvien biomassa ja jätteet. Myös turvetta voidaan hyödyntää energiantuotannossa. Maaseudun bioenergian hyödyntämiseksi on mahdollista rakentaa ekotehokas, valtakunnallisesti toimiva biojalostamoiden alueverkko, jossa sähkön ja lämmön tuotanto on hajautettua.

Valtioneuvoston selonteko tukee uusiutuvan energian lisäkäyttöä. Maaseudun bioenergian käytön lisäämiseksi selonteko listaa useita, jo monista aiemmista selonteoista ja strategioista tuttuja kannusteita ja edistämiskeinoja, kuten syöttötariffit ja investointituet. Maaseutu tarjoaa paljon mahdollisuuksia myös turpeen, auringon, tuulen ja vesivoiman energiakäytön kehittämiseen.

Maaseudun bioenergia täyteen käyttöön edellyttää:

• nopeita poliittisia päätöksiä syöttötariffeista ja investointituista
• eri ministeriöiden, muiden viranomaisten ja poliittisten päättäjien yhdensuuntaisia päätöksiä, joilla poistetaan lupakäytäntöihin, vaikutusarviointeihin ja kaavoitukseen liittyviä hallinnollisia esteitä
• julkisten hankintojen suuntaamista tukemaan bioenergian lisääntyvää käyttöä
• kotieläinten lannan jätestatuksen muuttamista EU-säädöksissä niin, että lantaa on mahdollista hyödyntää energianlähteenä

Suomen maatalous on kestävää ja vastuullista

Suomalainen maataloustuotanto hyödyntää luonnonvaroja kestävästi ja vastuullisesti. Ympäristöasioista, vesiensuojelusta ja tuotantoeläimistä pidetään hyvää huolta. Maatalous tuottaa laadukkaita raaka-aineita teollisuudelle ja turvallista ruokaa kuluttajille.

Suomen maatalouden vahvuus ovat riittävät vesivarat. Ilmastonmuutoksessa vedestä tulee monin paikoin pula, muun muassa Etelä-Euroopassa.

Kotimainen maataloustuotanto takaa ruoan huoltovarmuuden ja ruokaketjun työpaikat. Maanviljelijöillä on muiden kansalaisten tapaan sosiaaliturva. Maataloudessa toimivat ihmiset ovat osaavia ja kehittävät osaamistaan jatkuvasti.

Ruokaa tarvitaan – ilmastonmuutoksesta huolimatta  –tulevaisuudessa yhä enemmän. Väestö maapallolla kasvaa, ja FAO arvioi, että maailman ruoantuotanto pitäisi lähes kaksinkertaistaa vuoteen 2050 mennessä. Ruoka on arvokas perushyödyke: tuhlailun ja poisheittämisen tilalle tarvitaan ruokaa kunnioittava elämäntapa. Ruoaksi kelpaamattomat elintarvikkeet tulee hyödyntää biokaasun ja bioetanolin tuotannossa.

Ilmastonmuutoksen hillintä ei saa vaarantaa maailman ruokaturvaa. Euroopan on kannettava vastuu maailman ruokaturvasta. Se toteutuu parhaiten yhteisellä maatalouspolitiikalla sekä maatalouden tuottavuuden ja kannattavuuden parantamisella. Suomessakin on varauduttava ruoantuotannon lisäämiseen, mikä myös selonteossa todetaan.

Ilmaston ja ympäristön kannalta on perusteltua, että ruoka tuotetaan koko maailmassa tehokkaasti ja mahdollisimman lähellä kulutusta. Jokaisella kansakunnalla on velvollisuus ja oikeus tuottaa pääosa oman väestönsä ruoasta. Maapallolla on yhteisesti huolehdittava, että ruoan tuotannossa oleva viljelymaa pysyy kestävästi tuotantokykyisenä.

