Tämän vuoden maitomarkkinoiden kriisi ei ole ensimmäinen, mutta mittasuhteiltaan sellainen, jotta kasvava joukko jäsenmaita on kyseenalaistamassa maatalouspolitiikan suuntaa. Lähikuukaudet näyttävät, selvittääkö komissio tämän testin vai onko sen tunnustettava virhearvionsa.

Ruoka on hyödyke, jonka saatavuutta ei voida jättää tyystin markkinavoimien armoille. Teoriassa näin toki voisi olla, mutta siihen tarvittaisiin täysin joustava ja läpinäkyvä markkinamekanismi. Näin ei suinkaan ole ja tuskin koskaan tulee olemaankaan. EU:n maatalouspolitiikka tarvitsee suunnanmuutoksen myös siksi, että nykymeno keskittää tuotantoa vain parhaille alueille ja EU:n maatalousyrittäjät eivät pitkän päälle pärjää kiristyvine normeineen kolmansista maista tulevaa tuontia vastaan.

Viimeistään vuosi 2013 näyttää politiikan suunnan tulevaisuuteen. Se on varsinainen maatalouspolitiikan supervuosi, sillä silloin on edessä uusi rahoituskausi, väistämättömiä muutoksia yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja samalla Suomen kansalliset tukijärjestelmät ovat arvioinnin kohteena. Suomi tarvitsee selkeän ohjelman supervuoden haasteisiin. Yhteisen politiikan on muututtava siten, että se kompensoi epäsuotuisista olosuhteista aiheutuvaa kilpailuhaittaa. Järjestelmän on kannustettava tuottamaa myös heikoimmilla alueilla. Kansallisten tukien on täydennettävä EU-politiikkaa, ei kopioitava sitä.

Politiikka luo reunaehdot, mutta ei varmista maataloutemme kannattavuutta. Suomalainen maatalous on uudistunut ja parantanut tuottavuuttaan vähintään samaa vauhtia kuin maamme teollisuus. Rakennekehitys tuo lisää tehokkuutta, mutta luo haasteita yrittäjille, maaseudulle ja politiikalle. Maatalousyrittäminen on erittäin pääomaintensiivistä. Ala tarvitsee toimivan rahoitusjärjestelmän kaikissa olosuhteissa. Julkinen investointirahoitus on maatalouspolitiikan keskeisimpiä välineitä. Tulevina vuosina investointituki on vakautettava. Tempoilevuudesta aiheutuu suuria sopeutumiskustannuksia maatalousyrittäjille.

Nykyajan maatalousyrittäjä toimii monien riskien paineissa. Tuotannon onnistuminen on kiinni monesta tekijästä. Markkinat heilahtelevat nopeasti. Kaiken lisäksi on taloudellinen pakko sopeutua tiuhaan uudistuvaan politiikkaan. Yritystoiminnan tavoitteena on aina kannattavuus, maatalouselinkeinon kohdalla usein myös viljelijäperheen riittävä tulotaso. Näissä haasteissa riskienhallinnan rooli tulee korostumaan yhä enemmän. Nyt tarvitaan lisää työkaluja maatalousyrittäjän liikkeenjohdon tueksi.

Valtaosan suomalaisesta ruoasta tuottavat vahvat erikoistujat, joiden ammattitaitoa koetellaan päivittäin. Kasvuyrityksiä löytyy kaikista tuotantosuunnista. Kotieläintilat tuottavat vielä kymmenen vuoden kuluttua suurimman osan alan liikevaihdosta, vaikka niiden osuus on enää hädin tuskin viidennes kaikista tiloista. Suurin osa tuotannosta kulkee tiiviisti ohjattujen ketjujen kautta. Samalla on kuitenkin kyettävä reagoimaan kuluttajakunnan muutokseen ja kehitettävä rinnalla vaihtoehtoisia markkinakanavia.

Lisätietoja: Juha Marttila, 050 341 3167