Kukapa olisi vuosi sitten uskonut, että maataloudessa tulee näin hillitön kustannusten nousu.

Viljan hinnan nousun myötä rehujen hinnat lähtivät kapuamaan ylöspäin, energia kallistui, polttoaineiden hinnat nousivat huimaa vauhtia aina loppu kesälle asti. Kovin hinnannousu tuli lannoitteissa, joihin tuli lähes hallitsemattomasti korotus toinen toisensa perään. Ja nyt ollaan tilanteessa, että lannoitteet ovat kaksi kertaa kalliimpia kuin vuosi sitten.

Kustannusten noususta on tullut täysin kestämätön yhtälö. Tuottajahintojen nousu on ollut vaatimatonta. Lihan hinta junnaa paikoillaan, vaikka naudan lihasta on jopa pulaa. Ainoa valopilkku on maito. Senkin tuottajahinnan nousun on kustannusten nousu moneen kertaan syönyt. Tuottajan taskuun eli lisäsenttejä ole jäänyt. Maidon tuotantomäärät ovat laskussa, tuontia Ruotsista avataan. Moni lopettaa, koska tuotanto ei kannata. Viljankin hinta on viime syksyn nousun jälkeen tullut näyttävästi alaspäin.

Tuottajalle ei ole aikaisemminkaan paljon katetta tuotteista jäänyt. Mutta tällä hetkellä tuotanto on monissa tuotteissa täysin kannattamatonta. Tällainen tilanne ei voi jatkua, ei kenenkään viljelijän rahapussi kestä tätä.

Kovin ristiriitainen on tapa, jolla hinta maatalouden tuotantopanoksissa ja toisaalta tuottajan saamassa hinnassa muodostuu. Saamme yleensä tavarantoimittajalta vain ilmoituksen, että raaka-aineiden hinnannousun vuoksi hintoja on pakko nostaa. Kun tuottajahintaa yritetään korottaa, saamme tietää, että tuotteen kuluttajahinnan korotus jaetaan toimijoiden kesken. Kauppa ottaa osansa, kuljetus osansa ja jalostava teollisuuskin tarvitsee siivunsa. Viljelijä saa sitten sen, mitä jää jäljelle.

Viljelijä saa neljä senttiä leivästä, josta kuluttaja maksaa euron. Porsaanpaistista jää viljelijälle 1,61 euroa, kun kuluttaja maksaa 7,21 euroa. Maitolitran hinnasta jää sentään 39 prosenttia. Näillä viljelijän saamilla osuuksilla ja nykyisellä kustannustasolla maatalous ei ole kannattavaa. Meidän MTK-laisten tärkeä tehtävä on kertoa kuluttajille, mitä viljelijä ruoan kuluttajahinnasta saa. Tätä me teemme myös tänään täällä Vanhalla.

Suomalaiset viljelijät ovat hyvin aktiivisesti kehittäneet tilojen rakennetta ja tuottavuutta. Olemme vastanneet niihin odotuksiin, joita markkinat ja poliittiset päättäjät ovat meiltä odottaneet. Teollisuus on raaka-aineensa saanut ja kaupassa kotimaista ruokaa on riittänyt.

Olemme huolehtineet esimerkillisesti ruoan korkeasta tasosta, kotieläinten hyvinvoinnista ja tehneet parhaamme ympäristön hyväksi. Meillä on hyvä omatunto kohdata kuluttaja ja osoittaa, miten luotettavaa suomalainen ruoka on. Kiinan tyyppisiä tai muita terveyttä vaarantavia skandaaleja emme ole joutuneet kokemaan.

Tänään kuitenkin joudumme toteamaan, että kestokykymme äärirajat ovat tulleet lähelle. Ennakkotiedot maataloustulon romahtamisesta masentavat. Kireä talous, maksamattomien laskujen pino ja vaikeutumassa olevat markkinat vievät viljelijän voimia.

Viljelijän hyvinvointi takaa suomalaisen ruuan tuotannon. Olemme olleet useasti lujilla ja, mutta näin ristiriitaisessa kriisissä emme selviydy ilman teollisuuden, kaupan ja poliitikkojen vastaantuloa. Kriisin ristiriitaisuudella tarkoitan sitä, että joudumme armotta kohonneiden kuluttajahintojen syyllisiksi. Kun maailman markkinahinnat hiukankin heilahtavat alaspäin, meidän odotetaan heti myyvän tuotteemme lähes pilkkahintaan.

Viljelijät ovat yrittäjiä. Yksikään yritys ei voi jatkaa toimintaansa, jos se ole kannattavaa ja jos sijoitetulle pääomalle ei saa riittävää tuottoa. MTT Taloustutkimus ennusti jo kesällä maatalouden kannattavuuden romahtamisesta kaikissa tuotantosuunnissa. Maatalousyrittäjän tuntipalkka jää viiteen euroon ja oman pääoman korko kahteen prosenttiin. Näin ei voi kauan jatkua.

Viljelijän yrittäjäriski poikkeaa muista yrityksistä erittäin ratkaisevasti. Luonnonvoimat eivät heiluta minkään muun alan yrityksiä niin paljon kuin meitä. Tuotteemme, ruoan raaka-aine on niin tärkeä perushyödyke, monen yhteiskunnan rauhan ja hyvinvoinnin perusta, että jokaisen valtion on kannettava osa yrittäjäriskistä tuotannon taloudellisilla ja muilla tuilla.

Hyvät kuulijat!

Vanha ylioppilastalo on tänään koko Suomen viljelijöiden valtaama. Tilojen kustannuskriisi tuntuu koko Suomessa, kaikilla alueilla. Erityisen raskas se on juuri investoinneilla tiloilla, joissa on nuori yrittäjäperhe. Hyvin kohtalokkaat seuraukset koko maalle voi tulla siitä, että reuna-alueiden ja syrjäseutujen maatalous monen kylän ainoana tuotannollisena toimintana kuihtuu ylivoimaisessa kustannuskriisissä.

Me viljelijät teemme tätä työtä sydämellä ja rakkaudella ammattiamme kohtaan. Tunne ei kuitenkaan elätä, vaan me tarvitsemme riittävän korvauksen tekemästämme työstä.

Puhdas suomalainen ruoka ei ole itsestäänselvyys. Jos suomalaiset haluavat, että meillä on nyt ja tulevaisuudessa hyvää kotimaista ruokaa, on tuotannon edellytyksiä lujasti vahvistettava.

Tähän tarvitaan kaikkien yhteistyötä: kuluttajien, jalostavan teollisuuden ja tavaran toimittajien sekä Suomen poliittisten päättäjien.

Meidän kuluttajien on omilla valinnoilla suosittava suomalaista ruokaa. Jalostavan teollisuuden on päästävä siihen, että tuottaja saa raaka-aineestaan riittävän hinnan. Tavaran toimittajien on kohtuullistettava omia voittotavoitteitaan. Hallituksen ja eduskunnan on taattava kansallisesti käytettävissä olevin keinoin riittävä taloudellinen ja muu tuki maatalousyrittäjyyden harjoittamiseen koko Suomessa.

Olen hyvin iloinen, että meitä viljelijöitä on täällä tänään näin paljon ja että poliittiset päättäjät ovat paikalla huoliamme kuuntelemassa. Tervetuloa, tilaisuus on avattu.

Lisätietoja:

Tiina Linnainmaa
MTK:n valtuuskunnan 1. varapuheenjohtaja, 040 551 3712