Teollisuusmaiden lisääntyvä ruoan kysyntä ei saa siirtää ruoantuotannon haitallisia vaikutuksia alueille, joiden ruokaturva on haavoittuvin. Näillä alueilla on vältettävä metsäkatoa edistävää pellonraivausta ja vahvistettava alueiden oman tuotannon edellytyksiä.

Kotieläintuotanto on monille luonnonoloiltaan vaativille maaseutualueille ainut toimiva ja toimeentulon antava maatalouselinkeino. Sen myönteiset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ovat kiistattomat.

Märehtijöiden rehuntuotantoon kelpaavat nurmet ovat talvellakin kasvipeitteisiä. Ne vähentävät tehokkaasti talvien leudontumisen ja sateiden lisääntymisen aiheuttamia ravinnehuuhtoumia vesistöihin. Kotieläintalouden kautta voidaan suoraan ruoantuotantoon soveltumattomilla alueilla jalostaa nurmirehu ravinto-opillisesti korkeatasoiseksi ravinnoksi.

Yksittäisiä elintarvikkeita ei saa ilmastovaikutuksen perusteella luokitella mustavalkoisesti joko hyviksi tai huonoiksi. Jos ravintosuosituksiin perustuvan, vuosikymmeniä kehitellyn lautasmallin rinnalle kehitellään ilmastolautasmalli, sen on noudatettava ravintosuosituksia. Kansakuntaamme ei ruokita pelkällä kasvisruoalla: siihen eivät riitä peltomme eivätkä ravintosuositukset sitä tue.

Maatalouden ilmastovaikutuksia voidaan yhteistyössä vähentää

Tilastokeskuksen inventaarion mukainen maatalouden osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on 7 %. Koko EU-alueella maatalouden osuus on 9 %.

Sekä Suomessa ja että EU:ssa maatalouden kasvihuonepäästöt ovat pienentyneet 20–22 % vuodesta 1990 vuoteen 2007.

Maataloustuotannon merkittävimmät päästöt ovat typpilannoitteista ilmakehään vapautuva typpioksiduuli ja märehtijöiden ruoansulatusprosessissa syntyvä metaani. Suomen maataloudessa on runsaasti myös kasvihuonepäästöjä kompensoivia ja hiiltä sitovia tekijöitä, kuten nurmiviljely, hyvin hoidetut metsät ja puurakennukset.

Ruoantuotannon ilmastovaikutuksia voidaan hillitä bioenergiantuotannon ja uuden tuotantotekniikan avulla. Kotieläintiloilla on valtavat bioenergiavarat, joiden hyödyntäminen edellyttää sekä syöttötariffeja että investointitukia. Jos Suomi aikoo saavuttaa uusiutuvan energian tavoitteensa, siitä on myös maksettava jotakin. Uutta tuotantotekniikkaa tarvitaan sekä rehuntuotannossa että ruokinnassa.

Päästöjä voidaan vähentää hyvillä maatalouskäytännöillä ja niiden kehittämisellä. Keinoja ovat:

• viljelymaan kasvukunnosta huolehtiminen
• lannoituksen tehostaminen
• suljettujen ravinne- ja vesikiertojen rakentaminen
• nurmiviljelyn edistäminen
• peltoviljelyn tuottavuuden ja kotieläinten tuotostasojen nostaminen
• kotieläinten rehujen, ruokintamenetelmien ja lannan käsittelyn kehittäminen.

Tuotantorakennusten korjaus- ja uudisrakentamisen yhteydessä voidaan tehdä ilmastoa suojelua tukevia investointeja.

Maataloustuotannon päästöjä voidaan vähentää myös parantamalla maatilan energiatehokkuutta ja energiaomavaraisuutta sekä lisäämällä tilakohtaista bioenergiantuotantoa. Vapaaehtoinen maatilojen energiansäästöohjelma tarjoaa maatiloille mahdollisuuden pienentää energiakulujaan, lisätä bioenergian käyttöä ja tuotantoa ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Ohjelma on voimassa vuoteen 2016 ja sen tavoitteena on edistää maatalouden energiatehokkuutta 9 %.

Kestävä ja vastuullinen maatalous tarvitsee ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen:

• tutkimusta ja tuotekehitystä, joka tuottaa maatiloilla toteutettavia, kannattavuutta parantavia ratkaisuja ja innovaatioita peltoviljelyyn, rehuntuotantoon, ruokintaan ja lannankäsittelyyn
• maatilojen vapaaehtoisen energiansäästöohjelman jatkamista ainakin vuoteen 2050 saakka
• poliittisia päätöksiä ja ohjaustoimia, jotka antavat viljelijöille riittävät sopeutumisajat ja taloudelliset edellytykset ottaa käyttöön uudet ohjaustoimet ja uuden tekniikan
• syöttötariffit maatilakokoluokan biokaasulaitoksille
• maatilakokonaisuuden ymmärtämistä ja laskentamalleja, jotka ottavat päästöjen laskennassa huomioon myös tilan tuottamat ilmastohyödyt
• maatalouden ilmastotoimien laskemista maatalouden hyödyksi ja markkinoilta saatavaa hintaa niille
• vastuullista koko ruokaketjun yhteistyötä päästöjen arvioinnissa, vähentämisessä ja hinnoittelussa

Kestävä ja vastuullinen metsätalous tuottaa ilmastohyötyjä

Suomi on perhemetsien maa. Valtaosa Suomen metsistä on yksityisten ihmisten ja perheiden omistuksessa. Suomalainen metsätalous on kestävää ja vastuullista ja tarjoaa monia tuotteita ja palveluita yhteiskunnalle. Se tuottaa raaka-ainetta metsäteollisuudelle ja uusiutuvan energian tuotantoon, puuta rakentamiseen, luontopalveluita kansalaisille.

Kestävä metsätalous on tärkeä työväline ilmastonmuutoksen hillinnässä. Metsät toimivat hiilen varastoina ja hiilinieluina sekä suojelevat maaperää ja vesivarastoja. Metsätalouden tuottamilla raaka-aineilla voidaan korvata ilmastollisesti haitallisempia raaka-aineita. Puurakentaminen on ilmastollisesti tehokkaampaa kuin betoni- tai teräsrakentaminen.

Metsätalous on ainoa yhteiskunnan sektori, joka omalla aktiivisella toiminnallaan voi lisätä ilmakehästä sitoutuvan hiilen määrää suuressa mittakaavassa. Aktiivisella ja kestävällä metsänhoidolla metsien nielua voidaan lisätä, keinoja ovat muun muassa nuorten metsien hoito, metsien terveydestä huolehtiminen, lannoitus, viljeltävien puulajien ja niiden alkuperän valinta.

Tulevaisuuden metsäteollisuusyritykset ovat biojalostamoja, jotka tuottavat biomassasta - pääasiassa puusta – sahatavaraa, paperia, energiaa ja polttoaineita.

Suomessa on paljon kestävän metsätalouden osaamista, jota voidaan viedä kehitysmaihin osana kehityspolitiikkaa. Kehitysmaiden metsäkato on pysäytettävä edistämällä kestävää metsätaloutta ja luomalla metsän tuotteille markkinoita ja arvoa. Näin metsien säilyttämiseen syntyy kannustin.

Kestävä ja vastuullinen metsätalous tarvitsee ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen:

• metsänhoidon ja -kasvatuksen tehostamista hiilinielujen kasvattamiseksi
• lisää tutkimusta metsänhoidon eri vaihtoehtojen vaikutuksista talouteen, puun tarpeeseen, ympäristöön ja ilmastoon
• puurakentamisen suosimista ja edistämistä julkisissa hankinnoissa
• kestävän metsätalouden ottamista osaksi Suomen kehityspolitiikkaa metsäkadon vähentämiseksi
• metsäkadon kasvihuonekaasupäästöjen laskemista niiden sektoreiden taseisiin, joista kato johtuu - esimerkkinä yhdyskuntien rakentaminen